Eipäs tärvellä aarresaaria

Oli iso ilo, kun Vallisaari ja Kuninkaansaari kolmisen vuotta sitten aukesivat retkeilijöille. Ne ovat osa Suomenlinnan historiallista linnoitusjärjestelmää, mutta vähemmän rakennettuina, vähemmän käytettyinä ja suljettuina sotilassaarina niillä on säilynyt paljon vanhaa metsäluontoa, jota linnoituksen pääsaarilla ei ole.

Vallisaaresta ja Kuninkaasaaresta tekee aivan erityisen retkikohteen luontoelämysten yhdistyminen historiaan. Hienon vanhan metsän keskellä seisovat 1800-luvulla rakennetut tykkiasemat.

Alueen hoito on uskottu Metsähallitukselle, joka vastaa myös useimpien luonnonsuojelualueiden palveluverkoston ylläpidosta.

Aluksi Metsähallituksen suunnitelmat retkeilyn järjestämisestä saarilla olivat oikein fiksuja. Majoitustakin suunniteltiin, nimittäin telttailualuetta. Mutta sitten joku haistoi bisneksen.

Viime viikolla päättyi aika jättää muistutus asemakaavaehdotuksesta, joka sallisi mökkikylän rakentamisen Kuninkaansaaren pohjoisrannalle.

Luitte oikein: mökkikylän. Useita kymmeniä loma-asuntoja kalliometsärinteeseen, saaren puustoltaan vanhimman metsän tilalle. Häädön saisivat myös valkoselkätikka ja huuhkaja.

Selitys tietysti on, että mökkikylä tuottaisi tuloja, joilla saarten vanhaa rakennuskantaa ja palveluverkostoa ylläpidetään. Kertomatta yleensä jää, että ennen kuin muuhun liikenee senttiäkään, on maksettava mökkikylän rakentamiskulut.

Mökkikylä ei sovi saarille miltään osin. Se ei istu saarten luontoon, se on loukkaus saarten historiaa kohtaan.

Majoitustiloja saarille tarvitaan, ja sitä varten siellä on jo valmiina rakennuksia.

Vallisaaren komea Luotsitalo voi saada uuden elämän retkeilymajana. Hostellina, kuten nykyään hienostellaan. Sillä on toimiva laivalaiturikin valmiina, ja viereinen entinen pesula sopisi mainiosti ravintolaksi. Lähellä on toinenkin kerrostalo, jossa on muinoin toiminut saarten esikunta. Asuinkäyttöön, joko vakituisille asukkaille tai retkeilijöille sekin. Saarilla on myös muita asumiskäyttöön sopivia rakennuksia.

Vanhan viisauden mukaan talo pysyy kunnossa, kun siinä asutaan. Historiallisten saarten rakennukset pitää totta kai pitää kunnossa, ja paras tapa pitää ne kunnossa, on ottaa laittaa ne asumiskuntoon.

Toivottavasti asemakaavaehdotuksen jatkokäsittelyssä lomakyläkonsulttien esitys saa arvoisensa kohtelun ja päätyy mappi Ö:n.

Metsähallitus on eittämättä pantu hankalaan rakoon. Sen pitäisi vain tuottaa, eikä mikään saisi maksaa mitään.
Siihen ei pidä mukautua, se on niitä asioita jotka Suomessa pitää muuttaa. Kansakunnan historian säilyttäminen maksaa. Sivistysvaltio maksaa sen, eikä pilaa historiallisia aarteitaan mökki- tai muulla rakentamisella.

PS: Vinkki saarilla retkeileville:
Käykääpä nuuhkaisemassa, siellä missä yli 150 vuotta vanhojen tykkipattereiden maanalaisiin tunneleihin pääsee tutustumaan. Ei haise home.
Kannattaisikohan 2010-luvun rakennusyhtiöiden johtajat kesäleirittää Valli- ja Kuninkaansaarilla, oppimassa kestävää rakentamista.

Teksti ja kuvat: Mikko Niskasaari

Linkki: Helsyn muistutus Vallisaaren ja Kuninkaansaaren asemakaavaehdotuksesta