Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pirkanmaan piiri

Pirkanmaa
Navigaatio päälle/pois

Ym­pä­ris­tö­mi­nis­te­riön vastaus ei osoita keinoja luvattoman pintaturpeen noston suitsimiseksi

Luontoarvoiltaan merkittävä Kivisalmenneva rahkasammalen ja pintaturpeen kuorinnan jälkeen. Kuva: Larissa Heinämäki.

SLL Pirkanmaan piiri ry:n vastaus YM:lle 23.11.2020:

Ympäristöministeriö on vastannut 12.11.2020 Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ry:n tekemään esitykseen rahkasammalen ja pintaturpeen noston asettamisesta kiireellisesti luvanvaraiseksi. Valitettavasti vastaus ei millään tavalla listaa toimenpiteitä, jotka turvaisivat jäljellä olevat luonnontilaisen kaltaiset suot ilman lupamenettelyä tapahtuvalta suon pintakerroksen kuorinnalta.

Vastauksessa todetaan, että rahkasammalbiomassan korjuu tulee ohjata luonnontilansa menettäneille luonnontilaisuusluokkien 0 ja 1 soille tai luonnontilaisuusluokan 2 soille, mikäli suon yleinen luontoarvo on keskimääräistä alhaisempi, eikä suolla ole merkittäviä luontoarvoja. Vastauksessa ei kuitenkaan kerrota sitä, miten tämä ohjaaminen toteutuu. Toimijoiden itsensä laatimat työohjeet eivät ole riittäviä, sillä käytännössä Pohjois-Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla rahkasammalen kuorinta on nyt kohdistunut luonnontilaisen kaltaisille, pääosin ojittamattomille luonnontilaisuusluokan 3 soille. Päinvastoin toimialalla ohjataan etsimään uusia potentiaalisia nostokohteita nimenomaan tämän tyyppisiltä alueilta.

Suon pintakerroksen kuorinta, jossa tavoitteena on saada mahdollisimman paljon hyvälaatuista pintasammalta ja heikosti maatunutta pintaturvetta, ei ohjaudu ojitetuille ja luonnontilansa menettäneille suoalueille, koska niiden pintakasvustossa rahkasammalten peittävyys on vähentynyt huomattavasti ja kasvillisuuden muuttuminen varpu- ja saravaltaiseksi estää pintakerroksen soveltuvuuden kasvualusta- tai kasvuturvekäyttöön. 

Soiden luonnontilaisuusluokitus on laadittu noin 10 vuotta sitten lähinnä polttoturpeen noston ohjaukseen. Sitä hyödynnetään turvetuotannon ympäristöluvituksessa ympäristönsuojelulain 13 §:ssä tarkoitettujen luontoarvojen yhtenä kriteerinä. Kun myös pintaturpeen koneellinen nosto on käsityksemme mukaan turvetuotantoa, tulevat lupamenettelyssä myös tässä toimintamuodossa käyttöön luonnonarvojen huomioon otto ympäristönsuojelulain 13 §:n mukaisesti.

Luonnonsuojelualueiden ulkopuolella on soita, joiden luonnonarvot ovat huomattavia. Sellaisia on myös ojituksen takia muuntuneilla alueilla. Ennallistaminen ei voi korvata jäljellä olevien luontoarvojen suojelua. Soiden käytön ohjaus onkin avainasemassa ja sitä on tarkasteltava kriittisesti.

Nyt käytössä olevien maakunnallisten soiden inventointien ja luonnontilaisuusluokitusten perusteella voidaan kuitenkin luotettavasti arvioida, että ne suokohteet, joille rahkasammalbiomassan keruuta on tässä vaiheessa kohdistettu, edustavat myös soiden parhaimmistoa luonnonsuojelualueiden ulkopuolella (luonnontilaisuusluokka 3).

Sammaleesta ja pintaturpeesta kuorittujen Kivisalmennevan ja Limingannevan luontoarvot on selvitetty vuonna 2013. Suot kuuluivat luontoarvoiltaan seudun parhaimpiin jäljellä oleviin soihin ja luonnontilaisuusluokkaan 3.

Niillä alueilla, joilla ojitusaste on korkea, luontoarvoiltaan merkittäviä voivat olla myös monet luonnontilaltaan osin muuttuneet, osittain ojitetut suoalueet. Alueilla, joilla 85‒90 prosenttia soista on kokonaan ojitettuja, soiden laiteilta ja etenkin keidassoiden keskustoista voi löytyä ojittamattomia osia, joilla on merkittäviä luontoarvoja ainakin maakunnallisesti. Luonnontilaisia, luokkien 4 ja 5 suokokonaisuuksia ei Etelä-Suomessa ole muilla kuin luonnonsuojelualueilla. 

Tähän mennessä tapahtunut kuorinta ja pintaturpeen keruu on lisäksi kohdistunut maantieteellisesti lähelle toisiaan sijoittuneille arvosoille, jolloin myös ekologiset käytävät ovat vaarassa. 

Rahkasammalta ja pintaturvetta on nostettu jo kymmeniltä ojittamattomilta suoaloilta. Punkka 2019, s. 12.

Ministeriön vastauksessa todetaan, että rahkasammalen korjuun ympäristövaikutuksista ei ole tällä hetkellä riittävästi tietoa. Tämän takia ministeriö on tilannut Suomen ympäristökeskukselta selvityksen kasvillisuuden ja muun eliöstön palautumisesta sekä mahdollisista vesistö- ja ilmastovaikutuksista. Lisäksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa on käynnistetty rahkasammalen korjuun ohjauskeinoja selvittävä hanke. 

Ennen esityksemme jättämistä tiedustelimme EPOELY:sta kyseisestä kaksivuotisesta hankkeesta, joka oli rahoituksen varmistuessa alkamassa vuonna 2021. Vaikka hankkeen aloitusta on nyt kiirehditty, hankkeen tulokset tulevat soiden monimuotoisuuden turvaamisen kannalta auttamattomasti liian myöhään. Mikäli rahkasammalen nosto jatkuu sääntelemättä vielä vuosien ajan, lukumäärältään vähäisiksi käyneet parhaimmat suojelemattomat luonnontilaisen kaltaiset suot ehditään pilata pintaturpeen keruulla.

Ympäristöministeriön vastauksessa myönnetään, että rahkasammalbiomassan noston vaikutuksia ei tunneta. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti rahkasammalen keruu ilman säätelyä tulisikin välittömästi kieltää ja asettaa toiminta ennakollisen lupamenettelyn piiriin. Suomen kansainväliset sitoumukset ja myös voimassa oleva hallitusohjelma edellyttävät luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja erityisesti suoluonnon osalta Suomella on erityisvastuita biodiversiteetin turvaamisessa.

Koska rahkasammaleen keruussa suosta irrotetaan myös suon pintakerroksen vähän maatunutta kasvualustaksi soveltuvaa turvetta (30‒50 cm), vaatii kyseinen toiminta siten jo voimassa olevan lainsäädännön perusteella ympäristöluvan. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Ympäristönsuojelulain valvontaviranomaisena toimivat ELY-keskukset eivät ole edellyttäneet kyseiseltä turvetuotannon toteutustavalta ympäristölupaa.

Liitämme tähän vastineeseemme 26.10.2020 Pirkanmaan ELY-keskukselle tekemämme selvityspyynnön pintaturpeen oton valvonnasta. Siinä on käsitelty laajemmin seikkoja, joiden perusteella pintaturpeen ja sammalbiomassan nosto on ympäristönsuojelulainsäädännön tarkoittamaa turvetuotantoa.

Kun rahkasammalbiomassan ja pintaturpeen nosto käsitellään ympäristölupamenettelyssä, menettelyyn kuuluvat luontokartoitus, suokohtaisten rajoitteiden määrittely ja jälkiseuranta. Keskeistä on myös se, että ympäristölupamenettelyssä turvataan Århusin sopimuksen (1998) asettamat velvoitteet kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen vaikutusmahdollisuuksista heidän elinympäristöään koskevissa päätöksissä.

Rahkasammalen ja pintaturpeen kuorinta uhkaa suoraan myös soiden uhanalaista lajistoa. Esimerkiksi riekon (VU) yhtenäisen levinneisyysalueen eteläraja kulkee nykyisin Parkanon-Kihniön tienoilla. Soiden kuorinnan keskittyminen juuri sinne heikentää riekon ennestäänkin heikkoja elinmahdollisuuksia raskaasti ojitetulla seudulla. On siis vaarana, että lajin levinneisyysalueen eteläraja kipuaa yhä pohjoisemmaksi. Tämä on suoraan vastoin EU:n luontodirektiivin ja Suomen luonnonsuojelulain (1096/1996) 5 §:n mukaista suotuisan suojelutason vaatimusta. 

 

Pirkanmaalla 23.11.2020
Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ry

 

Hannu Raittinen                                                                                          Marjo Niemenmaa
puheenjohtaja                                                                                               järjestösihteeri

Liite1_SLL Pirkanmaan piirin_selvityspyyntö_261020_ELylle

 

Kuvia median käyttöön Kivisalmennevalta ja Limingannevalta:
https://drive.google.com/drive/folders/1zjX1GYYDY2p3tChq2P4ZJAacCbtdGso5?usp=sharing

 

Lähteet:

Autio ym. 2013: Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke. Loppuraportti. https://drive.google.com/file/d/1xOVdMly898lyA6mNEjS_5mnOevggScP7/view?usp=sharing

GTK: Suot ja turvevarat. https://gtkdata.gtk.fi/Turvevarojen_tilinpito

Punkka, Eetu 2019: Rahkasammalen keruun ilmastovaikutukset.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202001221143