Kannanotto metsien harventamista koskevasta valtuustoaloitteesta
Tämä kannanotto on lähetetty kaupunkiympäristölautakunnan jäsenille 21.9.2020.
Arvoisa kaupunkiympäristölautakunnan jäsen tai varajäsen
Kaupunkiympäristölautakunnan lausunto kaupunginhallitukselle valtuutettu Johanna Nuortevan ym. valtuustoaloitteesta koskien puuston ja kasvillisuuden merkityksen selvittämistä melu-, pöly- ja näkösuojana ennen harvennustöitä
Lautakunnan 22.9. kokouksen esityslistalla (asiakohta 22) on lausuntoehdotus kaupunginhallitukselle metsien liiallisia harvennuksia koskevasta valtuustoaloitteesta. Lausuntoehdotus kuvaa hyvin nykytilannetta, jossa suunnittelujärjestelmältä puuttuu jokseenkin täysin halu toiminnan kriittiseen uudelleenarviointiin sekä sen muuttamiseen valtuustostrategian mukaiseksi.
Lausuntoehdotus keskittyy vahvasti varsinaisten suojametsiksi (hoitoluokka C3) luokiteltujen metsien harvennusten hyötyjen esiintuontiin. Aloitteen huoli kattaa melu- ja pölysuojavaikutuksen säilyttämisen ohella harvennusten vaikutukset metsien näkösuojaominaisuuksiin sekä luonnon monimuotoisuuteen. Aloitteessa on ymmärretty myös asukkaiden todellinen ja laaja mielipaha lähimetsien harvennusten vaikutuksista viihtyisyyteen. Näitä tärkeitä asioita lausuntoehdotus käsittelee kovin vähän, vaikka ne ovat kaupunkimetsien järkevän hoidon keskeisiä kysymyksiä.
Liialliset valtapuuston harvennukset sekä pienpuuston hoidoksi kutsuttu aluspuuston liika harventaminen ovat Helsingin kaupunkimetsänhoidon ja varsinkin sen suunnittelun merkittävin nykyongelma. Viime vuosina valmistelluissa aluesuunnitelmissa yleisellä tasolla sekä tarkemmissa luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmissa kuviotasolle yksilöidyt mittavat valta- ja aluspuuston harvennukset ovat ristiriidassa myös kaupunkistrategian metsänhoitoa koskevien kirjausten kanssa. Haitat ovat selvästi hyötyjä suuremmat. Ongelma koskettaa myös osaa puistosuunnitelmista.
Lausuntoehdotuksessa ei käsitellä oikeastaan lainkaan harvennusten vaikutusta metsien tarjoamiin näkymäsuojiin luonnon ja rakennetun ympäristön välillä. Valta- ja aluspuustoltaan melko tiheät metsät toimivat erinomaisena metsän tunnun säilyttäjinä virkistysmetsissä. Samalla ne tarjoavat näkymäsuojia monia ei-toivottuja näkymiä (kuten tiet, rakennukset ja toiset ulkoilureitit) vastaan. Tämän kaltainen metsäisten ja ehyiden lähimaisemien säilyttäminen on entistä tärkeämpi viihtyisyyskysymys tilanteessa, jossa metsät vähenevät ja pirstoutuvat samalla kun niiden käyttäjämäärä kasvaa. Luonnonmukaisen tiheistä metsistä hyötyy myös luonnon monimuotoisuus.
Valta- ja aluspuuston liika harventaminen lisää myös metsäpohjan kulumista. Erityisesti tämä näkyy kaikkein kuluneimmilla alueilla, joissa ainoa säilynyt pohjakasvillisuus löytyy useimmiten tiheikköjen alueelta.
Harvennushakkuilla on luontojärjestöjenkin mielestä oma, nykykäytäntöjä selvästi rajatumpi paikkansa järkevässä kaupunkimetsänhoidossa. Harvennukset ovat perusteltavissa lähinnä puustoltaan ja puulajisuhteiltaan keskimääräistä yksipuolisemmissa, mutta puustoltaan tiheissä nuorissa ja varttuneissa metsissä. Pienpuuston hoidon tarve keskittyy puolestaan ulkoilureittien, teiden ja rakennettujen ympäristöjen reunojen lähimetrien liialliseen lehtipuuvesakkoon.
Lausuntoehdotuksessa annetaan todellisuudesta vahvasti erkaantunut kuva asukkaiden ja järjestöjen todellisista vaikutusmahdollisuuksista Helsingin metsänhoidon suunnitteluun, metsien hoitoluokkiin sekä konkreettisiin hakkuisiin ja hoitotoimiin. Suunnittelujärjestelmään valtuustokauden alussa tehdyt muutokset ovat tehneet mm. asiallisen hoitoluokkavaikuttamisen osallisten kannalta täysin mahdottomaksi. Nähtävillä olevat aluesuunnitelmien luonnokset on kartta-aineistojen osalta muokattu muotoon, jossa yksittäisten kuvioiden hakkuiden sekä hoitoluokituksen kommentointi ei ole käytännössä edes mahdollista. Vastaavasti myöhemmässä, pelkästään virkamiespäätösten varassa tapahtuvassa luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmavaiheessa aluesuunnitteluvaiheessa päätettyjä hoitoluokkia ei enää haluta muuttaa. Nykyinen järjestelmä on vuorovaikutuksen laadun osalta Helsingille häpeäksi.
Luontojärjestöt ovat viime vuosina joutuneet antamaan hyvin kriittiset yhteislausunnot lähes kaikista valmisteilla olleista alue-, luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmista. Läpäisevä ongelma kaikissa näissä on ollut esitettyjen valtapuuston harvennusten sekä pienpuuston hoidon kohtuuton määrä sekä kohdentuminen lukuisille metsikkökuvioille, joissa laajempaa harvennustarvetta ei tosiasiassa ole.
Aluesuunnitelmien toistuvia ongelmia konkretisoi hyvin neljän luontojärjestön yhteislausunto Oulunkylän ja Maunulan aluesuunnitelman luonnoksesta: https://staging.sll.fi/uusimaa/2019/11/19/ok-kom/
Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmavaiheen vastaavia isoja ongelmia konkretisoi puolestaan Mellunkylän ja Vartiokylän pohjoisosan luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman luonnoksesta annettu järjestölausunto: https://staging.sll.fi/uusimaa/2020/03/18/lausunto-mellunkylan-ja-vartiokylan-pohjoisosan-luonnon-ja-maisemanhoitosuunnitelman-luonnoksesta/
Suunnittelujärjestelmän tason laskun ja suunnitelmien toistuvien ongelmien takia neljä luontojärjestöä esitti kaupunkiympäristölautakunnalle huolensa sekä joukon ongelmien ratkaisuehdotuksia 23.1.2020 toimitetussa kannanotossa: https://staging.sll.fi/uusimaa/2020/01/23/helsingin-hallinnonuudistuksessa-huonontunut-metsasuunnittelu-vaatii-korjaustoimia/
Toimenpide-ehdotus liittyen lausuntoehdotukseen
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri toivovat lautakunnan muuttavan lausuntoehdotusta siten, että siinä annetaan vahva suositus siitä, että kaupunki pyrkii vähentämään jatkossa valtapuuston sekä pienpuuston harvennusten määrää sekä kohdentamaan nämä toimet paremmin niille kuvioille ja kuvion osille, joista niistä on selkeintä hyötyä. Erityisen tärkeää harvennusten vähentäminen on arvokkaiksi luontokohteiksi todetuilla alueilla, tärkeissä virkistysmetsissä sekä muuten puustorakenteeltaan monipuolisissa metsissä.