Robottikimalainen ei ole oikea vastaus pölyttäjäkatoon
Miksi kimalaiset ovat vähentyneet maailmalla? Onko pölyttäjäkato menossa myös Suomessa? Mitä jokainen voi tehdä kimalaisten hyväksi? Suomen luonnonsuojeluliiton ja Uudenmaan piirin pölyttäjäillassa esiintyi kotimaisten tutkijoiden lisäksi vierailevana tähtenä professori Dave Goulson, jonka kirja on juuri ilmestynyt suomeksi.
Dave Goulson on kansainvälisesti tunnettu kimalaistutkija, jolla on myös suomalaisia väitöskirjaoppilaita. Hän työskentelee biologian professorina Sussexin yliopistossa Englannissa. Hän on kirjoittanut useita yleistajuisia teoksia mesipistiäisistä ja muista hyönteisistä sekä niiden merkityksestä. Suomeen hänet toi ”Kimalaisen kyydissä” -kirjan tuore suomennos, jonka teki Auli Kilpeläinen.
Kasveja pölyttävien kimalaisten väheneminen on tiedostettu maailmanlaajuiseksi uhaksi maailman ruokahuollolle. Pölyttäjäkadon syiksi Goulson esitti kukkaniittyjen vähenemistä, ympäristömyrkkyjä ja esimerkiksi muista maista siirrettyjen mehiläisten mukana leviäviä tauteja.
Goulson on perustanut Englantiin kimalaisten suojelusäätiön. ”Suojele kimalainen tänään, niin pelastat maailman huomenna”, hän tiivisti sanomansa.
Vähenevätkö kimalaiset Suomessakin?
Tohtori Juho Paukkunen toimii museomestarina Luonnontieteellisessä keskusmuseossa. Hän kertoi, että Suomessa kimalaislajeja on kansainvälisesti verraten paljon. Niistä on uhanalaisia vain kolme eli 8 % lajeista. ”Monet kimalaislajit ovat kärsineet luontotyyppien muutoksista tai ovat ilmastonmuutoksen uhkaamia”, Paukkunen totesi. ”Toisaalta monet lajit ovat levinneet Suomeen ja maan sisällä pohjoisemmaksi.”
Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti, joten seurantaohjelma on tarpeen. Esimerkkinä oli kontukimalainen. Se löytyi maalle uutena lajina Helsingistä vuonna 1993, mutta on nyt kaupungin yleisin kimalainen. ”Se voi olla vaaraksi muille lajeille kilpailun ja tautien kautta”, varoitti Paukkunen.
Ahkeria työläisiä
”Kimalaiset ovat hyviä pölyttäjiä”, kertoi dosentti Ilkka Teräs Helsingin yliopistosta. ”Kimalaiset osaavat lentää, niillä on pitkä kieli ja karvainen turkki, ne tekevät kovasti töitä koko kesän aamusta iltaan, ne kestävät huonoa säätä ja niitä on paljon.”
Myös Teräs korosti seurantaohjelman tarvetta. Esimerkiksi ruotsalaisilla tutkimusaloilla yksilömäärät ovat olleet laskussa.
Tilaisuudessa esiteltiin myös Seppo Parkkisen, Juho Paukkusen & Ilkka Teräksen viime syksynä ilmestynyttä teosta ”Suomen kimalaiset”.
Seurantaa kehitetään
Paukkusen ja Teräksen huutoon pölyttäjien seurannan kehittämisestä vastasi Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Janne Heliölä.
Seurannan tarvetta korostaa, että kimalaislajien yksilömäärien kehitystä ei tunneta Suomessa riittävästi. Suomessa on seurantaohjelma perhosille, mutta ei pölyttäjähyönteisille.
Uusi Pölyhyöty-hanke kehittää pölyttäjien seurantaa ja niiden taloudellisen arvon arviointia 2019–21. Tähän hankkeeseen tarvitaan vapaaehtoisten pölyttäjähyönteisten laskijoiden apua.
Mitä Luonnonsuojeluliitto tekee?
Tilaisuuden järjestivät Suomen luonnonsuojeluliitto ja sen Uudenmaan piiri. Perinnebiotooppien ja niiden lajien suojelu on tärkeää. Joulukuussa julkaistun luontotyyppien uhanalaisluettelon mukaan kaikki perinneluontotyypit ovat nyt uhanalaisia. Maaliskuussa julkaistun Suomen lajien punaisen kirjan mukaan perinnemaisemien lajit ovat metsien jälkeen toiseksi uhanalaisia.
Luonnonsuojeluliitto on vaikuttanut niittyjen ja muiden perinneluontotyyppien sekä niiden uhanalaisten lajien suojeluun vuosien varrella muun muassa ketoprojektilla. Joku voi muistaa vielä sen kauniit postimerkit, upean kahvikaluston sekä ketojen hoito-oppaan. Toinen SLL:n valtakunnallinen hanke oli Matkalla maisemaan. Niiden jälkeen niittytalkoot kuuluvat monen yhdistyksen ja piirin toimintaan.
Esimerkiksi Uudenmaan piirillä on perinnemaisemaryhmä UUPE sekä Ketosirkka II -hanke, jota tehdään yhteistyössä Metsähallituksen, ELY-keskuksen, kuntien, Ruduksen kaltaisten edistyksellisten yritysten, yksityisten lahjoitusten ja työllistämistukien avulla. Lisäksi SLL edistää kukkaniittyjen suojelua vieraslajikasveja torjuvalla VieKas-LIFE -hankkeella.
Luonnonsuojeluliitto vaikuttaa myös EU:n maatalouspolitiikkaan ja sen kotimaiseen toimeenpanoon, lainsäädäntöön, budjettiin ja kansallisiin strategioihin. Suomen ympäristöjärjestöt julkaisevat lähiviikkoina yhteiset esitykset EU:n ja Suomen maatalouspolitiikan uudistamiseksi. Luonnonsuojeluliitto tuki aloitteillaan ja vaikuttajaviestinnällä myös perinnebiotooppien kartoitusta, joka sai rahaa valtion budjettiin täksi vuodeksi. Seuraavaksi Suomessa ryhdytään tekemään EU:n tapaan pölyttäjästrategiaa.
Mitä sinä voit tehdä?
Dave Goulsonin mukaan on parasta suojella, hoitaa ja luoda kukkaniittyjä hyönteisille. Niitä voi tehdä myös somaan puutarhaan tai kaupunkiviljelmän perustamalla. Ruohonleikkuuta voi vähentää ja valita meheviä kukkia. Goulson suositteli myös erilaisia hyönteishotelleja. Lisäksi myrkkyjen käyttöä pitää vähentää.
Ilkka Teräksen ohjeet kimalaisten auttamiseen olivat samanlaisia kuin Goulsonilla. ”Kimalaisia voi auttaa esimerkiksi jättämällä osan pihasta leikkaamatta, jättämällä pajuja ja avo-ojia, hoitamalla niittyjä ja tienpientareita sekä muita alueita joilla on paljon kukkia. Ilmastonmuutos pitää pysäyttää ja tehdä erilaisia tekopesiä.”
Janne Heliölän mukaan jokainen pölyttäjien seurannasta kiinnostunut voi osallistua seurantamenetelmän kehittämiseen. Ohjeita kokeillaan ja siihen tarvitaan vapaaehtoisia. Seurantapaikan saa valita vapaasti esimerkiksi läheltä kotia, mökkiä tms. Jos kiinnostaa, niin ota yhteyttä janne.heliola(a)ymparisto.fi Ohjeet ovat verkossa
TAPANI VEISTOLA
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin verkkouutinen 14.3.2019.