Viekkaita vieraita Vanhankaupunginlahdella
Itä-helsinkiläisistä luontohelmistä monimuotoisin lienee Viikin ja Vanhankaupunginlahden arvokas luontokokonaisuus. Maisema vaihtuu vikkelään varjoisista kuusikoista ja rehevistä lehdoista valoisiin merenrantakalliohin ja -niittyihin. Hetkittäin tuoksuu suolainen meri, korviin kantautuu pitkospuiden natina tai ehkä jopa maaseudun laitumilta tuttu "Am-muu".
Seison likipitäen Helsingin kaupungin syntysijoilla Vanhankaupungin koskella. Taustalla kohisee Vantaanjoki, joka virtaa alati hidastuen Matinkaarensillan ali Vanhankaupunginselälle sekoittuen lopulta maailman meriin. Suomen luonnonsuojeluliiton VieKas LIFE -hankkeen aluekoordinaattori Tiina Tikkanen on luvannut retkeillä kanssani Vanhankaupungin rannoilta Herttoniemeen. Tikkanen tuntee hyvin alueen luontokohteet, niiden arvon kuin alueelle asettuneet vieraslajitkin.
Hetken odoteltuani ymmärrän, miksi tapaamme juuri tässä sillankupeessa. Sen reunamilla komeilee etelänruttojuuri, jonka kukinta on juuri päättymäisillään. Kasvin leveät lehdet peittävät jo jokeen laskevan rinteen.
Koristekasvina käytettävä etelänruttojuuri muodostaa laajoja ja tiheitä kasvustoja, jotka peittävät alleen muun kasvillisuuden. Uusille kasvupaikoille se kulkeutuu juurakonpaloista siirtomaiden tai puutarhajätteiden mukana. Luonnon ympäristöihin päästessään se on kovin voimakas kilpailija. ”Etenkin virtavesien varsilla se leviää tehokkaasti” painottaa Tikkanen.
SUKELLUS LEHDON VIHREYTEEN
Kosken kohina vaimenee nopeasti kun siirrymme Pornaistenniemen tervaleppälehtoon, joka rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi 2016. Alkukesä lehdossa on henkeäsalpaavaa aikaa: tuntuu kuin sukeltaisimme heleän vihreyden täyttämään lehtipuutunneliin.
Tämän rehevän lehdon tärkeimmät luontoarvot ovat näkyvillä sen lahopuissa, joista hyötyvät niin kolopesijälinnut kuin huikeat 50 kääpä- ja 100 orvakkalajia. Osa näistä lajeista on uhanalaisia.
”Selviääkö lehdon herkkä luonto kilpailussa ihmisen kanssa?” pohtii Tikkanen. Luonnonsuojelun ja virkistyskäytön yhdistäminen on suosituimmissa luontokohteissa vaikeaa. Pornaistenniemenkin maasto on paikoin laajalti kulunutta.
Erään maahan kaatuneen lahopuun rungon alta kurkistaa jättipalsamin taimia. Yllätys se ei ole, sillä alueella talkoillaan jättipalsamin hävittämiseksi tänäkin kesänä osana kolmivuotista Terve askel luontoon -hanketta. Hankkeessa torjutaan haitallisia vieraslajeja ja vaalitaan samalla kansalaisten terveyttä.
Jättipalsami viihtyy lehtometsissä, muilla kosteilla kasvupaikoilla, rannoilla ja purojen varsilla, joista se leviää erityisen herkästi laajalle: yksi yksilö voi tuottaa tuhansia siemeniä ja virtaava vesi huolehtii niiden kuljetuksesta kauas emokasvista.
Jättipalsami on myös yksi Suomen luonnonsuojeluliiton VieKas LIFE -hankkeen kohdelajeista. VieKas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden levittämiseen keskittyvä hanke, joka toteutetaan yhdessä mm. Marttojen kanssa.
”Tieto vieraslajien levinneisyydestä on välttämätöntä kustannustehokkaaseen torjuntaan” muistuttaa Tikkanen. VieKas-hanke ja Luonnontieteellinen keskusmuseo ovatkin kehittäneet helpon ja nopean tavan ilmoittaa vieraslajihavainto mobiililaitetta käyttämällä. Kansalaistiede ja osana hanketta järjestettävät vieraslajitalkoot ja -retket antavat meille kaikille mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa elinympäristöömme.
Haitalliset vieraslajit syrjäyttävät alkuperäisiä suomalaisia lajeja ja heikentävät näin luonnon monimuotoisuutta. Luonnon köyhtyminen vaikuttaa niin ekosysteemien toimintaan kuin ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin.
SUOJASSA LUONNON SYLISSÄ
Pornaistenniemen tervaleppälehdossa ja lintutornin koivukujalla kiertää runsaan kilometrin mittainen ”Luonnon syli odottaa” -polku.
Luontopolku kutsuu runojen kautta kulkijaa herättelemään aistejaan ja nauttimaan luonnon lempeistä meitä hoitavista voimista.
“Ihmislajia yhdistää kaipuu,
evoluution opettama:
nähdä pitkälle
ja olla samalla suojassa.Jos taivas on kirkas,
anna katseesi levätä sen sinessä.
Huomaatko saman avaruuden mielessäsi?”– Luonnon syli odottaa
Luontopolku on esteetön, kuten on myös upouusi pitkospuureitti Lammassaareen. Keskellä korkeaa ruovikkoa kulkiessaan tuntee olevansa suojassa luonnon sylissä.
KEVÄT KAUNISTAA
Tunnelma matkalla kohti Viikin Arboretumia on kovin toisenlainen. Läheisen tien äänet kantautuvat Säynäslahden ulkoilureitille ja polkupyörät suhahtelevat ohitse. Maisema on ihmisen muokkaamaa, jonka suoria viivoja kevään vihreys hieman pehmentää.
Koivikossa kirkkaan punainen linnunpönttö odottaa pesijää. Sen viereen on saanut rauhassa asettautua koristekasvina tunnettu viitapihlaja-angervo.
Viitapihlaja-angervon kasvustot ovat peittäviä ja leviävät voimakkaasti maavarsiensa avulla. Se kykenee levittäytymään jo pienestä maavarrenkappaleista ja on vaikea hävitettävä. Tänne suojellun Säynäslahden ruovikon laitamille kasvusto lienee levittäytynyt maanrakennusmassojen mukana.
KOTO-SUOMESTA KAUKOITÄÄN
Keväinen koivukuja valkoisine runkoineen ja vaalean vihreine latvuksineen johdattaa meidät Viikin puulajipuistoon. Tikli lennähtää oksalle ja viivähtää tovin esitellen höyhenpukuaan ja laulutaitojaan.
Viikin arboretum toimii yhtä lailla puulajitieteen tutkimus- ja opetusympäristönä kuin kaupunkilaisten virkistys- ja ulkoilualueenakin. Puulajipuistossa kasvaa noin 250 pohjoiselta pallonpuoliskolta kotoisin olevaa puu- ja pensaslajia, joista osa on kotimaisia.
Kasvitieteellisen Kaukoidän kulmilla poikkeamme polulta ja kummastelemme metsän reunaan rehottamaan asettautunutta Koillis-Aasiasta kotoisin olevaa hamppuvillakkoa.
Suomeen hamppuvillakko on tuotu ensimmäisen kerran 1980 Helsingin yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan Kaisaniemeen. Laji on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, joten sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on tänä päivänä kielletty. Kasvi leviää lähialueille kasvullisesti rönsyjen avulla, mutta tuottaa myös runsaasti kevyitä, tuulen mukana kauas leviäviä siemeniä.
LINTUPARATIISISSA KUKKII
Arboretumin kansainvälisen tunnelman jälkeen edessämme avautuu perisuomalainen Purolahden laidunniitty. Niitty on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Se on myös maisemallisesti varsin viehättävä, lukuun ottamatta sitä halkovaa sähkölinjaa.
Laidunniityllä ja sitä ympäröivällä ruovikolla on merkitystä niin paikalliselle kuin muuttomatkoillaan levähtäville linnuille. Runsas lajisto tuo paikalle lintuharrastajia. Kiikareita meillä ei ole mukana, mutta saamme seurailla lähi etäisyydeltä lounashetkeään viettävää liroa. Lirot suosivat muuttomatkoillaan reheviä ruovikkoisia rantoja ja tulvaniittyjä, ja niitä viivähtääkin tuhansia yksilöitä tällä Vanhankaupunginlahden alueella.
Karja-aidan veräjää on asettautunut vartioimaan komealupiini. Puikahdamme kasvuston edestä viereisen metsäsaarekkeen poluille, jotka vievät meidät kohti Purolahden lintulavaa.
Lavalta avautuu esteetön näkymä rantaruovikkoon, ja yhtä lailla suomalaisiin puutarhoihin: edessämme levittäytyy japanitatar, jättipalsami, maahumala, orjaruusu, pikkutalvio ja punalehtiruusu. Lintulavan rakentamisessa käytetty täyttömaa on tuonut mukanaan vähemmän toivottuja vieraita paikalliseen luontoon.
KIRJAVASTA KOIVIKOSTA VARJOISAAN KUUSIKKOON
Muutaman loikan päässä Mäyrämetsän etelälaidassa keskipäivän aurinko suodattuu hennossa lehdessä olevien koivunlatvusten läpi kummulle, joka raidottuu valoista ja varjoista. Metsäkortteen nuoret versot peittävät metsän pohjaa ja tunnelma on satumainen.
Vihreänkeltaisten kortteiden seasta pilkistää jotain raikkaan vihreää, rehuvuohenhernettä. Se on korkea monivuotinen hernekasvi, jolla on voimakas syvälle ulottuva juuristo. Lupiinin tavoin se valtaa elintilaa muilta kasveilta, rehevöittää maaperää ja heikentää luonnonmonimuotoisuutta sekä maisemallisia arvoja. Kasvia näkee runsain mitoin mm. viljelyspeltojen laidoilla, jossa se leviää juolavehnän tavoin juuristaan.
Kuljemme vielä läpi varjoisan Mölylän metsän, jonka varttuneessa kuusikossa kolea keväinen tuuli kehoittaa vetämään vetoketjun tiukemmalle. Luonnonsuojelualueeksi v. 2016 rauhoitettu metsä on merkittävää lepakkoaluetta ja siellä on tehty havaintoja mm. pohjanlepakosta, vesisiipasta ja viiksisiipasta. Hetken saamme ihailla kotoperäistä metsäkasvillisuutta ennen saapumistamme länsi-herttoniemeläisen viljelypalstan reunamille.
PUUTARHURIN VIEKKAAT VIERAAT
Helsingin kaupungin ohjeiden mukaisesti alueella pyritään luonnonmukaiseen viljelyyn, huolehtien kasvijätteen kompostoinnista omalla palstalla ja välttäen kemiallisia lannoitteita sekä kunnioittaen ympäröivää luonnonsuojelualuetta.
Luonnonsuojelualueeseen rajoittuvaan lehtometsään näyttää johtavan kottikärrypolku ja sinne viettävää rinnettä peittää puutarhajäte. ”Nyt viimeistään kannattaa jokaisen palstaviljelijän ja kotipuutarhurin tutustua Marttojen VieKas-hankkeessa laatimaan Viekkaat vieraat -oppaaseen”, vinkkaa Tikkanen. Opas auttaa ymmärtämään vieraslajien haittoja, neuvoo niiden hävittämisessä ja antaa vinkkejä vastuullisempiin kasvivalintoihin tunnelmasta tinkimättä.
Päivä on jo pitkällä, joten päätämme retkemme Viikin ja Vanhankaupunginlahden monimuotoisessa luontokokonaisuudessa Herttoniemeen, kätevästi metron varteen. Niin paljon on nähtävää ja koettavaa, että toiseen kertaan jäivät rehevä, runsaan kasvilajiston Fastholma sekä Kivinokan arvokas aarnimetsä sekä niillä alueilla viihtyvät vieraslajit.
MITÄ SINÄ VOIT TEHDÄ VIEKKAIDEN VIERAIDEN TORJUMISEKSI?
Harkitse aina ennen kuin istutat puutarhaasi uusia kasveja. Ymmärrä haitallisten vieraslajien merkitys ja opettele tunnistamaan vieraslajit.
Käsittele puutarhajäte asianmukaisesti omalla tontillasi tai vie jäteasemalle. Älä viskaa luontoon.
Ilmoita havaintosi vieraslajeista (vaatii kirjautumisen).
Osallistu vieraslajitalkoisiin. Niitä järjestävät mm. Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset. Katso tulevat talkoot tapahtumakalenterista.
Tilaa VieKas LIFE -hankkeen uutiskirje tai seuraa hankkeen edistymistä sosiaalisessa mediassa: Facebook, Twitter ja Instagram.
Teksti ja kuvat: Leila Häkkinen, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri