Kalojen ja Itämeren suojelun yhteyksiä parantamassa
Itämerellä valtioiden rajat ovat veteen piirrettyjä viivoja. Siksi sen suojelussa tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Sitä varten on monia suojelusäädöksiä ja prosesseja.
Miten ympäristö- ja kalastuspolitiikan yhteistoimintaa voisi kalojen suojelemiseksi parantaa? Tätä pohditiin EU:n kalastuspolitiikan neuvoa-antavan Baltic Sea Advisory Councilin ekosysteemityöryhmässä Kööpenhaminassa.
BSACin käsittelyssä oli kolme prosessia, joita kaikkia päivitetään parhaillaan:
– EU:n yhteinen kalastuspolitiikka
– HELCOMin Itämeren suojelun toimintaohjelma BSAP
– EU:n meristrategiapuitedirektiivi, jonka mukainen uusi Suomen Itämeren merenhoitosuunnitelma on valmisteilla
Kokouksessa todettiin, että prosessien välillä on jo paljon yhteyksiä. mutta niitä voi yhä parantaa.
Yhteisten kehityskohteiden idealista oli pitkä. Itse bongasin muun muassa huonosti tunnetut kalat (varsinkin ei-kaupalliset ja rannikkolajit), kalastuksen sivusaalistietojen parantaminen (esimerkiksi hylkeet ja linnut), hyljeturvalliset pyydykset, elinympäristöjen yhteys kalakantoihin, lisätiedot kalakantojen rakenteesta ja ravintoverkoista, merenpohjan koskemattomuuden turvaaminen (esimerkiksi väylien ruoppaukset), haamuverkot ja muu merimuovi, suojelualueet ja niiden tarvitsemat rajoitukset (esimerkiksi liialliselta kalastukselta ja hiekanotolta), merialuesuunnittelu, vesivoimaloiden yvat, vaelluskalojen ennallistamissuunnitelmat (mm. lohikalat, ankerias ja sampi)…
Nostin esiin muun muassa haitalliset vieraslajit: kalastajilta voi saada havaintoja uusista lajeista ja esimerkiksi mustatäplätokkoa voi pyytää syötäväksikin. Samanlaista yhteistyötä voi olla muunkin meriroskan keräämisessä kuin mitä haamuverkoissa on saatu aikaan. Olisi kaikkien etu, että kalastajien ylös nostamat roskat muovikasseista polkupyöriin saisi jättää satamaan ilman eri maksua. Parasta olisi palkita kalastajia meren siivoamisesta. Tästä voimme mekin tehdä aloitteita.
Erimielisyyksiäkin toki oli esimerkiksi turskan rauhoitusalueista, hylkeistä ja merimetsoista. Mutta tärkeintä on se mitä voidaan tehdä yhdessä. Myös Itämeren isot ongelmat – liialliset ravinteiden ja haitallisten aineiden päästöt sskä ilmastonmuutos – tarvitsevat kaikilta kala- ja vesitoimijoilta vahvoja yhteisiä viestejä muille sektoreille ja päättäjille: Hoitakaa hommanne, koska teidän laiminlyöntinne aiheuttavat ongelmia meille, kaloille ja koko Itämerelle!
TAPANI VEISTOLA
Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton ja sen Uudenmaan piirin erityisasiantuntija. Hän osallistuu vesien ja kalojen suojeluun EU-työssään sekä valtakunnallisissa ja Uudenmaan työryhmissä.