2Mitä kestävä metsänhoito oikeastaan on? Jatkuvan kasvatuksen metsänkäsittelymenetelmästä liikkuu paljon sitkeässä istuvaa väärää tietoa, jonka mukaan jatkuva kasvatus ei olisi avohakkuun veroinen tai varsinkaan sitä parempi metsänkäsittelyn vaihtoehto. Kysyimme kuudelta alan asiantuntijalta, miten asian laita oikein on.
Olli Tahvonen, Helsingin yliopiston metsäekonomian ja -politiikan professori, Suomen metsätalouskeskustelussa on viimeaikoina ollut myrskyn merkit, kun tieto Kemin uudesta sellutehtaasta nousi uutisiin. Sellutehdas tuottaa mm paljon uusia työpaikkoja. Mutta onko kuitupuun kysynnän lisääntyminen taloudellisesti järkevää metsänomistajan näkökulmasta?
“Metsäomistuksen näkökulmasta pieniläpimittaisen sellupuun myynti ei ole kovin kannattavaa. Kemin sellutehtaan korkeudella metsätalous ei välttämättä ole metsänomistajille kovinkaan kannattavaa.”
Tarkoittaako metsätalouden kannattavuus siis eri asiaa metsäteollisuudelle kuin metsänomistajalle, onko näiden välillä olemassa ristiriitaa?
“Metsäteollisuuden kannalta on edullisinta kun puuta tuotetaan maksimaalisella kestävällä tasolla, eli metsämaan puuntuotannon kapasiteetti on täyskäytössä, jolloin puun tarjonta on suurin mahdollinen ja puun hinta pysyy alhaisena. Aikaisemmin metsänomistajat ohjattiin toimimaan tämän mukaisesti, ja tämä metsäteollisuudelle edullisin yksipuolinen metsänhoidon malli oli myös metsänhoidon suositusten ja lainsäädännön perustana.
Jos metsänomistajaa kiinnostaa metsästä saatavat rahatulot, ei ole perusteltua pyrkiä mahdollisimman suuriin kuutiomääriin vaan mahdollisimman suuriin nettotuloihin. Ero näiden kahden tavoitteen välillä voi olla hyvinkin suuri. Metsänomistajan kannalta taloudellisesti kannattavampi puuntuotanto johtaa myös kansantaloudellisesti parempaan ratkaisuun, jossa puun ostajien ja myyjien etujen välillä on tasapaino. Metsäteollisuudella on ollut paljon mahdollisuuksia vaikuttaa metsäpolitiikkaan ja tämä tasapaino on ollut aika hukassa.”
Entä onko kuitupuun kysynnän lisääntyminen järkevää hiilensidonnan taloudellisesti lasketun arvon näkökulmasta?
“EU:n ilmastopolitiikka on nykyisellään hyvin kaukana kustannustehokkaasta ilmastonmuutoksen torjunnasta. EU:n päästömarkkinoilla hiilidioksiditonnin arvo on tällä hetkellä 40€/tonni. Tästä seuraa, että päästöjä vähennetään, jos vähentäminen per CO2 tonni voidaan aikaansaada alle tämän euromäärän. Metsiin voitaisiin sitoa lisää hiiltä pidentämällä kiertoaikoja ja lisäämällä metsien hoitoa jatkuvapeitteisinä huomattavasti alhaisemmilla kustannuksilla. Esimerkiksi Ylä-Lapissa kannattasi jättää vanhat metsät kokonaan puuntuotannon ulkopuolelle heti kun hiilen hinta ylittää tason 14€/tonni. On kansantaloudellinen tappio, että metsät eivät ole mukana kustannustehokkaassa ilmastonmuutoksen torjunnassa.”
Metsätalouden kannattavuuden laskemisessa käytetyn korkokannan suuruus vaikuttaa suoraan siihen, milloin hakkuu kannattaa tehdä. Tämä on johtanut varsin nuorten metsien avohakkuisiin. Mikä määrittää koron suuruuden ja mikä on koron merkitys metsätaloudessa?
“Metsätalouden kannattavuutta arvioitaessa korko kuvaa metsänomistajan pääomalle muissa kuin metsätalouden investoinnessa saatavissa olevaa tuottoa tai lainan korkoa. Korot ovat juuri nyt alhaalla, mutta metsätaloudessa korkoa pitää arvioida pitkällä 50-80 vuoden aikavälillä. Metsänomistajille suunnatussa neuvonnassa korolla ei aikaisemmin ollut roolia. Tämä johti siihen, että avohakkuun jälkeisiä uudistamiskustannuksia n. 1500€-2000€/ha verrattiin juuri tehdystä avohakkuista saatuihin tuloihin, jolloin kustannukset vaikuttavat mitättömiltä ja ajateltiin, että ”metsänhoito kannattaa aina”. Kun metsätalouden kannattavuutta arvioitiin näin, päädyttiin suosittelemaan pitkiä kiertoaikoja. Tässä tultiin ajatelleeksi, ettei metsänomistajien pääomalleen saamalla tuotolla ole merkitystä. Samalla teollisuus on edellyttänyt 7%:n tuottoa sijoitetulle pääomalle. Koska nollakorko -ajattelu metsätaloudessa johtaa myös suurempaan puun tarjontaan, on tästä ollut seurauksena melkoinen tulonsiirto metsänomistajilta metsäteollisuudelle.
Uudistamiskustannukset ovat kuitenkin investointi seuraavaan puusukupolveen ja olisi arvioitava kattavatko seuraavan puusukupolven hakkuutulot investoinnin kustannukset korkoineen. Tämä on Etelä-Suomessa kriittistä kun korko yli 3-4% ja Pohjois-Suomessa kun korko on yli 1-2%. Oikein arvioitu kannattavuus johtaa lyhempiin kiertoaikoihin. Aikaisemmat metsänhoidon ohjeet ja metsälainsäädäntö näyttävät metsänomistajien harhauttamiselta. Onneksi tästä ollaan pääsemässä ja nykyiset ohjeet ovat vahvemmalla pohjalla. Korolla on suuri merkitys myös kun arvioidaan jatkuvapeitteisen metsänhoidon kannattavuutta, koska avohakkuun jälkeinen investointi jää kokonaan pois.“
Suomen metsistä toivotaan nieluja myös muun kuin metsäteollisuuden hiilipäästöihin. Jos kaiken Suomessa korjatun puun hiilestä puolet on palautunut ilmakehään alle viidessä vuodessa, eikö metsällä tule kiire kasvaa kiinni jopa omat hiilipäästönsä?
“Metsäteollisuus painottaa mielellään puutuotteisiin sitoutunutta hiiltä ja sitä, että metsäbiomassa korvaa enemmän hiilipäästöjä tuottavia raaka-aineita ja energialähteitä ja siksi puuta pitäisi hakata ja käyttää enemmän. Luonnonsuojelupuoli painottaa metsiin sitoutunutta hilltä. Periaatteessa kumpikin osapuoli voi olla oikeassa. Kuitenkin koska nykyisellään kaadetusta puusta iso osa menee energian tuotantoon, ja vain pienehkö osa pitkäikäisiin tuotteisiin, ei puun kaataminen ole mitenkään yksioikoisesti ilmastoteko. Kaadetuissa puissa olevan hiilen nopeasta vapautumisesta seuraa, että kun hiilivirtojen huomiointi yhdistetään kustannustehokaasti puuntuotantoon, on optimaalista pidetään nykyisiä kiertoaikoja ja sitoa lisää hiiltä puihin ja metsämaahan. Tätä tulosta ei muuta se, että metsäbiomassa korvaa jossain määrin esimerkisi fossiilisia polttoaineita. ”
Metsät kasvavat enemmän kuin niitä hakataan, kuuluu väite. Kasvavatko siis hiilinielumme ja -varastomme myös todellisuudessa jatkuvasti vaikka metsien ikärakenne on yhä nuorempaa, ja jatkuuko kehitys edelleen positiivisena jos esitettyjä 80 milj kuution vuotuisia hakkuita jatketaan hamaan tulevaisuuteen?
“Minulla ei ole perusteita epäillä näitä lukuja. Niistä ei kuitenkaan pidä vetää liian suoraviivaisia johtopäätöksiä. Suomella on metsissä hiilinielu. Tämä on hieno positiivinen tosiasia. Taloudelliselta kannalta kysymys kuuluu kuitenkin kuinka paljon hiilinielun kasvattaminen ”business as usual” tasolta maksaisi ja olisiko nettopäästöjen vähentäminen tällä tavalla halvempaa kuin esimerkiksi päästöjen vähentäminen liikenteessä? Suomi ja Ruotsi ovat joidenkin muiden maiden ohella pystyneet lobbaamaan EU:n ilmastopolitiikkaa siten, että metsäteollisuus ja -talous ovat aktiivisen ilmastopolittiikan ulkopuolella. Tästä seuraa, että Suomessa ja Ruotsissa vähennetään päästöjä paljon kalliimmilla toimenpiteillä verrattuna siihen kuinka paljon metsien hiilinielujen kasvattaminen maksaisi. Erityisesti liikenteessä päästöjen vähentäminen tulee huomattavasti kalliimmaksi. Helsingin raide-jokeria on muiden hyötyjen ohessa esitelty investointina hiilipäästöjen torjuntaan. Karkean arvioni mukaan hiilitonnin vähentämisen hinnaksi raide-jokerin tapauksessa tulee reilusti yli 3000€/CO2 tonni. Voi vain toivoa, että investoinnin muut hyödyt kattavat kustannukset.”
Jos talousmetsien vuotuinen kasvu on suurempaa kuin hakkuut, miksi yhä edelleen vanhoja luonnontilaisia metsiä on hakattava? Eikö suuremman kasvun pitäisi tarkoittaa sitä, että metsähakkuissa kierto toimisi niin että joka vuosi jo talousmetsäkäytössä olevaa metsää riittäisi hakattavaksi vuotuisen tarpeen verran?
“Hakkuita pyritään tekemään kohteissa, joissa hakkuukustannukset ovat alhaisia. Huomattava osa metsien nykyisestä kasvusta tapahtuu suometsissä, joissa hakkuut tulevat kalliiksi. Tämä on yksi esimerkki siitä, että metsien kokonaiskasvun ja kokonaishakkuutason vertailu on liian yksioikoista.”
Kuinka hyvin metsäntutkimus ja -opetus on pystynyt vastaamaan nykyisiin esimerkiksi ilmastomuutokseen liittyviin haasteisiin?
“Ruotsin valtalehdessä Dagens Nyheterissä on käyty viime viikkoina vakavaa keskustelua Ruotsin metsäntutkimuksen ja metsäteollisuuden välisistä kytkennöistä. Samaa keskustelua pitäisi käydä myös Suomessa. Oman havaintoni on, että suomalainen metsäntutkimus ei ole riittävän riippumattonta ja metsäteollisuuden intressien vaikutus tieteeseen ja metsäopetukseen on ollut ja on edelleen merkittävää. Metsäteollisuushan pyrkii myös koko ajan aktiivisesti vaikuttamaan suomalaisten metsä- ja luontosuhteeseen. “
//////////////////////////////
Timo Pukkala, suomalainen metsäntutkija ja Itä-Suomen yliopiston metsätalouden suunnittelun professori, sopiiko jatkuva kasvatus kaikkiin metsiin, vai onko metsiä joihin menetelmä ei sovellu kun puhutaan taloudellisesta kannattavuudesta?
“Kaikkia metsiä voi käsitellä ilman avohakkuita. Taloudellisin tapa riippuu metsästä. Esimerkiksi tasaikäinen järeä puusto, jossa kaikki alikasvusto eli nuoremmat puut ja puun taimet on raivattu pois, kannattaa taloudellisesta näkökulmasta vielä kertaalleen avohakata tai hakata laajoja pienaukkoja, jonka jälkeen metsää aletaan kasvattamaan jatkuvan kasvatuksen menetelmällä.
On myös yksittäistapauksia, joissa metsä ei luontaisesti uudistu yläharvennuksen jälkeen jos maanpintaa esimerkiksi peittää paksu sammal. Silloinkin avohakkuu tai laajojen pienaukkojen teko voi olla taloudellisesti kannattavin vaihtoehto. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä heikompaa on kannattavuus metsänviljelyssä eli avohakkuussa ja sitä seuraavassa metsän uudistamisessa joko taimia istuttamalla tai kylvämällä. Pohjois-Suomessa metsänviljely avohakkuineen ei käytännössä koskaan ole taloudellisesti kannattavaa.”
Jatkuvaa kasvatusta vastustetaan usein väittämillä joiden mukaan a) kasvu, eli puuntuotto, heikkenee b) puun taimien laatu heikkenee ja c) taloudellinen tulos heikkenee. Pitävätkö väittämät paikkansa?
“Jatkuvan kasvatuksen vaikutuksesta puuntuotokseen on tutkimustuloksia molempiin suuntiin suunnilleen yhtä paljon. Joskus puuntuotos on ollut heikompaa, joskus parempaa kuin avohakkuumenetelmällä kasvatetussa metsässä. Heikomman tuloksen metsissä tulos saattaa olla seurausta siitä, että jatkuva kasvatus on toteutettu huonosti, eli metsän käsittelyä ei ole optimoitu. Nämä tutkimustulokset ovat pääosin varttuneista kuusikoista. Useimmat jatkuvan kasvatuksen metsät ovat kuitenkin sekametsiä, joissa on myös nuorempaa puustoa ja hyvä aluskasvusto.
Jalostettujen taimien geneettistä paremmuutta ei ole osoitettu pitkäaikaisissa tutkimuksissa eikä isoilla koealoilla. Mittauksia on tehty pienillä, nuoripuustoisilla koealoilla eikä ole tietoa siitä, onko eroavaisuuksia puiden kasvun myöhemmissä vaiheissa tai tuotannon lopputuloksessa. Taimien jalostushyöty on varttuneiden metsien osalta lähinnä oletusta, jota ei ole osoitettu metsikön mittakaavassa eikä koko kiertoajalta.
Taloudellinen tulos ei heikkene jatkuvan kasvatuksen myötä. Metsänomistajan taloudellisen tuloksen kannalta tulisi myydä tukkia, eikä kuitupuuta. Tukkipuun osuus on suurempi jatkuvassa kasvatuksessa. Karuilla soilla tai pohjoisessa viljelymetsätalous ja avohakkuut eivät koskaan ole kannattavia.”
Yläharvennusta tehtäessä jäljelle jääviin, kasvaviin puihin ja taimimateriaaliin syntyy vaurioita, jotka heikentävät puuston laatua, ja esimerkiksi kuusikoissa voivat aiheuttaa lahon pääsyn puustoon. Pitääkö tämä paikkansa?
“Aiheesta on tämänsuuntaisia raportteja, mutta ne eivät ole ei tieteellisesti tarkastettuja tutkimuksia. Metsäkoneiden ajouriin voi syntyä painumia, mutta niitä tulee kaikentyyppisiin metsiin, eikä se johdu jatkuvasta kasvatuksesta. Korjuuvauriot riippuvat metsäkoneenkuljettajan taidoista. Samalla tavalla alaharvennuksessa jäljelle jätettävät puut voivat kärsiä vaurioita kuin jatkuvassa kasvatuksessakin. Alikasvustoa eli taimia ja hyvin nuoria puita osittain tuhoutuu, mutta siitä ei yleensä ole haittaa, sillä taimia on jatkuvan kasvatuksen metsässä usein niin paljon, että vaikka kaksi kolmasosaa taimista kuolisi, niitä olisi silti riittävästi. Ja tuhoutuvien tilalle kasvaa pian taas uusia.”
Miten käsittelisit lahosta kärsivän tasaikäisen päätehakkuukypsän kuusikon jos tähtäimessäsi olisi siirtyä jatkuvaan kasvatukseen?
“Jos metsä on osittain lahovikainen, lahon puun juuriston alueelta pitäisi poistaa kaikki kuuset, eli tehdä pienaukko. Aukkoa laajennetaan kunnes päästään terveisiin puihin. Aukkojen tulisi olla niin laajoja, että ne uudistuvat luontaisesti lehtipuulle. Lehtipuut ovat hyvin kestäviä kuusen juurikääpää vastaan. Jos lahoa on paljon, koko alue kannattaa avohakata ja uudistaa lehtipuulle. Kun metsä on lehtipuustoa 20-40 vuotta, juurikääpä ehtii kadota ja alueelle alkaa tulla luontaisesti kuusen taimia. Lehtipuuvaihe myös lisää maan viljavuutta mikä myös parantaa uusien havupuutaimien kasvua.“
Ennen avohakkuumenetelmän yleistymistä Suomessa metsässä oli käytössä laajalti nk. harsintamenetelmä, jossa parhaat ja suuret puut kaadettiin ja jäljelle jätettiin huonommat ja pienemmät yksilöt. On väitetty, että metsien puuston laatu oli tästä syystä heikkoa ja että pelkona on, että nykyajan jatkuvan kasvatuksen menetelmällä metsän puuntuotto ja laatu heikkenisi samalla tavalla. Onko väite totta ja pelko aiheellinen?
“Jatkuvaa kasvatusta on tutkittu Suomessa ja maailmalla jo varsin paljon, ja menetelmä on käytössä Suomessakin kymmenillä tuhansilla, ehkä jo sadalla tuhannella hehtaarilla. Näyttöä jatkuvan kasvatuksen toimivuudesta on siis jo varsin paljon.
Ne harsintahakkuulla aikaisemmin käsitellyt metsät, joita on tutkittu, ovat uudistuneet varsin hyvin, vaikka ovatkin alkuvaiheessa saattaneet näyttää “riutuneilta”. Useimmat tällä hetkellä päätehakkuuiässä olevat metsät ovat luontaisesti syntyneitä, eivät istutettuja.”
Metsän viljelyä avohaakkuineen perustellaan myös sillä, että tämän metsänkäsittelytavan ansioista metsiemme puun määrä on suurempaa kuin koskaan. Onko se totta?
“Puun määrä on suurimmillaan sataan vuoteen, mutta runsaat 200 vuotta sitten puuta oli yhtä paljon kuin nyt. Ennen pientilallisten ainoa tulolähde oli tukkipuun myynti, ja myös kotitalouksien puuntarve oli suurta. Nykyään metsänomistajien kohentunut talous ei pakota heitä myymään puuta ja myös kotitarvekäyttö on vähentynyt voimakkaasti. Metsän viljely ei siis ole johtanut puun määrän kasvuun metsissämme vaan syynä on yksinkertaisesti se, että puuta on hakattu suhteessa metsien kasvuun vähemmän.”
////////////////
Jatkuvan kasvatuksen metsänkäsittely & metsänomistajat
Jussi Saarinen, metsänhoitaja Yhteismetsä Tuohi / Metsätietopalvelu Silmu Oy, miten metsänomistajat suhtautuvat jatkuvan kasvatuksen metsänkäsittelyyn?
“Kiinnostus on kasvanut viime vuosina ja uskon että kiinnostus tulee lisääntymään edelleen kun metsänomistajat saavat tietoa aiheesta, ja käytännön jatkuvan kasvatuksen metsäkohteita on nähtävillä. Suhtautuminen on kaksijakoista, usein kielteinen suhtautuminen perustuu eri väittämiin siitä, miksi jatkuva kasvatus ei voi toimia. Yksi syy kielteiseen suhtautumiseen saattaa myös olla se, että Suomessa on vuosikymmeniä kerrottu yhtä totuutta siitä, miten metsiä pitää hoitaa oikein ja nyt metsänomistajien keskuudessa vallitsee tietty epäuskoisuus, voiko jokin toinen menetelmä todella olla hyvä tai jopa parempi.”
Miten jatkuvan kasvatuksen metsänkäsittely eroaa avohakkuumenetelmällä käsiteltävästä metsästä? Menevätkö metsäkoneet uusiksi ja kuskit uudelleenkoulukseen vai voiko nykyisillä metsäkoneilla ja kuljettajien taidoilla käsitellä metsää myös jatkuvan kasvatuksen menetelmällä?
“Hyvin pitkälti samat koneet soveltuvat jatkuvan kasvatukseen kuin tasaikäisen metsän hakkuisiinkin. Metsäkonekuskit ovat yleisesti erittäin taitavia koneiden käsittelijöitä, ja hyvä lopputulos jatkuvan kasvatuksen hakkuilla on lähinnä kiinni ohjeistuksesta hakkuutyömaalla ja siitä että konekuski ymmärtää yleiset periaatteet eli mitä tehdään ja miksi.”
Jatkuvan kasvatuksen yläharvennushakkuiden kustannukset ovat korkeammat kuin avohakkuun ja heikentävät siksi jatkuvan kasvatuksen kannattavuutta. Totta vai tarua?
“Korjuukustannukset kuutiota kohden ovat yleisesti suuremmat kuin avohakkuussa, mutta pienemmät kuin alaharvennuksessa. Keskimääräinen korjuukustannus on samaa suuruusluokkaa kuin tasaikäisen metsän koko kiertoajalla. Puun kantohinnat ovat jatkuvassa kasvatuksessa jonkin verran päätehakkuita alhaisemmat, mutta metsä tuottaa enemmän arvokasta tukkipuuta, mikä nostaa tuloja. Uudistuskustannukset jäävät pitkälti pois jatkuvassa kasvatuksessa, jolloin metsänomistajan maksettavaksi tulevat kokonaiskustannukset jäävät huomattavasti pienemmiksi. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta pitkän aikavälin nettotulot ovat menetelmissä samaa suuruusluokkaa. Yläharvennuksilla tulot kuitenkin aikaistuvat, etenkin kasvatusmetsissä, mikä lisää kannattavuutta.”
Monet metsäteollisuuden näkyvät tekijät ovat sanoneet, että jatkuvasta kasvatuksesta tuskin koskaan tulee vallitsevaa metsänkäsittelyn menetelmää. Mitä mieltä sinä olet?
“Riippuu siitä, miten jatkuva kasvatus määritellään. Jos määritelmä on se, että metsän rakenteen ja hakkuuvoimakkuuksien pitää pysyä jatkuvasti samanlaisina, kapenevat käytännön soveltamismahdollisuudet huomattavasti. Sen sijaan, jos jatkuva kasvatus ymmärretään tarkoituksenmukaisemmin hoitotapana, jossa metsä pysyy jatkuvasti peitteisenä, mutta rakenne saa vaihdella ajassa, pystytään kasvatustapaa soveltamaan laajasti. Itse uskon, että näin määritelty jatkuva kasvatus on muutaman vuosikymmenen kuluttua huomattavassa roolissa metsänkäsittelyssä, ellei jopa valtamenetelmä.”
Julkisessa keskustelussa avohakkuut ja jatkuva kasvatus asetetaan usein jyrkästi vastakkain ja jatkuvaa kasvatusta pidetään jopa luonnonsuojelijoiden pehmoiluna ja avohakkuuta oikeiden metsäammattilaisten metsänkäsittelymenetelmänä. Onko näin?
“Usein taloudellinen kannattavuus voisi parantua, jos tavanomainen käsittely korvattaisiin jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksilla ja hyödynnettäisiin metsiin luonnollisesti syntyvä taimimateriaali. Myös jatkuva kasvatuksessa on tärkeänä lähtökohtana taloudellisuus, mutta samalla saavutetaan huomattavia hyötyjä luonnon ja virkistyksen näkökulmista, mikä tietysti saa näitä arvoja painottavat ihmiset kiinnostumaan asiasta. Kun taas vuorostaan osa metsäalan ammattilaisista suhtautuu edelleen kielteisesti jatkuvaan kasvatukseen, saattaa syntyä kuva, että jatkuvassa kasvatusessa olisi ensisijaisesti kyse luonnonsuojelusta eikä taloudellisesti järkevästä metsänkäsittelytavasta. Näin ei kuitenkaan ole ja jyrkkä vastakkainasettelu on turhaa. ”
Monen ihmisen käsitys on että jatkuvan kasvatuksen metsä on läpipääsemätöntä ryteikköä joka soveltuu huonosti virkistyskäyttöön. Pitääkö se paikkansa?
“Jatkuvassa kasvatuksessa ei synny samalla tavalla laajoja vaikeakulkuisia taimikoita kuin avohakkuun jälkeen. Metsät kehittyvät monikerroksiseksi ja vaihtelevaksi, mikä on eduksi maisemalle ja virkistykselle. Tiheitä taimiryhmiäkin syntyy, mutta ne ovat yleensä pienialaisia ja pikemminkin lisäävät metsän esteettisiä arvoja.”
Jos hoidettavaksesi annetaan metsäalueita, joita aikaisemmin on käsitelty avohakkuisiin tähtäävillä hoitotoimilla, miten muutat ne jatkuvan kasvatuksen metsiksi mahdollisimman nopeasti?
“Tavoitteena metsänkäsittelyssä ei ensisijaisesti ole tietty rakenne tai nopea rakenteen muutos. Perustellumpi lähtökohta on miettiä jokaiselle metsikkökuviolle metsänomistajan tavoitteiden pohjalta toimivin käsittelyketju. Hyvä käsittely yhdistää eri tavoitteet, ja tapauskohtaisesti voidaan joita voidaan painottaa esimerkiksi taloutta, maisemaa tai luontoarvoja.
Käytännössä jatkuvan kasvatuksen aloittaminen tarkoittaa yläharvennusperiaatteella tehtyä hakkuuta, joissa poistetaan kypsiä tukkipuita ja annetaan tilaa keskikokoisille ja pienille puille. Metsää väljennetään vaiheittain ja uutta taimikkoa syntyy korvaamaan hakkuissa poistettavia puita.
Jos metsä on nuorta, ei taimettumisella ei ole kiire vaan pääpaino on ainespuuston kasvattamisessa. Metsä kyllä taimettuu toistuvien yläharvennusten myötä lähes vääjäämättömästi, sillä aikaa on vuosikymmeniä ja olosuhteet taimettumiselle hyvät.
Kun lähtötilanteena on järeä, alaharvennuksilla tasoitettu tasakokoinen metsä, on taloudellisesti kannattavin vaihtoehto avohakkuu tai jatkuvan kasvatuksen suojuspuuhakkuu. Näin syntyvää taimikkoa lähdetään myöhemmin jälleen yläharventamaan, jolloin metsä kehittyy monikerroksiseksi ja pysyy peitteisenä. Maiseman merkitys voi näissäkin tapauksissa kuitenkin johtaa siihen, että avohakkuun sijaan väljennetäänkin puustoa muutamaan otteeseen, jolloin metsä taimettuu vähitellen ja metsäisyys säilyy paremmin. On huomattava, että tämäkään vaihtoehto ei ole mitenkään tappiollinen, mutta tulot jakautuvat pidemmälle aikavälille, mikä alentaa kannattavuutta.”
