15.11.2018
Helsingin hallinto-oikeudelle
Viitaten vastaselityspyyntöönne 1.10.2018 Dnro 03912/18/5402 ja saamaamme lisäaikaan
Vastaselitys Espoon Ruukinrannan lahokaviosammalten poikkeuslupaa koskevassa asiassa
Vastaselityksessämme kommentoidaan sekä Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen selitystä (13.9.2018) että Uudenmaan ELY-keskuksen lausuntoa (20.8.2018).
Asiantuntijanäkemyksen ohittaminen
Sen enempää kaupunkisuunnittelukeskuksen selityksessä kuin ELY-keskuksen lausunnossa ei oteta millään tavalla kantaa lahokaviosammalasiantuntija Olli Mannisen lausuntoon (valituksemme liite).
Mannisen keskeistä asiantuntija-asemaa alleviivaa se tosiasia, että noin 95 % Uudenmaan ELY-keskuksen lausunnossa mainituista lähes sadasta lahokaviosammalen nykyisestä esiintymästä on Mannisen löytämiä.
Manniseen verrattuna luontoselvityksen ja suojelusuunnitelman tekijät ovat lahokaviosammaleen ekologian määrittelyn ja lajille soveltuvien kasvupaikkojen arvioinnin suhteen luonnollisestikin vähemmän kokeneita. Tämä selittää myös sen, miksi lajille sopivaksi arvioitu metsäalueen koko on rajattu konsultin selvityksessä alle puoleen siitä mikä se todellisuudessa on.
Kasvupaikan elinkelpoisuudesta
Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen selityksessä katsotaan, että ”maankäytöllisesti keskellä asutusta sijaitseva lähivirkistysalue ei sellaisenaan varmista lajin säilymistä itse Ruukinrannan kasvupaikalla ja uusien esiintymien syntymistä Joel Rundtin tien eteläpuolelle”. Arvio pitää jossakin määrin paikkansa, jos a) lajille soveltuva alue on todella Environ arvion mukainen ja b) rajauksen ympärille rakennetaan runsaasti lisää uusia pientaloja.
Mikäli rakentamisen ulkopuolelle jätetään koko lahokaviosammalelle Mannisen asiantuntijalausunnossa soveltuvaksi arvioima noin kolmen hehtaarin alue Joel Rundtin tien eteläpuolella, säilytetään hyvin elinkelpoinen metsäalue. Se rajautuu pohjoisessa, idässä ja lännessä hyvin vakiintuneisiin reunoihin (pohjoisessa tie, lännessä ja idässä tonttien reuna). Etelässä metsäalue rajautuu hiljalleen metsittyvään entiseen avomaa-alueeseen. Jos alueelle ei kaavoiteta lisärakentamista eikä uutta tieyhteyttä, ei ole mitään asiaperustetta arvioida metsäalueen muuttuvan lahokaviosammalen kannalta epäsuotuisaan suuntaan. Metsäalueen puuston ikä ja nykytila tulisivat rauhaan jätettynä johtamaan siihen, että metsäalueen sopivuus lahokaviosammalelle kehittyisi hyvin nopeasti selvästi nykyistäkin paremmaksi.
Noin kolmen hehtaarin alueen toteaminen lajin pitkäaikaiselle säilymiselle toissijaiseksi tai epävarmaksi ei kuitenkaan perustune mihinkään tieteelliseen tietoon. Ennemminkin sen takana lienee halu saada pitkään valmistelu kaavahanke eteenpäin kaavaillussa muodossa.
Lajin suojelutason suotuisuus ja vakaus
Uudenmaan ELY-keskuksen lausunnossa todetaan melko vähäisten perustelujen myötä, että ”lahokaviosammalen suojelutaso näyttää siis runsaiden tuoreiden havaintojen perusteella varsin vakaalta”. Vastaavalla tavalla arvioidaan, että lajin ”siirtotoimenpiteellä ei ole havaittavaa vaikutusta lahokaviosammalen suojelun tasoon Suomessa, Uudellamaalla tai edes paikallisesti pääkaupunkiseudulla”.
Lausunto kuvaa sitä, että Uudenmaan ELY-keskus ei ole ottanut lahokaviosammalen suojelua riittävän vakavasti.
ELY-keskus ei ole vaatinut sitä, että kaavojen luontoselvityksissä tunnistettaisiin ja kaavapäätöksissä huomioitaisiin lahokaviosammalen optimaaliset kasvuelinympäristöt (runsaasti lahopuuta sisältävät ja siten myös muuten arvokkaat reheväpohjaiset metsät, soistuneet alueet sekä pienilmastoltaan suojaisat muut kangasmetsät). Tästä syystä suuren osan maakunnan lahokaviosammalhavainnoista on tehnyt yksittäinen lajiasiantuntija Ruukinrannan tapaisilta alueilta, joiden puutteelliset luontoselvitykset Uudenmaan ELY-keskus on aiemmin arvioinut riittäviksi.
Uudenmaan ELY-keskuksen pitäisi edellyttää lahopuustoltaan edustavien metsien tunnistamista ja lahokaviosammalselvityksen tekoa metsissä, jotka kosteusolojen ja lahopuutilanteen takia ovat lahokaviosammalelle potentiaalisesti hyvin soveliaita. Tällä hetkellä näin ei tapahdu sen enempää Espoossa kuin muuallakaan Uudellamaalla. Tällainen käytäntö muodostaa aidon uhan lajin suojelutasolle.
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri pitää edelleen Joel Rundtin tien eteläpuolista, lahokaviosammalelle nyt ja tulevaisuudessa hyvin soveltuvaa metsäaluetta sijaintinsa ja kokonsa perusteella mahdollisesti hyvinkin merkittävänä lahokaviosammalen pitkäaikaiselle säilyttämiselle Laajalahden alueella.
Nykyisen tärkeän kasvupaikan tuhoaminen poikkeusluvan avulla sekä muu Ruukinranta-Tarvaspään asemakaavaehdotuksen mukainen maankäyttö johtaisivat yhdessä siihen, että lahokaviosammaleen pidempiaikaiselle säilymiselle olisi alueella teoreettisia edellytyksiä vain yhdellä ainoalla alueella eli Villa Elfvikin metsässä. Tällainen lajiston vain olemassa olevilla suojelualueilla turvaava suojelusuunnittelu ei ole riittävää lajisuojelun kannalta.
Lisätietoja
– luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, puhelin 045 652 1974, keijo.savola at gmail.com
SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON UUDENMAAN PIIRI
Laura Räsänen Tapani Veistola
puheenjohtaja erityisasiantuntija