Espoon luonnon strateginen huomiointi uudessa yleiskaavasssa

Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaava POKE on strategisesti tärkeä yleiskaava myös Espoon luonnolle,  sillä suunnittelualueeseen kuuluu Nuuksion järviylängön metsiä sekä Keski-Espoon jokilaaksoa ja Bodomin Matalajärven järvimaisemia sekä osia Espoon keskuspuiston pohjois-osista.  

Alle on listattu niitä keskeisiä seikkoja, jotka Espoon ympäristöyhdistyksen mielestä tulisi huomioida  Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaavassa nykyistä kaavaa ja ehdotettua luonnosta paremmin. Toivomme,  että asukasyhdistykset voivat omissa muistutuksissaan hyödyntää näitä seikkoja. 

1) Arvokkaille luontoalueille osoitettua rakentamista tulee vähentää reippaasti 

Erityisen tärkeää on vähentää rakentamisvarauksia  

• Nuuksion järviylängön ja Mynttilän kaltaisilta luonnon ydinalueilta 

• nykyisten suojelualueiden lähialueilta  

• tärkeiden metsäekologisten yhteyksien alueilta sekä 

• Natura 2000 -alueiden vaikutusalueilta kuten Matalajärven valuma-alueelta. 

Kaavaluonnoksen alueella on runsaasti arvokkaita luontoalueita, jotka tulisi varata ensi sijassa suojelu- ja  virkistystarkoituksiin. Erityisesti Espoon kaupungin omistamat metsäiset alueet ovat luonteeltaan ja  omistuspohjaltaan sellaisia, että niiden osalta on kaikki perusteet painottaa alueiden maankäytössä luonnon  suojelua ja virkistyskäyttöä. Kyseiset metsät sisältyvät Espoon pohjoiset arvometsät -suojeluesitykseen. Kaavaehdotuksessa rakentamisen alle jäisi noin 30 tällaista kohdetta, joukossa mm. Mynttilän Högaberget,  Karhusuon metsä, Kuusikodin metsä, Miilukorpi, Örkkiniitty-Långkärrin metsä, Pitkäsen metsä sekä Oittaan  metsän eteläosa. Esimerkiksi rautatieasema ei kuulu valtakunnallisesti käytetyn METSO-kriteeristön mukaan  selvästi arvokkaaseen Mynttilän metsään. 

KH:n hyväksymässä kaavaehdotuksessa esitetään rakentamista liian lähelle luonnonsuojelualuetta mm.  Tremanskärrin suojelualueesta etelään, Matalajärven suojelualueen pohjois- ja länsipuolelle, Niipperin  Myllypuron suojelualueesta itään ja länteen, Karhusuon suojelualueesta etelään ja kaakkoon, Brobackan  suojelualueen länsipuolella sekä Hakjärven suojelualueesta luoteeseen. 

2) Rakentamiselta säilytettävät alueet tulee osoittaa riittävän yksiselitteisesti 

Kaavaluonnoksen esitystapa on säilyvien ja rakennettavien alueiden määrittelyn osalta aikaisempaa  epämääräisempi. Tämä lykkää suunnittelun ja päätöksenteon painopistettä asemakaavan laadintavaiheeseen,  jossa mahdollisuudet suurien kokonaisuuksien huomiointiin ovat yleiskaavavaihetta heikommat. Myös  säilyvien luonto- ja viheralueiden määrittely jää aikaisempaa epämääräisemmäksi. Pikselikaavan sallimaa  joustavuutta tulisi käyttää rakennettujen tai rakennettaviksi osoitettavien alueiden sisällä, mutta rajata  säilyviksi tarkoitetut viheralueet kaavaluonnosta yksiselitteisemmin. Yleiskaavassa ei myöskään tule  osoittaa maankäyttöä muuttavia merkintöjä suojeltujen luontotyyppien tai -kohteiden päälle tai uhanalaisten  ja luontodirektiivin lajien merkittävien esiintymisalueiden päälle. 

3) Metsäalueille rakentamista tulee kompensoida lisäämällä suojelualueiden määrää

Jo nykyisten voimassa olevien yleiskaavojen mukainen asemakaavoitus johtaa siihen, että merkittävä määrä  Pohjois- ja Keski-Espoon metsiä tullaan rakentamaan lähivuosikymmeninä. Nyt tekeillä oleva yleiskaava  pahentaa entisestään tilannetta. 

Ainoa keino kompensoida osaa rakentamisen luontohaitoista on huolehtia siitä, että yleiskaavalla lisätään  olennaisesti suojeluun varattujen alueiden määrää. Onkin syytä voimakkaasti vaatia sitä, että kaavan  jatkotyössä selvitetään ja osoitetaan kaava-alueen suojelualueverkoston kehittämisen vaatimat uudet kohteet  SL-varauksina. 

4) Ekologiset yhteydet on turvattava riittävän leveinä ja toimivina 

On tärkeää osoittaa kaavassa mahdollisimman kattavasti eri mittakaavassa tärkeät ekologiset yhteydet.  Kaavaluonnoksessa erilaisia arvokkaita ekologisia yhteyksiä onkin osoitettu melko kattavasti  kaupunkisuunnittelulautakunnan viisaan päätöksen jälkeen. Osa ekologisista yhteyksistä on kuitenkin  osoitettu ilman kunnollisia kaavamääräyksiä, jotka ovat välttämättömiä ohjauskeinoja yhteyksien  huomioimiseksi alemman tason suunnittelussa. ”Ekologisten yhteyksien runko”, ”täydentävät ekologiset  yhteydet” ja ”veden virtausreitti ja ekologinen yhteys” kaipaavat vielä ohjaavia kaavamääräyksiä. 

Tehokkain keino turvata tärkeitä viheryhteyksiä on sen varmistaminen, että niitä ei kaavoiteta umpeen.  Käytännössä korvaamattomat ekologiset yhteydet tulee viheryhteystarpeen tai erilaisten ekologisten  yhteyksien sijasta osoittaa yleiskaavassa virkistysalueina. 

5) Luonto-, maisema- ja virkistysarvoiltaan merkittävät vesistöt on huomioitava tehokkaasti 

Vesistöjen arvo nykyisille ja tuleville espoolaisille on mittaamattoman arvokas. Ne ovat myös keskeisen  merkittäviä luonnon monimuotoisuuden ydinalueita. Liitekartan 6 vesistöistä vähintään luontoarvo- ja  luonnontilaisuuskohteet ja virkistysarvoiltaan tärkeät kohteet on syytä osoittaa oikeusvaikutteisilla  kaavamerkinnöillä ja kaavamääräyksillä. Niissä tulee huomioida tunnistetut luonto-, maisema- ja  virkistysarvot, huolehtien virkistyskäytölle olennaisen rantamaiseman säilyttäminen rikkumattomana esimerkiksi poistamalla Bodomjärven rannoille suunniteltu uusi rakentaminen. 

Keskeisen tärkeää on huomioida valuma-alueet ja rakentamisesta johtuvat vaikutukset erityisesti vesistöihin,  joiden tila vaatii kohentamista eikä siten kestä edes vähäistä rakentamisen aikaista tai pysyvää  hulevesikuormituksen lisääntymistä. Esimerkiksi kaavassa suunniteltu teollisuus- ja asuinrakentamisen  hulevesien tietoinen johtaminen jo kriittisessä tilassa olevaan, valtakunnallisesti arvokkaaseen Matalajärveen  ei ole hyväksyttävä lähtökohta pienessäkään määrin ja siten lisärakentamisesta sen valuma-alueella tulee  pidättäytyä. 

6) Virkistysalueille tulee laatia kaavamääräyksiä, jotka hillitsevät metsänhakkuita 

Kaava-alueen monimuotoisista virkistysalueista on kaavaluonnoksessa tehty ”kaatoluokka”, jossa  virkistysalueen kaavamerkintä rajoittaa vain rakentamista, mutta mahdollistaa tavanomaisen metsätalouden  säännöllisine harvennuksineen ja avohakkuineen.  

Virkistysalueiden kaavamääräystä tulee muuttaa siten, että luonto-, maisema- ja virkistysarvojen säilyminen  otetaan merkinnän päätavoitteeksi. Tämä edellyttää mm. avohakkuiden sekä muiden raskaampien  metsänkäsittelytoimien rajoittamista kaavamääräyksillä. Lisäksi virkistysalueiden ne osa-alueet, joiden  luonto on erityisen merkittävää, on syytä osoittaa omilla kaavamerkinnöillään (V/luo) sekä varustaa ne  kaavamääräyksillä, jotka ohjaavat metsänkäsittelyä ”perusvirkistysaluetta” tarkemmin. 

7) Luo-merkintä turvaamaan monimuotoisuutta lakisääteistä suojelua kevyemmällä tavalla 

Kaavaluonnoksessa ei ole vielä otettu käyttöön ns. luo-merkintää (= luonnon monimuotoisuuden kannalta  erityisen tärkeä alue). Tämä vaikeuttaa olennaisesti luontoarvojen huomiointia, koska silloin käytännössä  ainoa kaavamerkintä on esittää aluetta varattavaksi lakisääteiseksi luonnonsuojelualueeksi (SL-varaus). 

Luontoarvojen joustavamman huomioinnin mahdollistamiseksi tulee kaavan jatkotyöstössä ottaa käyttöön  luo-merkintä, jolla osoitetaan esim. nykyisien virkistysalueiden luontoarvoiltaan keskeiset osa-alueet. 

Kaavan ns. strategisuus ei ole tälle mikään este, koska kohteet voidaan esittää oikeusvaikutteisina  liitekartoilla.  

8) Joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä ei saa entisestään heikentää hajauttamalla maankäyttöä 

Koronapandemian johdosta HSL:n joukkoliikenteen kustannuksia joudutaan karsimaan ja palveluastetta  heikentämään. Tämä kohdistuu raskaasti Pohjois-Espooseen, jossa joukkoliikenteen saavutettavuus jo  ennestään on heikko. POKE-kaavaratkaisu tuottaa tietoisesti suuren määrän yksittäisiä ja erillään nykyisestä  yhdyskunta- ja palvelurakenteesta olevia rakennusalueita. Toimivan joukkoliikenteen toteuttaminen niille ei  ole kustannustehokkaasti tai jopa laisinkaan mahdollista. Tästä on seurauksena uusien, vain yksityisautoilun  varaan rakentuvien alueiden tyhjänä ajavat harvat bussivuorot – josta seuraa väistämättä tarve entisestään  säästää nykyisten asukkaiden olemassa olevista joukkoliikennepalveluista. Tämä johtaa täysin päinvastaiseen  kehitykseen kuin mitä valtakunnallisilla maankäytön tavoitteilla haetaan joukkoliikenteen parantamiseksi ja  ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Vaatimus tulee huomioida poistamalla kaavasta hajauttavat, tehottomat rakentamisalueet, joille joukkoliikennettä ja palveluita ei voida kustannustehokkaasti ja toimivana toteuttaa. 

9) Kaavaratkaisu täytyy muuttaa luonnon monimuotoisuutta ja lajikadon torjumista huomioivaksi 

Kaavaratkaisussa ollaan ohjaamassa valtava määrä rakentamista luonnon monimuotoisuuden ja uhanalaisen  lajiston kannalta arvokkaille elinympäristöille. Useiden lajien, kuten pölyttäjien, lintujen ja lepakoiden, kato  on maailmanlaajuisesti tunnustettu ongelma ja ilmastonmuutoksen veroinen megatrendi. Lajeja ei voi  säilyttää suojelematta niiden elinympäristöjä. Myös Suomi on sitoutunut kansainvälisesti pysäyttämään  lajikadon, mutta tavoite on karannut joka vuosi kauemmas. Siksi on vakava otettava ongelma, että POKE:n  maankäyttöratkaisu faktisesti edistää lajikatoa osoittamalla arvokkaita elinympäristöjä rakentamiselle. Arvio  kaavan vaikutuksista monimuotoisuudelle on laiminlyöty. Kaavan hyväksymisen edellytyksenä tulee olla  kohde- ja kokonaisvaikutusten arvion tekeminen ja haitallisten kohteiden uudelleenarviointi sen pohjalta. 

Lisätiedot:  

• Anni Simola, puheenjohtaja, Espoon ympäristöyhdistys, puh. 040 5122338 annisimol@gmail.com