Muistutus Uusimaa-kaavan 2050 ehdotuksesta

Uudenmaan maakuntakaavassa on tehty se asia mikä on monta kertaa jätetty tekemättä: parannettu viherverkoston turvaamista. Piiri esittää kaavaan vielä lisää luontokohteita sekä toisaalta luonnolle haitallisten rakentamiskohteiden poistoja.

8.11.2019

Uudenmaan liitolle

Viitaten ilmoitukseen verkkosivuillanne

Muistutus Uusimaa-kaavan 2050 ehdotuksesta

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri on perehtynyt kaava-aineistoihin ja toteaa niistä lausuntonaan seuraavaa.

Uudenmaan liitto on huomioinut osittain eräitä kevään 2019 lausunnossamme esiin nostettuja asioita, mistä kiitämme. Pääosa esittämistämme muutosesityksistä on kuitenkin jätetty huomioimatta. Tästä syystä joudumme uusimaan niitä sekä yleisten teemojen että eräiden yksilöidympien kaavaratkaisujen osalta. Lausuntoa on lisäksi täydennetty muutamilla uusilla asioilla koskien mm. raskaan raideliikenteen varikkoja sekä eräitä poistettuja tai supistettuja suojelualuevarauksia.

Tämän muistutuksen lisäksi muistutamme vuosina 2015-19 maakunnan liitolle toimitetuista aineistoista sekä lausuntojen liiteaineistoista. Nämä aineistot ja esitykset ovat edelleen suurelta osin valideja niiden esitysten osalta, joita ei ole huomioitu sekä niiden luontokohdeaineistojen osalta, joiden mahdollista maakunnallista arvoa ja suojelutarvetta ei ole asianmukaisesti selvitetty tai arvioitu.

Kaavan aikataulusta

Arvioimme luonnos- ja ehdotusvaiheen lausunnoissa kaavatyölle esitetyn aikataulun liian tiukaksi. Kunnianhimoisen aikataulun arvioitiin johtavan muun muassa siihen, että viherrakenteen ja suojelualueverkoston kehittämisen kannalta välttämättömiä lisätarkasteluja ei ehditä kunnolla tekemään kaavaprosessin aikana. Nyt muistutusvaiheessa oleva kaavaehdotus sekä kevään 2019 lausuntoihin annetut vastineet osoittavat huolemme aiheelliseksi eli juuri ennustetulla tavalla on käynyt. Erityisen merkittävänä ongelmana pidämme sitä, että Itä-Uudenmaan suojelualueverkoston kehittämiskohteita ei ole arvioitu vastaavalla tavalla kuin muun Uudenmaan. Asiaan ei ole selvästikään varattu riittävästi resursseja.

Esitämme edelleen, että Uudenmaan liitto ottaa kaavatyölle kunnolla lisäaikaa sekä varaa tarvittaville lisäselvityksille riittävät voimavarat.

2

Kaavan yleispiirteisyydestä ja strategisuudesta

Nopeasti kasvavalla Uudellamaalla on huomattavasti suurempi tarve maakunnalliselle maankäytön ohjaukselle kuin sellaisilla alueilla, joihin ei kohdistu vastaavan mittaluokan muuttavan maankäytön paineita. Maakuntakaavan yleispiirteistäminen esitetyllä tavalla siirtää kohtuuttoman paljon maakuntatasolle kuuluvaa maankäytöllistä päätös- ja tulkintavaltaa kuntiin. Kaikki kunnat eivät tällaista vastuuta osaa näyttöjen perusteella kantaa, kuten karvaat kokemukset muun muassa Helsingin yleiskaavasta osoittavat.

Maakuntakaavan yleispiirteistäminen esitetyllä tavalla vaarantaa osaltaan maakunnallisen ekologisen verkoston sekä eräiden kaupunkialueiden nykyisten ja tulevien asukkaiden vaatiman virkistysalueverkoston säilymisen.

Esitetty tapa vähentää varsinaisia aluevarauksia ja korvata ne erilaisilla yleisillä kehittämisperiaatemerkinnöillä – pahimmillaan monen sivun mittaisilla suunnittelumääräyksillä sekä melko isojakin kohteita sisältävillä kohdemerkinnöillä – heikentää vakavasti maakuntakaavoituksen ohjaavuutta. Asiaperusteilla on kyseenalaistettavissa se, täyttääkö näin yleispiirteinen maakuntakaava edes MRL:n maakuntakaavan sisältövaatimuksien minimikriteereitä alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittämisen ja ohjaamisen osalta. Tähän ongelmaan on kiinnittänyt aiemmassa lausunnossaan huomiota myös Uudenmaan ELY-keskus.

Esitämme edelleen, että kaavaa jalostetaan uuteen ehdotusvaiheeseen varsinkin viheralueverkoston säilyttämisen osalta vahvemmin ohjaavana. Tämä edellyttää lisää selkeästi säilyttäviä aluevarauksia (SL, V), viheryhteystarvemerkintöjä sekä muutoksia kaavamerkintöjen käyttöön ja kaavamääräyksiin. Yhdyskuntarakenteen kestävän kehittämisen kannalta keskeinen minimitoimi on puolestaan ns. valkoisen alueen kaavamerkinnän palautus.

Kaavakartan esitystavasta

On hyvä, että kaavakartan esittämistapaa on eri kaavamerkintöjen keskinäisen järjestyksen osalta kehitetty siten, että muun muassa Natura-alueiden merkinnät erottuvat aikaisempaa paremmin muun muassa taajamatoimintojen kehittämisalueen merkintöjen joukosta.

Kehitystyö on kuitenkin jäänyt kesken. Taajamatoimintojen kehittämisalueiden merkintä on syytä kategorisesti poistaa vesialueilta ja Natura-alueilta. Tämä parantaisi olennaisesti myös kaavan ymmärrettävyyttä ja hahmotettavuutta osallisten kannalta.

Toistamme edelleen jo aikaisemmin esittämämme siitä, että Kehä III -vyöhykkeen ja sen sisäpuolisten alueiden kaavaratkaisu on syytä esittää nykyisen maakuntakaavan tapaan muuta kaavakarttaa tarkempimittakaavaisella, oikeusvaikutteisella kartalla.

3

Valkoiset alueet ja niiden suunnittelumääräykset

Uusimaa-kaavassa halutaan luopua ns. valkoisista alueista (Helsingin seutu, Helsingin seudun ulkopuoliset alueet), joilla vielä voimassa olevissa maakuntakaavoissa on omat suunnittelumääräykset. Ratkaisu ei ole vastuullinen, koska se avaa kunnille mahdollisuuden ohjata seudullisesti ja jopa valtakunnallisesti merkittävää maankäyttöä alueille, johon tällaista kehitystä ei maakuntakaavatasolla ole katsottu perustelluksi ohjata.

Voimassa olevien kaavojen valkoiset alueet ja niiden suunnittelumääräykset ovat hillinneet maakunnallisesti merkittävän maankäytön levittäytymistä sellaisille alueille, joilla joidenkin tahojen havittelema intensiivinen maankäyttö ei eri syistä ole ollut yleisen edun kannalta toivottua tai kestävällä pohjalla. Kaavaehdotuksessa jonkinasteista ohjausvaikutusta samaan asiaan tavoitellaan lähinnä yleisten suunnittelumääräyksien kautta (”Maakuntakaavassa osoitettujen keskusten, palvelukeskittymien ja taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeiden ulkopuolella tapahtuvan asuin- ja työpaikkarakentamisen tulee ensisijaisesti sijoittua olemassa olevan yhdyskuntarakenteen yhteyteen. Rakentamisen ohjauksessa tulee huomioida olemassa olevan infrastruktuurin mahdollisimman tehokas hyödyntäminen, palveluiden saavutettavuus ja kestävän liikkumisen edellytykset”).

Näin yleisten suunnittelumääräysten todellinen ohjaavuus ja vaikuttavuus kuntakaavoitukseen on täysin epäselvä eikä yleisten suunnittelumääräyksien juridinen ohjaavuuskaan liene erityisen vahva.

Esitämme, että seuraavassa tarkistetussa kaavaehdotuksessa kaavaan palautetaan valkoiset alueet sekä niitä koskevat ajantasaistetut suunnittelumääräykset.

Taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeen merkintä

Aikaisemmissa Uudenmaan maakuntakaavoissa käytetty taajamatoimintojen alueen aluevaraus ei ole toiminut riittävästi kuntakaavoitusta ohjaavana aluevarauksena. Pääsyy tähän on ollut se, että taajamatoimintojen alueita on esitetty jo ensimmäisestä maakuntakaavasta lähtien hyvinkin laajoille alueille paljolti ilman kunnollisia toteutettavuusselvityksiä. Monilla näistä alueista ei todellisuudessa ole ollut toteuttamisedellytyksiä kaavaillun laajuiselle taajama-aluetyyppiselle maankäytölle.

Ongelma on Uusimaa-kaavassa myönnetty siirtymällä taajamien kehittämisen osalta epämääräisen aluevarauksen sijasta vielä epämääräisempään kehittämisperiaatemerkintään. Jää epäselväksi, mikä tulee olemaan kehittämisperiaatemerkinnän todellinen juridinen painoarvo ja ohjausvaikutus kuntakaavoitukseen tilanteessa, jossa myös ns. valkoisten alueiden maankäytön ohjaamista maakuntakaavan kautta on olennaisesti heikennetty. Ongelma on tunnistettu ja nostettu vahvasti esille mm. Espoon kaupungin kaavaehdotuksesta antamassa lausunnossa.

4

Sinänsä pidämme hyvänä sitä, että kaavaprosessin yhteydessä on ymmärretty luopua monista ylimitoitetuista taajamatoimintojen aluevarauksista.

Piiri esitti jo luonnosvaiheen lausunnossaan kehittämisperiaatemerkinnän kaavamääräyksen jalostamista siten, että siihen sisällytetään selkeämmät luontoalueiden ja kulttuuriympäristöjen vaalimisvelvoitteet. Keväisen kaavaehdotuksen kaavamääräys olikin tältä osin selvästi jalostunut. Se ei kuitenkaan poista sitä isoa ongelmaa, että kaavamerkinnän alle jää turhan runsaasti viheralueita, joilla on luonto- tai virkistysarvojen kannalta vähintään maakunnallista merkitystä. Jäljempänä on nostettu esille vain neljä selvästi erityisen ongelmallista tapausta.

Jo kevään 2019 kaavaehdotuksessa oli laajennettu vyöhykettä Karkkilan kuntakeskustan eteläpuolella, jolloin sen alle jäi entistä suurempi osa Karjaanjoen rantametsien ja Yrittäjäntien välisestä, vähintään maakunnallisesti arvokkaasta metsä- ja vesistöluontokokonaisuudesta. Vyöhykettä on laajentamisen sijasta syytä supistaa siten, että se rajataan etelässä jo rakennettuihin alueisiin.

Esitämme edelleen taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeen merkinnän poistamista Helsingin Vartiosaaren alueelta ja sitä ympäröiviltä vesialueilta sekä saaren rakentamattoman keskiosan osoittamista virkistysalueeksi. Samaa vyöhykkeen poistoa ovat esittäneet kevään 2019 lausunnoissaan mm. ympäristöministeriö, Uudenmaan ELY-keskus sekä Museovirasto.

Esitämme lisäksi sitä, että kehittämismerkintä poistetaan Helsingissä Etelä-Viikin peltojen alueelta.

Vantaan kaupungin lausunnon perusteella maakunnan liitto on kevään 2019 jälkeen laajentanut kehittämisperiaatemerkinnän käyttöä Kivistön pohjoispuolella. Esitämme muutosta merkinnäön käyttöön siltä osin, että sen ulkopuolelle on syytä rajata Vantaan yleiskaavaluonnoksessa esitetty isohko (noin 40 ha) Linnan metsän suojelualuevaraus eteläpuolisine arvolehtoineen.

5

Uusi raideliikenteeseen tukeutuva taajamatoimintojen kehittämisvyöhyke

Kaavaselostuksessa on aikaisempaa paremmin avattu niitä syitä, minkä takia eri kehittämisvyöhykkeille on annettu erilainen kaavamääräys suhteessa aseman sitovaan toteuttamispäätökseen. Tätä esitimme myös omassa kevään 2019 lausunnossamme.

Kritisoimme luonnoslausunnossamme Keimola-Kongon kehittämisvyöhykettä alueen merkittävien luontoarvojen näkökulmasta liian laajaksi. Kiitämme Uudenmaan liittoa siitä, että se kaavaehdotuksessa olennaisesti supisti aluemerkintää juuri luontoarvojen kannalta kaikkein kriittisimmiltä alueilta eli luonnoksen kehittämisvyöhykkeen etelä-, länsi-, luoteis- ja koillisosista. Tehdystä muutoksesta huolimatta on edelleen kaikki perusteet palauttaa maakuntakaavaan alueen luoteis-länsireunaa (kunnanrajaa myötäillen) kulkeva nykyisen maakuntakaavan viheryhteys. Mahdollinen Keimola-Kongon kehittämisvyöhykkeen toteuttaminen tulee lisäksi kaavamääräyksessä sitoa uuden raideliikenneyhteyden ja siihen liittyvän aseman sitovaan toteuttamispäätökseen.

Histan alueen kehittämisvyöhykkeen rajaus on elänyt kaavaprosessin aikana ja siihen on kohdistunut myös toistuvia maakuntapoliittisia intohimoja. Luonnosvaiheen megalomaaninen rajaus on jaettu järkevästi kahdeksi (Hista ja Myntinmäki). Lisäksi Histan rajauksesta on poistettu kaakkoisosa, jonka alla sijaitsevat mm. useat Nupurin alueen itsessään maakunnallisesti arvokkaat luontoalueet. Kiitämme Uudenmaan liittoa Histan kehittämisvyöhykkeen supistamisesta.

Myntinmäen kehittämisvyöhyke on maakuntakaavan raideliikenteen kehittämisvyöhykealueista ongelmallisin luontoarvojen osalta. Ns. Mynttilän metsän (Högaberget) luontoarvot on todettu vähintään maakunnallisesti merkittäviksi Uudenmaan liiton omassa luontokohteiden arvottamisselvityksessä. Todellisuudessa arvoja voinee alueen koon ja biotooppien laadun osalta pitää valtakunnallisina. Arvojen merkittävyyden takia esitämme edelleen kehittämisperiaatemerkinnän poistamista Myntinmäen alueelta, alueen keskeisimpien metsäluontoarvojen turvaamista noin 90 ha laajuisella SL-varauksella sekä Helsinki – Turku -radalle tunneliosuutta kyseisen alueen osalta.

6

Maakunnallinen suojelu

Kiitämme Uudenmaan liittoa siitä, että se on kaavatyön osana kiinnittänyt huomiota myös maakunnallisen suojelualueverkoston vahvistamiseen. Kaavaehdotuksessa säilyneet uudet aluevaraukset muodostavat hyvän alun tälle pitkään laiminlyödylle toimelle. Esitetyn lisäsuojelun määrä jää kuitenkin tarpeeseen nähden selvästi riittämättömäksi ja lisätoimia tarvitaan. Olennaista on myös se, että kaavan jatkotyöstössä ei enää jatketa suojelualueiden karsintaa.

Tuemme kaikkia esitettyjä uusia suojelualuevarauksia. Kohteiden joukossa on maakunnallisesti arvokkaiden luontoalueiden joukossa myös koko joukko valtakunnallisesti arvokkaita kohteita, joista mainittakoon Stormossen-Torpmossen (Inkoo), Kauhalan metsät ja suot (Kirkkonummi), Karnaisten korpi (Lohja), Outamon kalliot ja lehdot (Lohja), Sahajärven metsä (Mäntsälä), Hirvisuo (Hyvinkää), Suomiehensuo (Nurmijärvi, Hyvinkää), Sipoonkorven Lindamorsmossenin metsäalue (Sipoo) sekä Luntoberget (Siuntio). Outamon kallioiden ja lehdon osalta esitämme alueen rajaamista nykyistä esitystä (98 ha) hieman laajempana siten, että alueen rajaukseen sisältyy myös kallioalueen luontoarvoiltaan merkittäväksi todettu itäosa kokonaisuudessaan. Alueen arvot on dokumentoitu Uudenmaan liiton omassa luontoselvityksessä.

Pääkaupunkiseudun Viherkehän suojelualueverkoston vahvistamisen kannalta erityisen arvokkaita uusia suojeluvarauksia ovat edellä mainittujen Kauhalan ja Lindamorsmossenin metsän lisäksi mm. Vitmossen-Teirmossen (Espoo), Espoonlahden eteläpuoliset uudet SL-varaukset (Kirkkonummi), Lamminsuon kaakkoispuolinen metsäalue (Vantaa, suojelukohdetiedoissa kohde virheellisellä nimellä Lannaistensuo kaakko, joka kannattaa muuttaa), Linnaisten metsä (Vantaa), Myllymäki (Vantaa), Raappavuori (Vantaa), Sotilaskorpi (Vantaa) sekä Vierumäen metsä (Vantaa).

On valitettavaa, että Uudenmaan liitto on päätynyt Espoon kaupungin lausunnon takia poistamaan kaavaluonnoksen suojelualuevarauksista Näkinmetsän sekä Kirkkojärven luhdan suojelualuevaraukset. Lisäksi mm. Vitmossen-Teirmossenin rajausta on kohtuuttomasti supistettu. Esitämme Näkinmetsän ja Kirkkojärven luhdan palauttamista SL-varauksina kaavaan sekä Vitmossen-Teirmossenin rajauksen palauttamista vastaamaan Uudenmaan liiton luontoselvityksessä maakunnallisesti arvokkaaksi todetun alueen rajausta.

7

Espoon osalta on jo ennakolta syytä tuoda julki piirin kriittinen kanta siihen, että Espoon kaupungin periaatteellisen vastustuksen takia kaavasta poistettaisiin kaikki Espoon alueelle esitetyt uudet suojelualuevaraukset muka riittämättömän tietopohjan takia. Toivomme Uudenmaaan liitolta vahvuutta puolustaa itse tilaamaansa maakunnallisesti arvokkaiden luontokohteiden arvottamisjulkaisua, jossa on hyödynnetty kattavasti kaikkea olemassa olevaa, ammattitaitoisen konsultin luotettavaksi arvioimaa, luontotyyppi- ja lajitietoa. Espoon kohteiden arvottamisessa on jouduttu käyttämään luonto- ja lajiharrastajien tuottamaa tietoa erityisesti sen takia, että Espoon kaupungin omat luontoselvitykset tuottavat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen riittämätöntä, yksipuolista ja monesti myös virheellistä luontotietoa mm. LAKU-arvojen, METSO-arvojen, metsien luonnontilan asteen, lahopuustoisuuden sekä uhanalaisten lahopuulajien kannalta erityisen tärkeistä alueista.

Poistojen jatkamisen sijasta kehotamme maakunnan liittoa lisäämään suojelualuevarausten määrää Espoon alueella. Maakunnallisesti arvokkaita, suojelualuevarauksiksi sopivia kohteita löytyy, rajauksien ja perusteiden kera, Uusimaa-kaavan selvitysaineistoihin kuuluvasta tuoreesta luontokohteiden arvottamisjulkaisusta. Nykyistä suojelualueverkostoa hyvin täydentäviä kohteita olisivat jo mainittujen Näkinmetsän ja Kirkkojärven luhdan ohella muun muassa Karakallion lehto, Kaitalahti ja Hanikan kalliot, Högaberget, Nupurinjärvi sekä Kuusikodin metsä.

Vastaavanlainen erillinen lisätarkastelu on syytä tehdä Helsingin osalta, josta uudet maakuntakaavan suojelualuevaraukset sekä esitettyjen alueiden rajaukset noudattelevat orjallisesti Helsingin yleiskaavan suojelualuevarauksia. Erinomaisia lisäkohteita sekä esitettyjen alueiden järkeviä rajauslaajennuksia on yksilöity useita Uudenmaan liiton tuoreessa luontokohteiden arvottamisjulkaisussa.

Esitämme edelleen maakuntakaavaan palautettavaksi 4. vaihemaakuntakaavatyön yhteydessä poistetut kooltaan alle 5 hehtaaria olevat suojelualueet ja -varaukset. Kohteet sopivat esitettäväksi kohdemerkintöinä pääkartalla ja selventävien rajausten ja kuntakohtaisten nimilistojen muodossa liiteaineistossa. Menettely olisi sama, jota on Uusimaa-kaavassa sovellettu – ilman kohteen kokoon perustuvaa minimirajaa – maakunnallisesti arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin.

Vuosi 2019 on myös hyvä aika osoittaa maakuntakaavassa suojelualuevarauksina kaikki ne Uudenmaan suot ja suovaltaiset alueet, jotka todettiin valtakunnallisesti arvokkaiksi soidensuojelun täydennysohjelmatyön valmistelussa. Kaavaehdotuksessa on näin tehty yli 5 ha laajuisten kohteiden ja kohteen osien osalta, mutta sitä pienemmät alueet on jätetty huomioimatta. Esitämme myös valtakunnallisesti arvokkaiden alle 5 ha laajuisten kohteiden osoittamista kaavakartalla.

8

Esitämme, että Uudenmaan liitto käy vielä lävitse kaavatyön yhteydessä kootun laajan luontokohteiden arvottamisjulkaisun ja nostaa siitä uusiksi suojelualuevarauksiksi esimerkiksi 20 luontoarvoiltaan ilmeisen tärkeää kohdetta. Lisäksi toivomme Uudenmaan liitolta lisäresurssointia, jolla voidaan selvittää myös muiden piirin esitysten (luonnosvaiheen lausunnon yhteydessä toimitettu esityksemme) kohteiden mahdolliset maakunnalliset arvot sekä sopivuus maakuntakaavan suojeluvaraukseksi.

Erityisen tärkeänä lisätoimena esitämme, että Uudenmaan liitto käy kaavaehdotusta varten lävitse Itä-Uudenmaan liiton MALU-selvityksen, jotta Itä-Uudenmaan suojelualueverkoston kehittäminen saisi osakseen ansaitsemaansa konkretiaa.

Luonnosvaiheen jälkeen poistetuista SL-varauksista esitämme palautettavaksi Espoon Kirkkojärven luhdan ja Näkinmetsän lisäksi seuraavia kohteita: Lampela (Järvenpää), Kupukallio etelä (Järvenpää), Kupukallio pohjoinen (Järvenpää), Sandsberginpelto (Mäntsälä; Natura-aluetta), Palomäen lehto (Nurmijärvi), Rajakosken lehto (Tuusula, Nurmijärvi ), Kivimäen joenvarsi (Tuusula), Krapuojan puro ja alajuoksu (Tuusula) sekä . Tuusulan Palojoen metsän rajausta on pienennetty kohtuuttomasti luonnosvaiheen rajauksesta (29,6 ha > 16 ha); poistettu mm. kosteikkoa jolta on Tuusulan kunnan tekemissä selvityksissä todettu useiden EU-direktiivilajien (mm. viitasammakko) esiintymiä. Esitämme rajauksen palauttamista luonnosvaiheen rajaukseksi.

Esitämme lisäksi, että uusien suojelualuevarausten osoittamisen näkökulmasta tarkastellaan kattavasti myös kaavaehdotuksen virkistysaluevaraukset sekä virkistyskäytön kohdealueet. Kohteiden asema kaavojen virkistysalueina tai virkistyskäytön kohdealueina ei lähtökohtaisesti turvaa luontoarvojen säilymistä, mikä johtuu varsinkin virkistysalueille sallitusta metsänkäsittelystä. Erityisesti haluamme nostaa esille tarpeen tarkastella maakuntakaavassa Helsingin kaupungin Nuuksion järviylängöllä omistamien ulkoilualueiden keskeisimmät luontoarvoiltaan valtakunnalliset ja maakunnalliset luontokohteet. Tämä erityismenettely on tarpeen varsinkin siksi, että kaupungin kiinteistöviraston vuodenvaihteessa 2016–17 julkistama selvitys (joka on saanut tuen kaupungin muissa hallintokunnissa) sisälsi esityksen, joiden perusteella valtaosa Nuuksion ulkoilualueista olisi järkevää myydä pois. Tällainen konkreettinen uhka antaa selkeät perusteet osoittaa tärkeimmät ulkoilualueiden osa-alueet SL-varauksina. Ratkaisu edesauttaisi myös alueiden päätymistä aikanaan osaksi Nuuksion kansallispuistoa, mikä takaisi luonto- ja virkistysarvojen varman säilymisen sekä alueiden infrastruktuurin hoidon.

9

Kaavaselostuksen liitekartalla osoitetut maakunnallisesti arvokkaiksi todetut, mutta kaavassa vaille SL-varausta jätetyt alueet

Uudenmaan liitto on kevään 2019 lausuntokierroksen jälkeen täydentänyt kaavaselostuksen liiteaineistoja listaamalla liiteaineistoihin ne liiton omassa arvottamisselvityksessä vähintään maakunnallisesti arvokkaaksi todetut alueet, joita ei ole kuitenkaan katsottu perustelluksi osoittaa kaavassa SL-varauksina.

Aineistoa on syytä täydentää myös Itä-Uudenmaan MALU-selvityksen kohteilla sekä alle 5 ha laajuisilla, valtakunnallisesti arvokkaiksi todetuilla suokohteilla, joskin ensisijainen huomiointitapaesityksemme näiden osalta on alueiden osoittaminen SL-varauksina kaavassa.

Virkistysalueet ja virkistyskäytön kohdealueet

Kevään 2019 kaavaehdotukseen oli lisätty kymmenkunta kaavaluonnoksesta puuttunutta virkistysaluevarausta sekä joukko uusia virkistyskäytön kohdealueita. Muistutusvaiheen ehdotuksessa kehitys on ollut selvästi maltillisempaa. Kiitämme toki liittoa Porkkalan Vetokannaksen suojelualueen ja Porkkalan virkistysalueen suojelualueen pohjoispuolella sijaitsevan virkistyskäytön kohdealueen palauttamista virkistysaluevaraukseksi, mutta paljon isompaan korjausliikkeeseen olisi perusteita.

Vastustamme ja pidämme edelleen huonosti harkittuna päätöstä jakaa maakunnallisen virkistysalueverkoston kohteet lähinnä yhden muuttujan eli pinta-alan perusteella virkistysaluevarauksiksi (yli 50 ha alueet) sekä virkistyskäytön kohdealueiksi (5-50 ha alueet).

Esitämme, että pääkartalla esitetään virkistysaluevarauksina kaikki yli 25 ha alueet. 5–25 ha alueet kannattaa esittää kohdemerkinnällä, mutta siten, että alueiden täsmällisemmät rajat osoitetaan liitekartoilla ja kohteet sekä niiden pinta-alat luetellaan aineistoissa. Tämän muutoksen jälkeen myös pienemmille kohteille voidaan antaa rakentamisrajoitus.

Esitämme lisäksi edelleen maakuntakaavan virkistysalueeksi Hangon kuntakeskustan pohjoispuolista laajaa Märsanin rantametsäaluetta. Kaavaehdotuksessa osoitetun Tikkurilan keskuspuiston osalta esitämme rajauksen (59 ha) olennaista laajentamista pohjoiseen, jotta se vastaa Vantaan yleiskaavaluonnoksesta hahmottuvaa virkistysaluekokonaisuutta. Helsingin Vartiosaaren osalta esitämme saaren metsäistä keskiosaa virkistyskäytön kohdealueen sijasta virkistysalueeksi.

10

Viheryhteystarpeet

Viheryhteystarpeiden esitystapaa oli jo kaavaluonnoksessa muutettu olennaisesti voimassa olevien kaavojen tilanteesta. Tietyillä osilla Uuttamaata oli nostettu esille uusia viheryhteyksiä, mutta varsinkin nopeimman kasvun (ja samalla tiukimman säätelytarpeen) pääkaupunkiseudulla oli päädytty poistamaan pääosa olemassa olevasta viheryhteysverkostosta. Erikoinen ratkaisu synnytti kritiikkiä muuallakin kuin luontojärjestöissä.

On hyvä, että kaavan liiteaineistoon on lisätty kartta, josta hahmottuu lainvoimaisiin kaavoihin sisältyvien, mutta kaavaluonnoksessa poistettujen viheryhteystarvemerkintöjen määrä ja sijainti. Poistot tulee silti myös perustella. Erityisen tärkeää on esittää ne varauskohtaiset syyt, joiden pohjalta aikaisemmin maakunnallisiksi arvioidut yhteydet ovat yhtäkkiä muuttuneet paikallisen tason kysymyksiksi. Pelkkä vetoaminen kaavan yleispiirteistämiseen ei riitä perustelemaan näin mittavaa muutosta.

Kiitämme Uudenmaan liittoa eräiden keskeisen tärkeiden, myös piirin lausunnoissa pitkään esillä olleiden viheryhteystarpeiden huomioinnista kaavaehdotuksessa. Erityisen kiitoksen ansaitsevat Hirvihaaran yhteys, Tuomalansuo-Paippinen yhteys, Tikkurila-Korso viheryhteys sekä Sipoonkorven ja Rörstrandin Natura-alueen välinen yhteys. Lisäksi kaavaluonnokseen on lisätty joukko muutamia Espoon ja Vantaan kannalta tärkeitä viheryhteyksiä.

Tuemme kaikkia uusia esitettyjä viheryhteyksiä. Esitämme silti edelleen, että Uudenmaan liitto palauttaa kaikki poistetut viheryhteystarvemerkinnät – ellei niiden alueella tapahtunut tai lainvoimaisissa asemakaavoissa vahvistettu maankäyttö ole muuttanut tilannetta sellaiseksi, että viheryhteyden huomioimiselle kuntakaavoituksessa ei enää ole tosiasiallisia edellytyksiä. Luonnoksesta ja kevään 2019 kaavaehdotuksessa antamiemme lausuntojen liitteissä on yksilöity esimerkkeinä parisenkymmentä erityisen merkittävää maakunnallisesti tai valtakunnallisesti tärkeää viheryhteyttä, jotka vähintäänkin tulee lisätä kaavakartalle. Tuemme yhä aikaisempia esityksiämme siltä osin kuin niitä ei ole jo huomioitu.

11

Viheryhteystarpeen kaavamääräys

Viheryhteystarvemerkintöjen osalta on heikennetty myös kaavamääräyksen oikeusvaikutusta poistamalla elementit, joissa on otettu kantaa viheryhteyden kohdalla sijaitsevien, olemassa olevien virkistykseen varattujen tai siihen soveltuvien alueiden säilyttämiseen kuntakaavoituksessa (”Viheryhteyden mitoituksessa on kiinnitettävä huomiota yhteyden merkitykseen ekologisen verkoston osana sekä seudullisten ja paikallisten virkistystarpeiden yhteensovittamiseen siten, että olemassa olevat virkistykseen varatut tai siihen soveltuvat rakentamattomat alueet varataan yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa mahdollisuuksien mukaan virkistyskäyttöön”.)

Yllä kuvattua muutosta perustellaan kaavaselostuksessa sillä, että on katsottu, että yhteyksien alueilla sijaitsevia virkistysalueita koskevan ohjeistuksen tulee tapahtua ensisijaisesti virkistysalueita ja virkistyskäytön kohdealueita koskevien määräysten kautta. Näin voisi toki hieman toisella tavalla rakennetussa maakuntakaavassa tapahtuakin. Nyt ollaan kuitenkin synnyttämässä maakuntakaavaa, jonka virkistysaluevarauksia on kohtuuttoman kokorajakriteerin perusteella karsittu raskaasti ja virkistyskäytön kohdealueista tehty rajojen osalta oikeusvaikutuksettomia.

Kaavamerkinnän vaikuttavuutta on lisäksi pyritty heikentämään sisällyttämällä merkinnän kuvaukseen tulkintaohje, jonka pääviesti kuntakaavoitukselle lienee se, että yhteyden sijainti on lähinnä suuntaa antava (”Merkintä ei osoita yhteyden tarkkaa sijaintia eikä määritä yhteyden leveyttä maastossa”). Tämän kaltaista maakuntakaavan viheryhteyksien ”yleispiirteistä soveltamista” on nähty jo mm. Helsingin yleis- ja asemakaavoissa, eikä jälki ole ympäristön kannalta kestävää.

Edellä yksilöidyt kaavamääräyksen asiasisällön muutokset ja lisätyt tulkintaohjeet hämärtävät yhteisvaikutuksensa kautta myös viheryhteystarvemerkinnän oikeusvaikutuksia.

Esitämmekin viheryhteystarvemerkinnän kaavamääräyksen palauttamista vastaamaan 4. vaihemaakuntakaavan kaavamääräystä. Lisäksi on selviä perusteita sisällyttää kaava-aineistoihin suositukset yhteyden leveydestä sekä vähentää kaavamääräykseen sisällytettyä yhteyden todelliseen sijaintiin liittyvää epämääräistämistä. Erityisen tärkeää tämä on tilanteissa, joissa esitetty viheryhteys on erittäin tärkeä. Tällaisia tapauksia ovat etenkin ne viheryhteydet, joille on tosiasiassa olemassa vain yksi jollakin lailla säilynyt ja toimiva vaihtoehto. Erityishuomiota vaativat myös Espoon Kulmakorven tapaiset maa-aineshankealueiden vieressä kulkevat ekologiset yhteydet.

12

Pääkaupunkiseudun Viherkehän huomiointi

Uusimaa-kaava kohtelee Viherkehän aluetta ristiriitaisesti. Viherkehän reuna-alueiden viheryhteyksiä on kehitetty varsinkin suojelualueiden kytkeytyneisyyden kannalta parempaan suuntaan. Kiitoksen ansaitsee myös se, että varsinkin Vantaan alueella, mutta jossakin määrin myös Espoon, Helsingin, Kirkkonummen ja Sipoon osalta on maakunnallista suojelualueverkostoa kehitetty.

Edellä mainitun kehittämisen rinnalla kulkee kuitenkin vielä lainvoimaisissa maakuntakaavoissa esitettyjen Kehä III:n eteläpuolisille alueille sijoittuvien sekä Kehä III:n yli kulkevien viheryhteyksien poisto sekä alle 50 ha virkistysalueiden muuttaminen virkistyskäytön kohdealueiksi. Lopputulos jättää varsinkin ekologisten yhteyksien turvaamisen pelkästään kuntien sisäiseksi päätösasiaksi. Näin ei maakuntakaavassa saisi olla.

Esitämme, että Viherkehän kehittämistyötä jatketaan lisäämällä suojelualuevarauksia, palauttamalla ja lisäämällä keskeisiä virkistyskäytössä olevia alueita virkistysaluevarauksiksi sekä palauttamalla merkitystään säilyttäneet nykyiset viheryhteydet kaavakartalle. Helsingin osalta on ilmeinen tarve tarkastella mahdollisina maakuntakaavan suojelualuevarauksina myös sellaiset kohteet, jotka eivät sisälly kaupunkikaavojen suojeluvarauksiin. Lukuisia tällaisia on yksilöity maakuntaliiton omassa, vuonna 2019 julkaistussa luontoalueiden arvottamisselvityksessä.

Kaavan yleispiirteistäminen ei myöskään ole este viheryhteyksien ja virkistysalueiden esittämiselle kaavaluonnoksessa esitettyä kattavammin. Pääkaupunkiseudun viheryhteystarvemerkintöjen ja alle 50 ha laajuisten maakunnallisesti merkittävien virkistysalueiden osoittaminen kaavakartalla onnistuu aivan hyvin, kunhan pääkaupunkiseutu – aikaisempien kaavojen tapaan – esitetään muita alueita tarkempimittakaavaisella kartalla.

Maakunnallisesti ja valtakunnallisesti arvokkaat geologiset muodostumat

Emme edelleenkään pidä hyvänä valittua ratkaisua jättää esittämättä kaavakartalla maakunnallisesti ja valtakunnallisesti arvokkaita alle 5 ha laajuisia geologisia muodostumia.

Esitämmekin, että kaikki valtakunnallisissa selvityksissä valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaat kohteet, niiden koosta riippumatta osoitetaan oikeusvaikutteisella kartalla. Lisäksi liiteaineistoa tulee täydentää siten, että myös alle 50 ha laajuisten kohteiden osalta taulukossa on arvokkaan kohteen pinta-ala. Kaikista selvityskohteista löytyy ympäristöhallinnolta tarkat, paikkatietomuodossa olevat rajaukset, joten sen enempää rajausten kuin pinta-alojenkaan osalta ei ole epätietoisuutta tai tulkinnanvaraa, joka oikeuttaisi jättämään pinta-alat pois.

13

MLY-alueet

Esitämme edelleen, että seuraavassa kaavaehdotuksessa kaikki laajat ja yhtenäiset metsäalueet (metsämantereet) merkitään kaavaan. Nyt sellaiset metsämantereet, joiden alueella on runsaasti suojelu- ja virkistysalueita, ovat jääneet merkittäviltä osiltaan maakuntakaavassa huomiotta. Sitä vastoin sellaiset metsämantereet, jotka koostuvat valtaosin talousmetsistä, on merkitty kokonaisuudessaan kaavakartalle. Ratkaisu on huonosti perusteltavissa.

Esitämme, että ne Nuuksion, Meikonsalon ja Sipoonkorven metsämantereiden osat, jotka eivät ole suojelu- tai virkistysalueita, osoitetaan kaavakartalla MLY-merkinnällä. Lisäksi MLY-alueen kaavamerkinnän kuvausta tulee kehittää muotoon ”…alue, joka joko yksin tai yhdessä siihen liittyvien virkistys- ja/tai suojelualueiden kanssa muodostaa metsäalueen joka on laaja ja yhtenäinen…”.

Porkkalan kansallispuiston edistäminen

Uusimaa-kaava edistää valitettavan vähän Porkkalan kansallispuiston lähivuosikymmeninä erittäin todennäköisesti tapahtuvaa perustamista. Kansallispuiston vaikutusalueelta on päinvastoin muutettu toistakymmentä virkistysaluetta (lähinnä saaria) pelkiksi virkistyskäytön kohdealueiksi. Kaavaehdotukseen ei myöskään sisälly Porkkalan kansallispuiston perustamista tukevia uusia maakunnallisia suojelualuevarauksia. Luontoarvojen osalta merkittävin positiivinen muutos voimassa oleviin nykykaavoihin on eräiden manneralueen suojelualueiden välille jo kaavaluonnoksessa osoitetut uudet viheryhteydet.

Toivomme Uudenmaan liitolta nykyistä aktiivisempaa otetta Porkkalan kansallispuiston edistämisessä. Uusimaa-kaava 2050 on siihen mitä sopivin työväline. 2000-luvulla Keski-Suomen ja Pohjois-Savon maakuntaliitot ovat menestyksekkäästi käyttäneet maakuntakaavoitusta sittemmin perustetun Konneveden kansallispuiston edistämiseen.

Tehokkaimpia keinoja parantaa Porkkalan kansallispuiston perustamisedellytyksiä on suojellun maa- ja vesipinta-alan kasvattaminen sillä alueella, johon mahdollinen kansallispuisto aikanaan perustetaan. Maakuntakaavan suojelualuevaraukset ovat hyvä tapa edistää suojelualueprosesseja. Esitämme, että kaavaehdotuksessa virkistysalueiksi kaavoitetut Linlo (virkistysaluevaraus 245), Vetokannas (virkistysaluevaraus 249: Porkkalanniemi) ja Lähteelä (virkistysaluevaraus 248: Porkkala) osoitetaan SL-varauksiksi. Näin on syytä toimia myös Kopparnäsin (Inkoo) virkistysaluevaraukseen sisältyvien Långmossenin ja sen pohjoispuolisen piensuokeskittymän osalta (yhteensä noin 30 ha rajaus).

14

Esitämme lisäksi, että Uudenmaan liitto palauttaa virkistysaluevarauksiksi seuraavat Porkkalan kansallispuiston keskeisellä ”harkinta-alueella” sijaitsevat, kaavaehdotuksessa virkistyskäytön kohdealueiksi osoitetut nykyisen maakuntakaavan virkistysalueet: Gåsgrund (Espoo, kohde 53), Knapperskär (Espoo, kohde 54), Rövaren (Espoo, kohde 56), Stora Herrö (Espoo, kohde 111), Pentala (Espoo, kohde 127) Bergskär ja Haraholm (Inkoo, kohde 59), Stora Halsö (Inkoo, kohde 61), Dåvits (Kirkkonummi, kohde 55), Lilla ja Stora Bredskär (Kirkkonummi, kohde 57), Hästö (Kirkkonummi, kohde 62), Littlo ja Hormus-Fågelsjö (Kirkkonummi, kohde 63), Bylandet (Kirkkonummi, kohde 68), Rafsjö (Kirkkonummi, kohde 69) ja Hermanskär (Kirkkonummi, kohde 82).

Nyt virkistyskäytön kohdealueeksi esitetyt Stora Brandö (Kirkkonummi, kohde 58) ja Stora Svartö (Kirkkonummi, kohde 71) täyttävät arviomme mukaan maakunnallisesti arvokkaan luontoalueen kriteerit, joten esitämme niitä SL-varauksiksi. On todennäköistä, että virkistyskäytön kohdealueissa on myös muita vastaavia SL-varauksen ansaitsevia kohteita. Muun muassa Littlo ja Hormus-Fågelsjö vaikuttaa vanhojen luontotietojen ja ilmakuvatarkastelun perusteella luontoarvojen osalta erittäin lupaavalta.

Saariston, merenranta-alueiden sekä vesialueiden huomiointi

Jo kaavaluonnoksessa oli luovuttu pitkään käytössä olleista vyöhykemerkinnöistä, joilla on pyritty osaltaan ohjaamaan merenrantojen ja saariston maankäyttöä. Osa vyöhykkeiden kaavamääräyksistä on sisällytetty taajama-alueiden kehittämisperiaatemerkinnän mittaviin (2 sivua) yleisiin suunnittelumääräyksiin. Esitämme edelleen paluuta voimassa olevien kaavojen vyöhykekäytäntöön.

Kaavakartan selkeyttämiseksi esitämme lisäksi sen esitystavan ja siihen sisältyvien kaavamerkintöjen muuttamista merialueen osalta siten, että nykyinen rantaviiva hahmottuisi selvästi. Nykyinen kaavakartan esitystapa, jossa valtakunnan keskusta sekä taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeet ”vyöryvät” osaan sisäsaaristosta, on osallisten, alueidenkäytön järkevän suunnittelun sekä saaristo- ja ranta-alueiden merkittävien luonto-, virkistys- ja maisema-arvojen huomioinnin näkökulmasta huonosti harkittu.

Yleisissä suunnittelumääräyksissä olisi hyvä konkretisoida vesistöjen ja merialueen huomiointia luomalla selkeämpi kytkentä vesien- ja merenhoitosuunnitelmiin ja niihin liittyviin toimenpideohjelmiin. Myös pienvesiluonnon suojelu kaipaisi kaavassa lisähuomiota.

15

Kaavaehdotuksen liikenneratkaisuista ja puuttuvista tunnelimerkinnöistä

Tuemme maakuntaliiton esitystä jättää kaavasta pois Kehä II. Vanhentuneita ja lähinnä paikallisia intressejä palvelevia hankkeita on turha pitää elossa kaavakierroksesta toiseen.

Ohjeellinen Kehä IV -linjaus on Vantaan Reunan alueella linjattu Josvaholmin lähdesuon (Vantaan yleiskaavan SL-varaus), liito-oravametsien ja muiden arvokkaiden luontokohteiden läpi, mikä tekee siitä toteuttamiskelvottoman. Linjaus on poistettava kaavakartalta tai vähintään osoitettava paikkaan jossa se ei vaaranna arvokkaita luontokohteita.

Piiri katsoo, että uusi Helsinki-Turku -rata olisi merkittävä, uusi itälänsisuuntainen leviämiseste metsälajistolle. Se pirstoisi lukuisia maakunnallisesti ja valtakunnallisesti tärkeitä luontoalueita ja ekologisia yhteyksiä, mikä on ongelmallista myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta. Lisäksi sen rakentaminen vie suuren määrän uusiutumattomia luonnonvaroja. On mahdollista, että hanke ei osoittaudu edes yhteiskuntataloudellisesti kannattavaksi.

Luontoasioiden osalta hankkeen viimekertainen yva oli heikkolaatuinen ja vanhentunut. Tästä syystä Uudenmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset ovat hiljattain määränneet sen uuteen yvaan. Siinä vaihtoehtona tulee pitää rantarataa ja sen kehittämistä. Alueen kaavallinen ratkaisu tulee pitää auki yvan valmistumiseen asti, eikä linjausta voi pitää luontoarvojen ja -vaikutusten osalta riittävästi selvitettynä.

Kaavakartalla on osoitettu useita olemassa olevia ja suunniteltuja liikenneväyliä kulkemaan mm. suojelualueiden ja muiden arvokkaiden luontokohteiden läpi, vaikka olemassa olevat väylät nykyisin todellisuudessa kulkevat tunnelissa em. kohteiden alta, ja vastaavasti suunniteltujen väylien toteutus näillä kohteilla edellyttää tunnelointia ollakseen hyväksyttävää. Merkittävimmät tällaiset kohteet oli yksilöity luonnoksesta ja kevään 2019 kaavaehdotuksesta antamiemme lausuntojen liitteissä. Uusimme edelleen niihin liittyvät korjausesitykset eli ne tulee esittää tunneleina myös kaavakartalla. Lisäksi tunnelimerkintää on syytä käyttää myös Karnaisten tunnelia lyhempien, Vt 1:n olemassa olevien tunnelien kohdalla.

16

Raskaan raideliikenteen varikot

Tehty selvitys ei anna riittävää pohjatietoa esitettyjen sijoitusvaihtoehtojen sopivuudesta varikkoalueiksi. Riittämättömälle huomiolle ovat jääneet mm. sijoittuminen tulva-alueille (Mankki), lähelle Espoonlahden valtakunnallisesti arvokasta Natura-lintualuetta (Luoma) sekä keskelle voimassa olevaa maakuntakaavassa osoitettua ekologista yhteyttä (Mankki ja Vuohimäki).

Vuohimäen alueelle on suunniteltu aikaisemmin louhimotoimintaa, joihin liittyen KHO:n on antanut päätöksen ympäristöluvista: ekologisen yhteyden säilyminen on luvassa varmistettava ja rajasi toiminta-aluetta länsipuolelta.Nyt varikkoaluetta on esittetty tämän KHOn louhimotoiminnalta pois rajaaman alueen lisäksi laajemminkin ekologisen yhteyden päälle.

Kaavakartalla ei ole syytä osoittaa varikkoa ennen kuin pohjatiedot ja vaikutusarvioinnit on saatettu kuntoon. Piirin tämänhetkisen käsityksen mukaan Luoman, Mankin ja Vuohimäen alueet sopivat hyvin huonosti varikkoalueen sijoituspaikaksi, joten tarkasteluun on syytä ottaa myös muita alueita.

Tämä vastaa myös Espoon kaupungin ja Kirkkonummen kunnan nykyistä kunnallista tahtotilaa eli molemmat kaupungit vastustavat varikkoja omissa muistutuksissaan. On myös hyvä tuoda julki se, että varikko palvelee pääosin liikennöintiä Espoon ja Helsingin välillä ja Liikenneviraston selvityksestä (Etelä-Suomen junaliikenteen kehityskuva 2017) käy ilmi, että rantaradan kapasiteetin kasvattaminen myös lännempänä ei edellytä varikon sijoittamista Kirkkonummelle. Mikäli Espoo-Salo -radan vakavampi suunnittelu käynnistyy, on syytä selvittää varikon sijoittumismahdollisuuksia esimerkiksi Ämmässuon alueelle.

Söderskärin tuulivoimalan varaus

Edellisen maakuntakaavan tuulivoimaratkaisun toistaminen ei ole asiallista Söderskärin osalta.

Kannatamme tuulivoimaa, mutta huonompaan paikkaan ei tuulivoimaloita voi Suomessa sijoittaa kuin Siperiaan muuttavien monien arktisten vesilintujen kansainvälisesti tärkeälle päämuuttoreitille. Lisäksi lähellä on saaristolinnuston pesimäluotoja, jotka ovat Natura-alueilla.

Kaavasta tehtiin aikoinaan linnustoselvitys, mutta siinä ei ymmärretty riittävästi paikan ongelmallisuutta. Siinäkin kuitenkin suositeltiin käytettäväksi pienempää vaihtoehtoa (VE2). Niin ei tehty vaan kohde on kaavassa nyt hyvin laajana.

Söderskärin tuulivoiman merkintä tulee poistaa kaavasta jo tarkoituksenmukaisuusharkinnan perusteella, koska se on ekologisen verkoston kannalta kestämätön.

17

Lisäksi on piirin mielestä maankäyttö- ja rakennuslain riittävien selvitysten (9 §), maakuntakaavan sisältövaatimusten (28 §) ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden, luonnonsuojelulain Natura-säädösten (65 §) sekä YM:n ohjeiden ”Linnustovaikutusten arviointi

tuulivoimarakentamisessa” (SY 6/2016, s. 9-10) ja ”Tuulivoimarakentamisen suunnittelu” (Päivitys 2016. Ympäristöhallinnon ohjeita 5/2016, s. 88) vastainen. Näistä syistä se tulee poistaa tästä kaavasta.

Lentopaikat ja Malmin kenttä

Piirin mielestä olemassa olevat ja ympäristöönsä sopivat lentopaikat tulee merkitä maakuntakaavaan. Niiden tuoma huvilentely voi aiheuttaa laajaa häiriötä naapurikuntienkin alueella. Häiriö voi kohdistua asutukseen, virkistykseen ja luontoalueisiin. Koska tällainen melu on yleensä terveydellisiä melunormeja vähäisempää, mutta silti häiritsevää, se tulee ottaa huomioon kaavoituksessa. Tässä suhteessa esimerkiksi Mäntsälään suunnitteilla oleva Gles-yhtiön lentopaikka ei ole sopiva, koska se sijaitsee maakunnallisella viheryhteystarpeella.

Maakuntakaava tarjoaa mahdollisuuden tarkastella uudestaan myös Malmin lentokenttäalueen tarkoituksenmukaista maankäyttöä. Lentokentältä on tunnistettu kaavaprosessin aikana uusia merkittäviä luontoarvoja, kuten erittäin uhanalainen viheryökkönen ja maassamme harvinainen kimolepakko. Alueen rakennusperintölain mukainen suojeluprosessi on yhä valitusvaiheessa. Nämä asiat voivat johtaa siihen, että alueen rakentaminen ei olekaan mahdollista siinä laajuudessa ja kannattavuudessa, mitä Helsingin kaupunki on siltä hakenut. Siksi tulisi vielä kerran vakavasti harkita Malmin kentän merkitsemistä maakuntakaavaan lentopaikkana.

Yhteenveto

Uusimaa 2050 -kaava vaatii edelleen kehittämistä mm. keskeisen maakunnallisen viherrakenteen säilyttämistarpeiden takia. Siksi kaavan valmistelulle kannattaa ottaa kunnolla lisäaikaa, joka mahdollistaa myös tarvittavat lisäselvitykset.

Lisätietoja

– luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, puhelin 045 652 1974, keijo.savola@gmail.com

– metsätalousinsinööri Jyri Mikkola, puhelin 0400 372 433, jyri.mikkola@sll.fi

– erityisasiantuntija Tapani Veistola, puhelin 0400 615 530, sähköposti tapani.veistola@sll.fi

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON UUDENMAAN PIIRI RY

Laura Räsänen    Tapani Veistola

puheenjohtaja     erityisasiantuntija