Aikamatkalla Hyvinkään Sveitsinpuistossa
Hyvinkään Sveitsinpuiston poluilla vuorottelevat valoisat harjut ja varjoisat lehdot. Sen rinteillä on yhtä aikaa läsnä niin nykyaika kuin menneisyys.
Jos luulimme, että kehoitus viettää aikaa luonnossa olisi vain uusien tutkimusten tuomaa viisautta, on hyvä tehdä aikamatka 1800-luvun lopulle, jolloin Suomen ensimmäinen rataosuus oli valmistunut Helsingin ja Hämeenlinnan välille.
Tuolloin Helsingin sivistyneistö saapui lääkärin määräyksestä raakaa kevätilmaa pakoon Hyvinkään Härkävehmaalle. Retkien kauniissa harjumaisemassa tiedettiin rauhoittavan vaurioituneita hermoja sekä tekevän hyvää liikenteen melun ja teollisuuden päästöjen vaivaamille kaupunkilaisille. Maaston jyrkät rinteet innostivat nimeämään paikan Scweitziksi.
Retkeni alkaa niin ikään saapumalla arkkitehti Carl Albert Edelfeltin suunnitelemalle Hyvinkään rautatieasemalle, jossa tapaan Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistyksen Yrjö Ala-Paavolan. Tulokahveilla asemarakennuksen kahvilassa hän kertoo kaupungin historiasta ja ymmärrän pian, että tämä ei ole tavallinen luontoretki: tämä on yhtä lailla kulttuuri- ja historiaretki.
MÄNTYKANKAILTA REHEVIIN PUROLEHTOIHIN
Ensi askelilla kohti harjua edessämme aukeaa boreaalinen mäntymetsä. Se toimii porttina Sveitsinpuiston luonnonsuojelualueelle, joka koostuu geologisesti arvokkaasta harjualueesta ja kasvillisuudeltaan monimuotoisesta luonnosta.
Noustuamme Sveitsin harjun laelle jääkauden aikaiset tapahtumat asettuvat mittasuhteisiin. Tähän ensimmäisen Salpausselän reunamuodostuman aluelle mannerjäätikön vetäytyminen pysähtyi 225 vuodeksi. Jäätikön sulamisvesien kuljettamat maamassat kasaantuivat valtavaksi sorapatjaksi tähän jalkojemme alle.
Kaupungissa lämpötila on pysytellyt yön aikana nollan yläpuolella, mutta täällä harjun laella reilussa 100 metrissä on satanut hento kerros uutta lunta ja ilma tuntuu kolealle. Lämpimiksemme lähdemme seuraamaan Sveitsin luontopolkua. Länsirinteellä polku on osin vielä menneen talven lumien peittämää, joten jyrkässä rinteessä on kuljettava varoen.
Metsä muuttuu nopeasti aurinkoisesta männiköstä varjoisaan kuusikkoon. Jykevien haapojen luona poikkeamme muutaman askeleen metsän puolelle. Toiveenamme on nähdä jälkiä liito-oravista, joita alueella asustaa. Tämä vaikuttaisi ideaalipaikalle, mutta emme ole tällä kertaa onnekkaita.
Harjualueet ovat avainasemassa kansallisaarteemme, pohjaveden, muodostumisessa. Sveitsin pohjavesialue levittäytyy allamme ja luontopolun pohjoisosassa pohjavesi pääsee nousemaan pintaan. Lähteen vesi on kirkasta ja kylmää. Tekisi mieli maistaa, mutta Ala-Paavola toppuuttelee. Tämän lähteen vettä ei tulisi juoda, sillä se on rikkaruohojen torjunta-aineen, atratsiinin, pilaamaa.
Vesi soliskoon kauemmaksi kosteassa lehdossa osaksi Sveitsinpuroa, joka on uhanalaisen meritaimen lisääntymisaluetta.
MONIMUOTOINEN SVEITSI
Luonnonsuojelualueen itärinteen kuusikossa lahopuut saavat rauhassa sammaloitua ja tarjota suojaa ja ravintoa sadoille eliölajeille. Purouoman toisella puolella vilahtelee maastohiihtäjä värikkäässä asussaan kevään viimeisillä lumilla.
Nousemme ylös harjulle 1800-luvun kiviportaita. Korkealla, valoisalla mäntykankaalla on lämmin kulkea. Vieressä aukeaa syvä lukko eli suppa. Suuri on ollut jäälohkare, joka hautautui aikanaan jäätikön sulamisveisen kuljettaman maa-aineksen alle ja suli hiljalleen jättäen jälkeensä valtavan kuopan.
Puiden katveesta kuuluu jännittynyttä kikatusta. Seikkailupuiston vaijeriliuku kiidättää koululaisia yli lukon. On näillä kohdin aiemminkin jännitetty ja iloittu – ennen supan rinteellä oli hyppyrimäki ja sen pohjalla laululava.
Tätä on Sveitsinpuisto – se on sekoitus rikasta luontoa, historiaa, kulttuuria, virkistystä ja liikuntaa. Ihmisen jälki on Sveitsissä vahvasti läsnä, niin sen historiassa kuin nykypäivässäkin.
Pudottaudumme vielä lukon pohjalle, jossa paahderinne uhkaa jäädä nuorten kuusien varjoon. Pujottelurinteen on metsä vallannut jo takaisin itselleen. Olen mietteliäs: kuinka paljon helpompaa onkaan hyväksyä luonnon aikaansaama metsittyminen tai jääkauden mullistavat voimat kuin ihmisen toiminnan tuloksena luonnon köyhtyminen tai häviäminen.
TUMMIA PILVIÄ HÄRKÄVEHMAAN TAIVAALLA
Nousetessamme aamulla paikallisbussin kyydistä edessämme aukesi hieno boreaalinen mäntymetsä. Pysähdyimme hetkeksi sen äärelle ja ikuistimme metsän kameroidemme muistikorteille.
Tässä rakennettavaksi suunnitellussa Härkävehmaan puistossa kasvaa harvinaisen jyhkeää puustoa. Yrjö Ala-Paavola kertoo, kuinka Sveitsinpuistoon kohdistuvat rakennushankkeet ovat pahasti ristiriidassa luontoarvojen vaalimisen kanssa ja vaarantavat ennen kaikkea pohjaveden muodostumisen alueella.
“Tällä Sveitsinharjun tärkeällä 1E luokan pohjavesialueella pohjavedeksi imeytyy 60% pintavedestä. Luonnonsuojelualueen jyrkiltä rinteiltä vain 20% sadevedestä ehtii imeytyä maaperään”, Ala-Paavola valottaa kaava-alueen merkitystä pohjaveden muodostumisessa.
Kutistuvan virkistysalueen ja kasvavien kävijämäärien vuoksi maasto on tulevaisuudessa entistä voimakkaamman kulumisen kohteena. Rakennussuunnitelmat uhkaavat muuttaa myös Sveitsinpuiston yleisilmettä, jonka vuoksi alue on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla 1998.
Lue lisää tärkeästä työstä, jota Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys tekee.
ON KIITOKSIEN AIKA
Paikallisbussi vie meidät takaisin keskustaan. Raikas Sveitsinpuiston ilma lienee rauhoittaneen meitä liikenteen melun ja teollisuuden päästöjen vaivaamia, sillä olo on levollinen. Sveitsinpuiston historia ja sen luontoarvot ovat saaneet syvemmän merkityksen Yrjö Ala-Paavolan asiantuntevan ja lämminhenkisen opastuksen myötä. Istahdamme vielä Hyvinkään 1860-luvun puisen aseman kahvilaan ennen kotiin lähtöä.
RETKELLE MUKAAN!
Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistyksen, Hyysyn, matkaan retkille pääset mm.
- Maailman ympäristöpäivänä keskiviikkona 5.6.2019
- Luonnonkukkien päivänä sunnuntaina 16.6.2019
Lisätietoja retkistä Hyysyn Facebook-sivuilta
Teksti ja kuvat: Leila Häkkinen, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri