Pupuhyppelyä, kuusen kaarnan kutitusta ja käpytikan äyskintää

Siuron päiväkodin 5-vuotiaiden viskareiden aistiretkellä kokeilimme,
miltä luonto näyttää, tuntuu, tuoksuu ja kuulostaa.

Jo päiväkodin pihalla tulivat vastaan pupun eli rusakon hyppelyjäljet.
Kokeilimme, kuinka ne syntyvät: ensin etutassut maahan peräkkäin ja sitten
hyppy takatassuilla etutassujen ohi. Pihalla hyöri yhdeksän pupua!

Taivaalta hiljalleen putoavat lumihiutaleet tuntuivat iholla pehmeiltä
ja kevyiltä. Järeän kuusen alla oli paljon käpyjä, jotka ovat oravan ruokaa.
Pian näimmekin oravan syömän kävyn, jolta se oli pudottanut suomut ja jäljellä
oli vain kara. Oravan jälkiä risteili pitkin metsää. Kuusen kaarna kutitti ja
pisteli poskea.

Tuoksuttelimme männyn, kuusen ja katajan oksia ja opimme, että
vahapeitteiset neulaset ovat havupuiden lehtiä. Rinteessä kukkivat jo
pähkinäpensaat, joiden keltaisia hedenorkkoja roikkui yläpuolellamme kaarevilla
oksilla. Punaiset emikukkasilmut odottivat aukeamistaan.

Pellolla lumelta löytyi valkohäntäkauriin sorkkien pistelyjälkiä ja
ketun helminauhamaista kulkua. Suurin ihmetys meille oli lumella näkemämme
hämähäkki. Mitä ihmettä se teki ulkona keskellä talvea?

Pellon reunassa on monta pystyyn kuollutta koivun pökkelöä. Rungoilla
katselimme käpytikkojen vanhoja pesäkoloja. Tikat hakkaavat joka vuosi uuden
pesäkolon. Samalla ne tekevät palveluksen tiaisille ja muille linnuille, jotka
voivat pesiä niiden vanhoissa koloissa.

Yhden koivupökkelön irronneen tuohen alta löytyi pieniä toukan syömiä
reikiä ja käytäviä. Toisen koivun tuohi retkotti puoliksi irti isona levynä,
johon eräs poika totesi, että tuolla on ovi auki.

Muutama päivä myöhemmin Siuron koulun 6-vuotiaat esikoululaiset eli
eskarit olivat luontoretkellä samassa metsikössä. Katselimme koivupökkelöitä ja
ihmettelimme niiden rungoilla näkyviä taulakääpiä. Käpytikka lennähti lähelle
rummuttaen ja kireää varoitusääntään äyskähdellen.

Käpytikan pesäkolopökkelössä näkyi kovakuoriaisen toukan syömäjälkiä, ja
kerroin tikkojen hakevan niitä ruoaksi poikasilleen. Tähän eräs lapsista
totesi, että siinä on koti ja kauppa samassa puussa!

Siuron päiväkodin ja koulun eteläpuolen kivikkoinen metsä on verraton
leikkipaikka, jonne lapset kirmaavat päivittäin puuhaamaan ohjaajiensa
valvomina. Luonnon luovan leikin ja oppimisen paikka pitäisi olla jokaisen
päiväkodin ja koulun lähellä.