Malmin niitty kertoo riittämättömien selvitysten vaaroista
Mitä tapahtuu, kun lentokentistä tehdään päätöksiä ilman yvaa ja maakuntakaavaa sekä yleiskaavastakin ilman kunnollisia luontoselvityksiä? Lentokentille on joskus syntynyt luontoarvoja, jotka pitäisi ottaa huomioon kaavojen reunaehtoina.
Kävelin yksi päivä Malmin lentokentän niittyä sen perhoset tutkineen Jaakko Kullbergin, kentän asiat tuntevan Janne Ropposen ja ministeri Kimmo Tiilikaisen kanssa.
Jo 1930-luvulta lentoturvallisuuden takia matalana pidetty aromainen niitty oli tosi jännä! Sellaista ei tässä maassa monta hehtaaria ole. Niityn kasvistoa ei ole kartoitettu (sic!), mutta perhoset on: se on yksi maamme viimeisistä erittän uhanalaisen viheryökkösen elinpaikoista. Niityn yllä pyörii kesäöisin myös suurharvinainen kimolepakko, ja syksyisin niityllä viihtyy uhanalainen heinäkurppa. Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttäkin on nähnyt 12 heinäkurppaa syyskuussa yhdellä komppauksella.
Mikä niittyä uhkaa?
On selvää, että niitty pitää ainakin pääosin turvata ja hoitaa nykyisellä tavalla, olipa lentokentän muu tulevaisuus mikä tahansa.
Keskustelua on retkemme jälkeen käyty siitä, minne Ed Sheeranin kesäkonsertin liikennettä suunnataan. Viimeviikkoisen Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin ja Helsingin ympäristöviranomaisten kirjeenvaihdon perusteella ilmeisesti se asia saadaan nyt hoidettua.
Suurempi uhka on toki alueen rakentaminen: Helsingin uusi yleiskaava on korkeimman hallinto-oikeudenkin hyväksymä, mutta alueen tarkempi suunnittelu on vasta alussa. Nyt on viimeinen hetki selvittää alueen luontoarvot.
Luonto ja kulttuuri tukevat toisiaan
Huomattakoon, että niityn suojelua tukee myös kulttuuriperinnön suojelu. Ympäristöministeriö palautti hiljattain Uudenmaan ELY-keskuksen päätöksen olla käyttämättä Malmilla rakennusperintölakia uuteen valmisteluun.
Museovirasto ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ovat tukeneet alueen rakennusperintölain mukaista suojelupäätöstä lausunnoillaan. Pelkkä lentokentän rakennusten suojelu ei riitä lentokenttämiljöön turvaamiseen enempää kuin valkoselkätikan pesäpuun suojaaminen keskellä avohakkuuaukiota. Kentän avoimuutta pitää myös jättää jäljelle. Tässä luonto- ja kultuuriarvot tukevat toinen toisiaan.
Olisiko lopetus-yva auttanut asiaa?
Prosessina asian tekee erikoiseksi se, että Malmin lentokentälle etsittiin vuosikymmenien ajan vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja monta kertaa – mutta ei löydetty.
Helsingin päätettyä ettei se jatka vuokrasopimusta valtion kanssa, tämä johti kahteen erittäin ongelmalliseen villiin lentokenttähankkeeseen Pyhtäällä ja Mäntsälässä. Niihin molempiin Luonnonsuojeluliiton piirit ovat jotuneet puuttumaan. Mäntsälän kentän paikka hakattiin maakuntakaavan viheryhteydelle pellonteon varjolla. Sen saimme sentään edes ”jälki-yvaan” vaikka aluetta ei tutkita nyt Uusimaa 2050 -maakuntakaavassa. Pyhtään kentän kiitorata on jo tehty, vaikka sen luvat ovat yhä oikeudessa.
Malmista olisi kannattanut tehdä lopetus-yva samalla tavalla kuin Otaniemen tutkimusta varten tehdystä ydinreaktorista. Siinä olisi pitänyt selvittää Malmin kentän alueen luontoarvotkin. Tutkimusten tulokset olisi pitänyt ottaa huomioon, kun Helsinki pohti mitä tehdä kentälle vuokrasopimuksessa ja yleiskaavassa. Nyt ennen asemakaavoja on selvityksille yhdestoista hetki.
Lue lisää
TAPANI VEISTOLA
Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton ja sen Uudenmaan piirin erityiasiantuntija.