Raaseporin tulee luopua avohakkuista kaupungin mailla!

Yhdistys on julkaissut kuntalaisaloitteen 8 huhtikuuta 2019. Osallistumalla voit olla mukana vaikuttamassa:

https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/7803

Ihminen ei ole erillinen osa luonnon kokonaisuudesta. Voidaksemme hyvin tarvitsemme ympärillemme tervettä, elävää luontoa. Valitessamme asuinpaikkaamme katsomme myös sen ympäristöä; haluamme että se on kaunista, harmonista ja elävää. Emme halua rakentaa talojamme avohakkuun viereen emmekä ostaa tonttia tai taloa, jonka vierestä metsät hakataan muutaman vuoden tai vuosikymmenen kuluessa.

Raaseporin kuntalaisina me kaikki olemme Raaseporin kaupungin metsien omistajia. Me haluamme voida käyttää metsiämme virkistäytymiseen, retkeilyyn, sienestykseen, marjastukseen, liikuntaan, koiran ulkoiluttamiseen ja erinäisiin luontoharrastuksiin – kukin tavallamme. Haluamme taata myös lapsillemme ja lapsenlapsillemme kauniin ja elävän asuinympäristön, jossa hekin voivat toteuttaa omia tarpeitaan ja nauttia luonnosta lukemattomilla eri tavoilla.

Me haluamme myös osaltamme kantaa vastuumme luonnon monimuotoisuuden säilymisen takaamiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Me allekirjoittaneet vaadimme, että Raaseporin kaupunki luopuu avohakkuista kaupungin omistamissa metsissä ja siirtyy metsänhoidossa jatkuvan kasvatuksen malliin.
Vaadimme myös, että Raaseporin kaupunki asettaa erityistä arvoa metsiemme virkistyskäyttömahdollisuuksille ja takaa erityisesti asuinalueiden läheisyydessä olevien metsien mahdollisimman vähäisen ja hellävaraisen käsittelyn. Lisäksi kaikessa metsänkäsittelyssä luonnon monimuotoisuus tulee ottaa huomioon. Sen ylläpitämisen tulee olla yksi keskeisimmistä arvoista yhdessä ilmastonmuutoksen torjunnan ja virkistysmahdollisuuksien parantamisen kanssa kuntamme omistamien metsien käsittelyä suunniteltaessa ja toteutettaessa.

Tässä alla aloiteteksti kokonaisuudessaan lähdeluetteloineen :

Raaseporin metsät

Raaseporin kaupungilla on metsänhoitosuunnitelman (Raaseporin kaupunki, 2013) mukaan 3777 ha metsää. Tästä pinta-alasta metsänhoitosuunnitelman ulkopuolella on 1210 ha, josta joutomaata on 804 ha, lakisääteisiä suojelukohteita 165 ha ja vapaaehtoisia rajoituskohteita 261 ha. Metsänhoitosuunnitelman mukaan tavoitteena on vuosittain avohakata noin 40 ha metsää.
Lisäksi kaupungilla on metsänhoitosuunnitelman kartoituksista kokonaan ulkopuolelle jätettyä metsämaata arviolta noin 400 ha. Yhteensä kaupungilla on siis noin 4200 ha metsää.
Vuonna 2013 kun suunnitelma on laadittu, on siihen merkitty asutukseen rajoittuvaa metsää 310 ha. Suunnitelmassa ei kerrota, millä etäisyydellä asutuksesta tämä on määritelty. Joka tapauksessa kaavoitus ja rakentaminen uusille alueille on luultavasti lisännyt tätä pinta-alaa vuoden 2013 jälkeen. Osalla uudisrakentamisen alueista ja niiden läheisyydessä avohakkuita on jo suoritettu.
Metsänkäsittelytoimet – ja näistä avohakkuut erityisesti – voivat heikentää metsäalueen viereisten tai läheisten kiinteistöjen arvoa. Lisäksi avoimeksi hakattuun alueeseen rajautuva puusto voi muuttuneiden tuuliolosuhteiden vuoksi olla entistä alttiimpi myrskyvaurioille. Avohakkuun jälkeen metsä menettää virkistyskäyttöarvonsa jopa moniksi kymmeniksi vuosiksi. Tämä on merkittävä asia kuntalaiselle, joka ostaa kiinteistön joko valmiiksi rakennettuna tai rakentaakseen siihen itse talon. Kiinteistön jälleenmyyntiarvo voi metsänkäsittelyn johdosta heiketä.

Virkistysarvot parantavat ihmisten terveyttä

Luonnon monimuotoisuudella ja virkistysalueilla on useita vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin. Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan ihmisillä, joiden kodin ympäristössä on monipuolisempi luonto, on vähemmän allergioita kuin ihmisillä, joiden kodin ympäristö on lajiköyhä (Hanski ym. 2012). Luonnossa liikkuminen vähentää tutkitusti stressiä ja auttaa ihmisiä jaksamaan paremmin henkisesti ja fyysisesti niin työssään kuin elämässä yleisesti (http://yle.fi/uutiset/3-10601319). Tuoreen tutkimuksen mukaan viheralueiden lähellä kasvaneilla on aikuisena vähemmän mielenterveysongelmia (Engemann ym. 2019).

Jatkuvalla kasvatuksella virkistyskäyttöarvot säilyvät

Kun metsää käsitellään jatkuvan kasvatuksen menetelmällä, sen puuston ikärakennejakauma säilyy luonnollisempana ja myös virkistyskäyttöön liittyvät arvot säilyvät metsässä paremmin. Metsä pysyy koko ajan kulkukelpoisena, antaa mahdollisuuden marjastukseen ja sienestykseen, lisää mahdollisuuksia liikunnan harjoittamiseen ja tukee ihmisten hyvinvointia. Laajat virkistyskäyttöön soveltuvat metsäalueet kunnan alueella ja erityisesti asutuskeskusten läheisyydessä lisäävät viihtyvyyttä ja toimivat vetovoimatekijänä.
Erityisesti taajama-alueilla nk. puistometsissä metsänkäsittelyn toimenpiteet eivät tuota taloudellista voittoa. Sen sijaan ne usein heikentävät metsän virkistysarvoa.

Luonnon monimuotoisuus on heikentynyt

Valtakunnallisesti luonnon monimuotoisuuden väheneminen jatkuu edelleen. Vastikään ilmestyneissä nk. ”Punaisissa kirjoissa” (Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018 osat 1 ja 2, Suomen lajien uhanalaisuus – punainen kirja 2019) on todettu, että sekä luontotyyppien osalta että yksittäisten lajien kohdalla monimuotoisuus jatkaa heikkenemistään.
Metsäluontotyypeistä arviossa oli 34 luontotyyppiä, joista 76% todettiin uhanalaisiksi (vaarantunut VU, erittäin uhanalainen EN tai äärimmäisen uhanalainen CR), 21% silmälläpidettäväksi (NT) ja 3% puutteellisesti tunnetuksi (DD). Uhanalaisten luontotyyppien osuus on suurin Etelä-Suomen kangasmetsissä. Merkittävimmät syyt uhanalaistumiselle ovat kuolleen puun väheneminen, vanhojen metsien ja vanhojen puuyksilöiden väheneminen sekä metsien puulajisuhteiden muuttuminen.
Luontotyyppien uhanalaistuminen heijastuu lajitasolle, ja yksittäisten lajien osalta monimuotoisuus on heikentynyt edelleen. Esimerkiksi hömötiaisen pesimäkanta on taantunut 2003-2017 53% (Väisänen ym. 2018), minkä takia laji on uudessa uhanalaisuusarviossa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (Lehikoinen ym. 2019).
Meidänkin kuntamme metsissä useat metsälajit lajit ovat uhattuina. Metsänkäsittelyn seurauksena linnuista esimerkiksi varpus- ja helmipöllö, pyy sekä metsätiaiset ovat joutuneet ahtaalle. Suurin osa Suomen uhanalaisista lajeista, 31,2 % löytyy metsistä.

Avohakkuut vähentävät hiilivarastoja

Vanhojen metsien uskottiin aiemmin olevan tasapainossa siten, että hiilivaraston koko ei muuttuisi. Toisinaan on myös oletettu, että vanhat metsät muuttuvat hiilen lähteiksi lisääntyneen myrskyistä ja hyönteisistä johtuneiden tuhojen takia. Erityisesti metsäteollisuus on käyttänyt näitä vanhoja tutkimuksia päättäjiin ja suureen yleisöön kohdistetussa mielipidemuokkauksessa. Uudempien tutkimustulosten perusteella vanhat metsät ovat kuitenkin hiilinieluja siinä missä nuoremmatkin. Biomassan hiilivaraston kasvu jatkuu pitkään – vaikkakin kasvunopeus heikkenee metsän ikääntyessä (Suomen ilmastopaneeli 2015 ja 2017 ja Soimakallio ym. 2018).
Tämän lisäksi vanhojen luonnonmetsien elävään ja kuolleeseen biomassaan on sitoutunut valtava määrä hiiltä, hehtaaria kohden paljon enemmän kuin talousmetsien metsiköihin. Mikäli tällainen metsä hakataan, seurauksena on hiilidioksidin vapautuminen ilmakehään. Tämän lisäksi avohakkuun jälkeen metsä muuttuu päästölähteeksi 15–30 vuodeksi.

Avohakkuut ja puunkorjuun lisääminen pienentää metsien hiilinielua, sillä suurin osa metsästä korjatusta hiilestä vapautuu muutaman vuoden kuluessa ilmakehään. Metsiä olisi järkevämpää käyttää ilmastonmuutoksen hillinnässä kasvattamalla niiden hiilivarastoa. Tämä käy parhaiten jättämällä vanhat metsät rauhaan. Talousmetsissä on syytä välttää avohakkuita ja metsäpohjan käsittelyä ja sen sijaan suosia jatkuvapeitteiskasvatusta (Pukkala, 2016).

Avohakkuille vaihtoehtoja

Jatkuvan kasvatuksen menetelmässä metsää ei missään vaiheessa hakata kokonaan, ts. avohakkuusta pidättäydytään kokonaan. Jatkuvan kasvatuksen menetelmälläkin metsästä saadaan puuntuottoa, laskentatavasta riippuen jopa paremmin kuin avohakkuumenetelmällä. Joka tapauksessa metsästä saatavien tulojen ei voida väittää vähenevän vaihtamalla metsänhoitomenetelmää avohakkuumenetelmästä jatkuvan kasvatuksen menetelmään (Hietala ym. 2014) Jatkuvaa kasvatusta vastaan on pitkään puhuttu vanhoihin tutkimuksiin viitaten. Uudemmat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että oikein toteutettuna jatkuvan kasvatuksen menetelmällä saadaan jopa 10-20% parempi kasvu kuin avohakkuumenetelmällä. Lisäksi vältytään kokonaan metsäuudistuksen kustannuksilta (Lähde ym. 2011). Esimerkiksi Lohjalla jatkuvan kasvatuksen menetelmällä tulot ovat vastanneet odotuksia (Länsi-Uusimaa 21.2.2018).

Pehmeämmällä metsänkäsittelyllä suurempi monimuotoisuus

Jatkuvan kasvatuksen metsänhoitomenetelmällä säilytetään myös paremmin eri lajien elinehtoja metsissä. Kun metsät jatkuvasti koostuvat eri-ikäisistä puista on eri lajeille paremmin mahdollisuuksia lisääntymiseen sekä ravinnon löytämiseen. Avohakkuut vaikuttavat radikaalisti metsän ekologiaan muuttaen elinympäristön kertaheitolla monelle lajille kelpaamattomaksi. Jatkuvan kasvatuksen menetelmällä metsän rakenne pysyy jatkuvasti sellaisena, ett se tarjoaa mahdollisen elinympäristön niille lajeille, jotka pystyvät sopeutumaan talousmetsään.

Suojelumetsistä moninkertainen hyöty

Raaseporin metsänhoitosuunnitelmassa on avohakattavaksi esitetty tavallisen 1,2 % vuosittaisen osuuden kasvullisesta metsämaasta sijaan 1,5 % osuutta sillä perusteella, että kunnassa on lahovauriosta kärsivää kuusikkoa, jonka vuotuisen arvokehityksen on laskettu vuonna 2013 suunnitelman laatimisajankohtana jo olevan negatiivinen. Kuusikoihin, jotka kärsivät lahovaurioista jatkuvan kasvatuksen menetelmä soveltuu huonosti, kun laho leviää nuoreenkin puustoon. Kuitenkaan myöskään avohakkuumenetelmä ei tuo tähän ratkaisua. Jos metsämaa istutetaan uudelleen havupuulle, laho leviää helposti uuteen puusukupolveen. Lahosta kärsivä metsä kannattaakin suosiolla uudistaa luontaisesti lehtipuulle. (Lähde ym. 2011).

Vanhat, jo lahosta kärsivät kuusikot voivat hyvin soveltua myös suojelumetsiksi. Valtakunnallisella METSO-ohjelmalla pyritään suojelemaan metsiä, jotka ylläpitävät ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Suojelu perustuu vapaaehtoisuuteen ja myös kunnille voidaan maksaa METSO-ohjelman puitteissa korvausta metsien suojelusta aiheutuneesta hakkuutulojen menetyksestä. Raaseporin kaupungin tulisikin siksi pikaisesti selvittää, mitkä sen omistamista metsistä soveltuisivat METSO-ohjelmaan, ja tehdä niistä sen jälkeen suojelupäätös Ely-keskuksen kanssa.
Suojelumetsistä saatava taloudellinen korvaus kompensoi kunnalle hakkuutuloista menetetyn rahallisen hyödyn. Sen lisäksi suojelumetsät tarjoavat kuntalaisille virkistysmahdollisuuksia lisäten kunnan vetovoimaa asuinalueena. Suojelumetsät antavat täten moninkertaisen hyödyn niiden lisätessä tai ylläpitäessä monimuotoisuutta ja tukiessa kuntalaisten hyvinvointia olematta silti kunnalle taloudellisesti tappiollisia lyhyelläkään aikavälillä tarkasteltuna.

Talousmetsät yhden puulajin monokulttuureista sekametsiksi

Luonnon monimuotoisuuden kannalta olisi tärkeää, että myös taloushyödyksi käytettävä metsämaa olisi mahdollisimman monimuotoista. Yleistyneessä metsänkasvatuksessa on totuttu näkemään metsäkuvioita, joissa puusto on tasaisen ikärakenteen lisäksi myös yksipuolisesti yhden puulajin muodostamaa. Tämä ei tutkimusten mukaan ole optimaalisin metsänkasvatusmenetelmä myöskään taloudellisesta näkökulmasta. Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Venäjän tiedeakatemian tutkimuksen mukaan usean puulajin metsissä puut kasvavat paremmin kuin yhden puulajin metsissä. Lisäksi myös metsän alttius tuhoille pienenee ja etenkin ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit pienenevät monilajisissa metsissä. Vaikutukset ovat positiivisia ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja metsien virkistyskäytön kannalta (Shanin ym. 2014).

Muutokset ovat hitaita

Metsänkäsittelyn muutokset ja sitä seuraavat parannukset virkistysarvoissa, luonnon monimuotoisuudessa ja hiilivarastojen kasvussa eivät tapahdu yhdessä vuodessa tai edes kymmenessä. Nämä muutokset ovat hyvin hitaita ja todelliset hyödyt tulevat näkymään metsissämme vasta pitkän ajan päästä. Siksi metsänkäsittelyä suunniteltaessa tulee katseet suunnata pitkälle tulevaisuuteen – ehkä 50-100 tai jopa usean sadan vuoden päähän. Tämä on tärkeää ymmärtää myös käänteisesti – tämänhetkisillä toimenpiteillä on myös pitkäaikaiset vaikutukset ja aiheutettujen haittojen korjaamiseen menee todella pitkä aika. Jos haluamme luoda kunnallemme tulevaisuudessa ympäristö- ja virkistysarvoissa kilpailukykyiset edellytykset, emme voi tänään nakertaa lyhyen tähtäimen taloushyödyn nimissä niiden arvojen perustuksista ja edellytyksistä.

Seuraava avohakkuu voi olla sinun lähimetsäsi!

Me kuntalaiset olemme metsänomistajia. Kaikilla meillä on oikeus käyttää kunnan omistamia metsiä, nauttia luonnon kauneudesta, elpyä stressistä, ulkoiluttaa koiraa, käydä kasvi-, lintu- ja sieniretkillä sekä marjastaa – kukin omalla tavallaan. Metsien virkistyskäytön taloudellista hyötyä ei tulisi aliarvioida. Vaikka – ja koska – sen taloudelliset hyödyt ovat vaikeasti mitattavissa, tulee sille antaa suuri painoarvo metsänkäsittelyn suunnittelussa kunnan metsissä. Metsänkäsittelyn vaikutukset ovat pitkäkestoisia – ihmisiän mittaisia tai pidempiä, eikä niitä pysty perumaan. Puisto- ja virkistysmetsille tulisi laatia oma, kattava hoitosuunnitelma, ja kaikista toimenpiteistä näissä metsissä tulisi kokonaan luopua kunnes hoitosuunnitelma on hyväksytty. Hoitosuunnitelman tulisi tähdätä siihen, että puisto- ja virkistysmetsiä käsitellään mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan, jolloin niistä saatu hyöty ylettyisi myös luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen.

Kyse ei ole enää halusta, vaan pakosta!

Kaikki eliölajit – myös ihminen – ovat riippuvaisia toimivista ekosysteemeistä. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen vaarantaa ekosysteemien toimivuuden ja saavutettuaan tietyn pisteen, myös ihmisen yhteiskunnan ja säilymisen lajina. Meillä jokaisella on perustuslaillinen vastuu luonnosta ja velvollisuus taistella ilmastonmuutosta vastaan hiilivarastoja kasvattamalla ja päästöjä vähentämällä sekä velvollisuus huolehtia luonnon monimuotoisuuden säilymisestä. Olemme vastuussa omista toimistamme myös seuraaville sukupolville jotka joutuvat elämään siinä ympäristössä jonka me nyt heille luomme, voimatta itse vaikuttaa siihen. Meillä ihmisillä on lajina suuri valta. Hän, jolla on paljon valtaa, on myös paljon vastuuta. Kantakaamme siis myös vastuumme.

”Luomamme maailma on ajattelumme tulos. Sitä ei voi muuttaa muuttamatta ajatteluamme”
Albert Einstein

Lähdeluettelo:

Engemann, K., ym. 2019: Residential green space in childhood is associated with lower risk of psychiatric disorders from adolescence into adulthood. Proceedings of the National Academy of Science USA, (https://doi.org/10.1073/pnas.1807504116) aiheesta artikkeli Helsingin Sanomissa: https://www.hs.fi/paivanlehti/26022019/art-2000006014291.html?share=551c341d984b8f917c61ace8ff4a13d6

Hanski, I., ym. 2012: Environmental biodiversity, human microbiota, and allergy are interrelated. Proceedings of the National Academy of Science USA, 109: 8334–8339.

Hietala ym. 2014: Metsätalouden taloudellinen tulos eri kasvatustavoissa. Pellervon taloustutkimus PTT.

Lehikoinen, A., ym. 2019: Linnut. Julk.: Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. S. 560-570.

Lähde, E., Laiho, O. & Pukkala, T.: Jatkuvaa kasvatusta vai tasaikäismetsätaloutta. Metsätieteen aikakausikirja 2/2011.
Shanin, V., Komarov, A. & Mäkipää, R. 2014: Tree species composition affects productivity and carbon dynamics on different site types in boreal forests. European Journal of Forest Research, 133: 273–286.

Pukkala, T., 2016. Hakkuun vaikutus metsän hiilensidontaan. https://arvometsa.fi/blogi/hakkuun-vaikutus-metsan-hiilensidontaan

Väisänen, R. A., Lehikoinen, A. & Sirkiä, P. 2018: Suomen pesivän maalinnuston kannanvaihtelut 1975 – 2017. Linnut-vuosikirja 2017: 16–31.