Lausunto Helsinki–Turku nopean junayhteyden YVA-ohjelmasta
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin mielestä ns. ”tunnin junan” YVA-ohjelman vaihtoehdot (0+:n epätasa-arvoinen asema ja ongelmakohteiden linjausvaihtoehdot) sekä aikataulu ovat riittämättömät. Luontoselvityksiä ja niiden vaikutusten arviointia tulee täydentää, sekä varata tälle aikaa vähintään vuoden 2021 kevääseen asti.
20.1.2020
Uudenmaan ELY-keskukselle
Viitaten kuulutukseenne 22.11.2019 Dnro UUDELY/13887/2018
Lausunto Helsinki–Turku nopean junayhteyden YVA-ohjelmasta
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri kiittää ELY-keskusta lausuntomahdollisuudesta ja toteaa Helsinki–Turku nopean junayhteyden YVA-ohjelmasta seuraavaa. (Lukujen numerot viittaavat YVA-ohjelman lukuihin.)
3.2.1 Vaiheet ja aikataulu
YVA-menettelyn tarkoituksena on turvata ympäristön kannalta paras lopputulos sekä vähentää tai kokonaan estää hankkeen haitalliset ympäristövaikutukset. Jo tästä syystä ympäristövaikutusten arvioinnille sekä siihen tärkeänä osana kuuluvalle osallistumiselle on varattava riittävästi aikaa. Nyt kiireinen aikataulu kuitenkin uhkaa YVA-lain tavoitteiden ja asianmukaisen osallistumisen toteutumista.
Kiirehtimiseen ei ole todellista tarvetta tai syytä, koska hankkeella ei vielä esimerkiksi ole alustaviakaan rahoituspäätöksiä. Sitä vastoin on ilmeistä, että molemmat YVA-ohjelmaan valitut hankevaihtoehdot (A ja B) uusine kaksoisraideosuuksineen aiheuttavat suuret negatiiviset vaikutukset vaikutusalueiden arvokkaille luontokohteille ja ekologisille yhteyksille. Riittävän ajan varaaminen kunnolliseen ympäristövaikutusten arviointiin säästää usein aikaa, vaivaa ja kustannuksia myöhemmässä suunnittelussa ja päätöksenteossa.
Tämä merkitsee, että uusille maastoselvityksille ynnä muille arvioinneille on varattava riittävästi aikaa myös ensi touko-kesäkuussa 2020. Esimerkiksi kaikki linnut eivät laula ja kasvit kuki vielä ennen toukokuun puoliväliä, mihin mennessä YVA-selostuksen olisi aikataulun mukaan määrä olla jo valmis. YVA-selostuksen voi kirjoittaa vasta kun maastotiedot on saatu eli aikaisintaan keväällä 2020 siitä johtuen, että kääpäselvitykset voidaan tehdä vasta loppusyksystä. Näistä syistä YVA-selostus voi tulla nähtäville aikaisintaan vasta syksyllä 2021.
4.2 Arvioitavat vaihtoehdot
Eroa A- ja B-vaihtoehdolla on vain vaihtoehto B:hen sisältyvä raideosuus Piikkiön kautta. Siten käytännössä ohjelman hankevaihtoehtoihin ei sisälly sellaista todellista vaihtoehtoa, johon vertaamisella saavutettaisiin riittävää hyötyä negatiivisten ympäristövaikutusten minimoinnin kannalta.
Ratayhteys Helsingin ja Turun välillä on jo olemassa ja ollut käytössä jo vuosikymmeniä. Tätä yhteyttä on YVA-arvioinnissa käsitelty vain vertailuvaihtoehtona (Vertailuvaihtoehto 0+). Katsomme, että nykyinen olemassa oleva rantarata olisi tullut sisällyttää YVA-ohjelmaan täysivertaisena hankevaihtoehtona. Noin puolen tunnin teoreettinen lyhennys matka-ajassa ei ole riittävä peruste näin laajamittaisille negatiivisille ympäristövaikutuksille ja taloudellisille kustannuksille ilman tasapuolista vertailua. Asemien sijainneista ei ole tehty vielä päätöksiä, joten tämä puolen tunnin lyhennys matka-ajassa on todellakin vain hypoteettinen arvio. Ohjelman mukaan YVA:n kautta “pyritään löytämään hankkeelle toteuttamiskelpoinen ratkaisu, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa ympäristöarvoille.” Jos vähiten haittaa aiheuttavaa vaihtoehtoa (vertailuvaihtoehto 0+) ei ole edes mahdutettu mukaan ohjelmaan yhtenä päävaihtoehdoista, kuinka tällöin voidaan löytää ympäristön kannalta paras toteuttamiskelpoinen ratkaisu?
5.2 Maankäytön kehittyminen ja kaavatilanne
Lainvoimaiset ja valmisteilla olevat maakunta- ja kuntakaavat esitellään ansiokkaasti varsinkin vaihtoehtojen VE A ja VE B osalta. Tämä on monille osallisille keskeisen tärkeää taustatietoa.
5.3 Luonnonympäristön yleispiirteet
Luonnonympäristöjen yleispiirteiden kuvaus ei anna aivan todenmukaista kuvaa radan vaikutuspiirissä olevien metsäisten alueiden luonteesta eikä varsinkaan luonnontilaisen kaltaisten tai muuten luontoarvoiltaan merkittävien metsiköiden määrästä hankealueella (”Valtaosa metsäalueista on metsätalouskäytössä, iältään nuoria tai varttuneita ja tasarakenteisia. Luonnontilaisen kaltaisia erirakenteisia ja vanhoja metsäkuvioita esiintyy vähän ja nämäkin pienialaisina, pirstaleisina kuvioina. Vanhan ja luonnontilaisen metsän alueita ja runsaasti lahopuustoa löytyy muun muassa Espoon Kolmirannan alueelta, Lohjan Hämjoen varresta ja Salon Suomusjärven kirkonkylän pohjoispuoliselta alueelta. Lehtoja sijaitsee pienialaisina useassa paikassa.”).
Mikäli metsät olisivat laadultaan näin heikkoja, niin hankkeen vaikutusalueella tuskin eläisi mm. merkittävää määrää liito-oravia. Luonnonympäristöjen kuvauksessa kuitenkin todetaan suoraan se tiedossa oleva fakta, että ”ratalinjausten (VE A ja VE B) vaikutusalueilla esiintyy runsaasti liito-oravan elinympäristöjä”.
Selostusvaiheen kuvausta on syytä muokata vastaamaan todellista tilannetta, jossa hankealueella on merkittäviä määriä luonnontilaisen kaltaisia tai muuten luonnonsuojelullisesti arvokkaita kallio-, kangas-, ja lehtometsiä sekä myös ainakin yksi valtakunnallisesti ja yksi maakunnallisesti arvokas suojelematon suovaltainen alue.
5.3.2 Luonnonsuojelualueet, Natura 2000-alueet ja muut arvokkaat alueet
Otsikko ei vastaa asiasisältöä eli “muut arvokkaat alueet” on jätetty huomioimatta. Myös sellaiset alueet, jotka on todettu luontoarvoiltaan huomattavan arvokkaiksi maakuntaliiton tai valtion toimesta, on jätetty arvokkaiden alueiden ulkopuolelle.
Listalta puuttuvat mm. soidensuojelun täydennysohjelmatyön yhteydessä valtakunnallisesti arvokkaaksi todettu Soidensuo (Kirkkonummi) sekä Uudenmaan liiton Uusimaa 2050-kaavaehdotuksen luontoselvityksessä vähintään maakunnallisesti arvokkaaksi todetut Högäberget eli Mynttilän metsä (Espoo), Pitkäsen metsä (Espoo), Torvströmossenin korvet ja metsät (Kirkkonummi), Karnaistenkorpi (Lohja) sekä Mäyräpuro (Vihti). Kaksi viimeksi mainittua on todettu luontoarvoiltaan niin merkittäviksi, että ne on esitetty suojelualuevarauksina Uusimaa 2050-kaavaehdotuksessa.
6.4 Vaikutusten merkittävyys
Vaikutusten merkittävyyden ja herkkyyksien arvioinnin osatekijöissä korostuu luonnon monimuotoisuuden osalta oudosti vain luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin asettamien ehdottomien minimivaatimusten täyttäminen. Sen lisäksi ja ensisijaisesti pitäisi tarkastella objektiivisesti sitä mitä vaikutukset oikeasti olisivat käytännössä, jotta tämän pohjalta voidaan tehdä arvio vaikutusten merkittävyydestä.
Tehtyjen luontoselvitysten direktiivilajipainoitteisuuden takia on ilmeisesti aikomus painottaa myös vaikutusarvioinneissa hankkeen vaikutuksia juuri ensisijaisesti niihin. Esitettyjä uhanalaisiin lajeihin kohdistuvia vaikutusarviointeja ei käytännössä ole mahdollista tehdä. Tämä johtuu siitä, että tehdyissä selvityksissä on laiminlyöty täysin mm. lahopuista tai metsän luonnontilan asteesta riippuvainen vaatelias metsälajisto (lahopuulajit, epifyyttilajit). Luontoselvityksiä täytyy siten täydentää niiden osalta.
Liian direktiivilajipohjainen lähestymistapa on erittäin huonosti harkittua varsinkin metsävaltaisilla alueilla. Niiden merkittävät luontoarvot ovat useimmiten pääosin muita kuin direktiivilajien lisääntymis- tai levähdyspaikkoja tai elinympäristöjä. Näin suppea näkökulma ei vastaa myöskään YVA-lain vaatimuksia.
Arvioinnissa onkin syytä korostaa luontoalueiden maakunnallisen tai valtakunnallisen arvon tunnistamista, tunnustamista ja huomioon ottamista, olkoon niiden tämänhetkinen suojelustatus tällä hetkellä mikä tahansa. Jotta tällaisia vaikutusarviointeja pystytään ylipäänsä tekemään, tulee myös luontotietopohjan olla luontotyyppitasolla riittävä asiallisen arvottamisen suorittamiseen.
7.7 Vaikutukset luonnonoloihin ja suojelualueisiin
Luontoympäristöön liittyvät selvitykset
Arviointiohjelmassa todetaan, että ”alueen luonnonoloista on tehty arvioinnin tueksi luontoselvityksiä, joissa luonnonympäristön nykytila on selvitetty hankkeen vaatimalla tarkkuustasolla. Vaikutuksia luonnonsuojelualueisiin ja muihin suojelukohteisiin arvioidaan keskittyen maastokäytävän alueella tai välittömässä läheisyydessä sijaitseviin kohteisiin, sekä suorien vaikutusten ulkopuolelle sijoittuviin kohteisiin, ottaen huomioon niiden suojeluarvojen mahdollinen herkkyys reunavaikutuksille, vesitalouden muutoksille ja radan kauemmas ulottuville häiriövaikutuksille, kuten melulle. Lajiston osalta vaikutusten arvioinnissa keskitytään arvioimaan uhanalaisiin ja EU:n luontodirektiivin liitteissä II tai IV mainittuihin lajeihin kohdistuvia vaikutuksia.”
Ympäristövaikutusten arvioinnin kannalta olisi välttämätöntä kertoa jo arviointiohjelmavaiheessa, mitä lajiryhmiä koskevaa aineistoa on arvioinnissa käytetty ja ylipäätänsä olemassa. Kun ohjelmassa mainitaan, että “hankkeeseen liittyen on tehty laaja-alaisesti luontoselvityksiä”, niin mitä nämä luontoselvitykset ovat ja mihin perustuu näkemys laaja-alaisuudesta?
Jos selvitykset on tehty ennen YVA-ohjelmaa, ne pitäisi ilman muuta esittää ohjelman asiakirjoissa. Näin niiden riittävyyttä ja mahdollisen lisätyön tarvetta olisi voitu arvioida ohjelmalausunnoissa. Koska näitä selvityksiä ei ole edes lueteltu ohjelmassa, katsomme että nämä selvitykset eivät lähtökohtaisesti riitä. YVA-ohjelmaa pitäisi oikeastaan täydentää tältä osin.
Lajien lisäksi pitää selvittää niiden elinympäristöt
Hankevaihtoehtojen haitallisuus vaikutusalueen ympäristöarvoille on selkeä. Arvokkaita luontoalueita heikentyy, pirstoutuu ja tuhoutuu sekä niiden välisiä yhteyksiä heikkenee ja katkeaa. Hankevaihtoehdot olisivat haitallisia myös useille luonnonsuojelualueille, jotka on nimenomaan perustettu suojelemaan näitä arvoja. Rata ulottuisi muun muassa alle 200 metrin päähän Nuuksion Natura 2000 -alueesta, ulottaen haittavaikutuksensa pitkälle kansallispuiston puolelle.
YVA-ohjelman luontoympäristön arvioinnista käy ilmi, että suunnitellun rataosuuden vaikutusalueesta huomattava osa on metsää (>70% osuudella Espoo-Salo) ja että vain 20% on rakennettua ympäristöä. Ohjelmassa todetaan, että ratalinjausten alueella elää useita EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) eliölajeja. “Koska näiden lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulailla kielletty, ne tulee ottaa huomioon kaikessa maankäytön suunnittelussa.”
On selvää, että näin laajamittainen hanke tulee heikentämään ja hävittämään uhanalaisten lajien elinympäristöjä eikä niistä ole tehty tarpeeksi selvityksiä hanketta varten. Hyvänä esimerkkinä on liito-orava, joka on ohjelmassa mainittu vain neljä kertaa, vaikka ohjelmassa selkeästi todetaan, että “Ratalinjausten (VE A ja VE B) vaikutusalueilla esiintyy runsaasti liito-oravan elinympäristöjä.” Pelkkä maininta tai viittaus E18-moottoritien rakentamisen aikaiseen YVA:an vetoaminen ei ole riittävää liito-oravan elinympäristöjen nykytilan arvioimiseksi hankkeen vaikutusalueella, vaan ajantasainen nykytilan kartoitus riittävällä aikavälillä on tarpeen.
Metsälajiston selvitysten puutteet
Arviointiohjelman sivuilla 97–98 todetaan, että hankealueelta on olemassa tietoa pesimälinnuston, saukkojen, Espoo–Salo- osuuden verkkoperhosten, sudenkorentojen, palosirkkojen, viitasammakoiden sekä liito-oravien esiintymisestä. Ohjelmasta saa sen käsityksen, että selvitetyistä lajeista ja lajiryhmistä vain liito-orava ja linnut edustavat metsäalueiden luontoarvojen kannalta olennaisia lajeja tai lajiryhmiä.
On sääli, että valtakunnallisesti merkittävä hanke itsessään laiminlyö vakavasti muun muassa lahopuulajistoon ja muuhun vanhan metsän lajistoon liittyvät selvitykset. Yleisesti tiedetään, että HERTTA-järjestelmässä on hankealueelta erittäin puutteellisesti ja epäkattavasti tietoja mm. uhanalaisista käävistä, jäkälistä sekä lahopuilla kasvavista sammalista (mm. lahokaviosammal). Tämä ei johdu siitä, etteikö hankealueella näitä lajeja merkittävässä määrin eläisi, vaan siitä että niihin liittyviä selvityksiä on tehty vain muutamilta yksittäiskohteilta. Harvoihin melko perusteellisesti selvitettyihin kohteisiin lukeutuva Lohjan Karnaistenkorven metsäalue on epifyytti- ja kääväkäslajistoltaan valtakunnallisesti arvokas.
Toimitamme lausuntomme osana hankkeelle luontojärjestöjen kokoamaa lajistoaineistoa yhdeltä radan akuutisti uhkaamalta, vähintään maakunnallisesti arvokkaaksi todetulta luontoalueelta eli Kirkkonummen Torvströmossen-Stockholmsmossenin suo- ja metsäalueelta (liitteet 1-3). Kyseessä on lähinnä konkretisoiva esimerkki siitä millaisia jopa valtakunnallisesti merkittäviä lajistonsuojelujeluarvoja jää helposti tunnistamatta, mikäli metsäalueiden tietopohja rajoittuu lintuihin ja joukkoon luontodirektiivin lajeja.
Lisäksi hankealueella on toteutettu 2017 kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys, jonka selvitystapaa ei kuitenkaan kunnolla avata. Jää täysin epäselväksi onko kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys toteutettu tavalla, jossa on huomioitu myös alueiden puuston luonnontilaisuuteen tai lahopuustoisuuteen liittyvät arviot (ns. METSO-arvot) tavalla, joka mahdollistaa mm. kohteiden mahdollisen maakunnallisen merkittävyyden arvioinnin.
Esitämme, että hankealueen luonnontilaisen kaltaisten, lahopuustoisten, tai muuten arvokkaiden metsien osalta toteutetaan lisäselvitykset (METSO-selvitys, lahokaviosammalselvitys, kääpäselvitys, jäkäläselvitys), joiden avulla vähintään paikallisesti erityisen arvokkaat, maakunnallisesti arvokkaat sekä mahdolliset valtakunnallisesti arvokkaat kohteet luotettavasti tunnistetaan ja saadan osaksi vaikutusarviointeja.
Ekologiset yhteydet
On selvää, että ratayhteyden rakentaminen laajojen metsäalojen poikki tulee katkaisemaan ekologisia yhteyksiä. Ekologiset yhteydet puolestaan ovat elinehto ja edellytys lajien monimuotoisuudelle ja säilymiselle. Kaksiraiteinen ratalinjaus muodostaa konkreettisen esteen eliöiden liikkumiselle ja keskinäisille sekä alueiden välisille yhteyksille.
Arviointiohjelmassa nimenomaan todetaan ekologisen verkoston nykytilan merkitys hankkeen ympäristövaikutuksia arvioitaessa. Tämä vaatii uusia maasto- ja lajiselvityksiä, joille varataan riittävä aikataulu maastokausien puitteissa.
“Muut arvokkaat luontokohteet”
Ohjelman luontoarvojen arviointi päättyy sanoihin “lisäksi ratalinjausten (VE A ja VE B) vaikutusalueilla on muita arvokkaita kohteita, jotka tullaan huomioimaan vaikutusten arvioinnissa.” Mutta mitä nämä arvokkaat kohteet ovat ja miten ne tullaan huomioimaan ympäristövaikutusten arvioinnissa? Nämäkin asiat olisi pitänyt avata jo YVA-ohjelmassa.
Asemat ja niiden luontoarvot
Ratahankkeeseen liittyy lisäksi tiettyjä kaavailtuja asemapaikkoja ja niiden ympäristön huomattavan raskasta ja laaja-alaista rakentamista. Erityisiä haittoja maakunnallisille, osin jopa valtakunnallisille luontoarvoille aiheutuu kaavaillusta Espoon Mynttilän asemasta sekä Kirkkonummen Veikkolan asemasta. Samoin Lohjan Lempolan asema sijoittuu luonnonsuojelullisesti arvokkaalle alueelle. Keskelle metsää rakennettu asema ei palvele radan käyttäjiä, jos laaja-alainen rakentaminen aseman ympärille perustuu vain tulevaisuuteen ulottuviin suunnitelmiin. Erityisesti näiden asemien rakentamisen ympäristövaikutukset tulee arvioida laadukkaasti ja syvällisesti, mikä edellyttää myös tavanomaista kattavampia luontoselvityksiä. Ympäristöarvoja vähemmän tuhoavien vaihtoehtoisten asemapaikkojen mahdollisuus tulee selvittää jo YVA-menettelyn aikana.
Yhteenveto luontoselvitysten ongelmista
YVA- ja luonnonsuojelulakien suojelutarpeiden toteuttamiseksi vaaditaan perusteellisempaa ja pidemmälle aikavälille sijoittuvaa tutkimusta vaikutusalueen eliölajien lisäksi niiden elinympäristöstä. Eliölajeihin perustuvat selvitykset ja niiden elinympäristöjen kartoitukset tulee ulottaa laajemmalle kuin vain luontodirektiivissä mainittuihin lajeihin. Tämä merkitsee myös ilmeistä tarvetta täydentää luontoselvityksiä maastossa ensi keväänä ja kesänä nykytilan hahmottamiseksi.
7.9 Vaikutukset maa- ja kallioperään sekä luonnonvarojen käyttöön
Hankkeen ekologinen selkäreppu on mitä ilmeisimmin hyvin raskas. Hankkeessa joudutaan käyttämään paitsi suuri määrä kiviaineksia, myös suuri määrä metalleja. Näiden uusiutumattomien luonnonvarojen ja materiaalien määrä tulee arvioida ja esittää yhtä vakavasti kuin hankeen ilmastovaikutukset (joissa rakentamisen tuottamilla negatiivisilla ilmastovaikutuksilla lienee merkittävä osa).
7.13 Liikenteelliset vaikutukset
YVA-ohjelmassa oletetaan, että “nopea junayhteys toteutuessaan tulee palvelemaan laajaa joukkoa ihmisiä.” Jotta junayhteys olisi nopea, se ei ohjelman mukaisesti toteutuessaan tule pysähtymään radan varrella niin, että junayhteydellä olisi laaja joukko käyttäjiä muissa kuin suurimmissa kaupungeissa, joista on jo olemassa oleva, toimiva junayhteys. Tätä asiaa pitää avata YVA-selostuksessa lisää, koska se on keskeistä hankkeen kannattavuudelle ja uskottavuudelle.
Lähdeluettelo
Arviointiohjelman lähdeaineistoista puuttuu keskeisen tärkeä, jo keväällä 2019 julkaistu ja syyskuussa 2019 päivitetty Uudenmaan luontoselvityskohteiden maakunnallinen arvo-koosteraportti (Uudenmaan liiton julkaisuja E 217-2019). Koosteraportissa on luontotietoja useista radan vaikutusalueella sijaitsevasta, vähintään maakunnallisesti arvokkaasta luontokohteesta.
Lähdeluetteloon on syytä lisätä myös Soidensuojelutyöryhmän ehdotus soidensuojelun täydentämiseksi (Ympäristöministeriön raportteja 24 / 2015) koska kyseisessä aineistossa on olennaisia luontotietoja hankealueen välittömässä vaikutuspiirissä olevan Kirkkonummen Soidensuon valtakunnallisesta suojeluarvosta.
Liitekartta. Luonnonympäristöt
On häiritsevää, että arvokkaita luonnonympäristöjä kuvaavalta kartalta puuttuvat mm. Uudenmaan liiton Uusimaa 2050-kaavaehdotuksen valmistelussa vähintään maakunnallisesti arvokkaiksi toteamat luontoalueet.
Myöskään soidensuojelun täydennysohjelman valmistelun yhteydessä valtakunnallisesti arvokkakaaksi todettua ja myös Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaavassa pääosaltaan SL-varauksena esitettyä Kirkkonummen Soidensuota ei ole luontokohdekartalla esitetty.
Osallisten kannalta olisi ollut erittäin tärkeää, että nyt nähtävillä olevaan dokumenttiin olisi sisällytetty koostekartta vuosien 2017-2019 luontoselvityksissä tunnistetuista olennaisista luontoarvokohteista. Vasta tutustumismahdollisuus tällaiseen kartta-aineistoon mahdollistaisi sen arvioinnin, onko luontotietopohja nykyisellään YVA:n kannalta riittävä vai pitäisikö lisäselvityksiä tehdä.
Yhteenveto
Hankkeen keskeinen haaste YVA-ohjelman perusteella on, että hankevaihtoehtojen A ja B mukaisen Helsinki–Turku nopean junayhteyden nopeushyöty olisi marginaalinen siitä aiheutuviin ympäristöllisiin ja taloudellisiin kustannuksiin verrattuna.
Vain 26 kilometrin ja noin puolen tunnin lyhennys nykyiseen, toimivaan ja merkittävästi parannettavissa olevaan ratayhteyteen ei luonnonsuojelullisesta näkökulmasta eikä yleisestä kestävyysnäkökulmasta katsottuna oikeuta laajojen metsäalueiden, luontoyhteyksien ja elinympäristöjen laajamittaiseen pirstomiseen ja tuhoamiseen eikä laajamittaiseen uusiutumattomien luonnonvarojen käyttämiseen.
Miljardiluokan ratahanke ei välttämättä ole siitä saataviin hyötyihin nähden sen arvoinen, että sillä oikeutettaisiin näin laajamittaisten haitallisten ympäristövaikutusten aiheuttaminen.
Ympäristöoikeudellisesta näkökulmasta katsottuna kumpikaan hankevaihtoehdoista A ja B ei ole lähtökohtaisesti toteuttamiskelpoinen ohjelmassa esitetyllä tavalla.
YVA-ohjelman vakava puute on nykyisen ja toimivan rataosuuden puuttuminen varsinaisten hankevaihtoehtojen joukosta. Näin marginaalisen nopeushyödyn tavoittelu, josta aiheutuu valtavat ympäristölliset ja taloudelliset haitat, ei ole perusteltua tilanteessa, jossa rahoituspäätöksiä uudelle hankkeelle ei ole olemassa ja olemassa oleva rata on edelleen käytössä. Laajamittaiset hankevaihtoehdoista aiheutuvat haitat ympäristölle eivät toteutuisi vertailuvaihtoehdossa 0+. Tämä vaihtoehtoinen hanke tuleekin ottaa YVA-selostuksessa huomioon ja käsitellä sitä tasavertaisena hankevaihtoehtona eikä vaan pelkkänä teoreettisena vertailuvaihtoehtona. Jo olemassa olevan rataverkoston kehittäminen on hyvin todennäköisesti taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti sekä etenkin ympäristön kannalta paras vaihtoehto.
Näiden epäilysten takia tulevassa YVA-selostuksessa ja -menettelyssä kokonaisuudessan pitää ottaa edellä mainitut puutteet huomioon on ja siten vastata huoliimme hankkeen ympäristövaikutuksista. Tämä vaatii riittävän ajan ja resurssien varaamisen kokonaisvaltaiseen ympäristövaikutusten arvioinnin tekemiseen.
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin mielestä YVA-ohjelman vaihtoehdot (0+:n epätasa-arvoinen asema ja ongelmakohteiden linjausvaihtoehdot) sekä aikataulu ovat riittämättömät. Luontoselvityksiä ja niiden vaikutusten arviointia tulee täydentää, sekä varata tälle aikaa vähintään vuoden 2021 kevääseen asti.
Lisätietoja
luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, puhelin 045 652 1974, keijo.savola (a) gmail.com
erityisasiantuntija Tapani Veistola, puhelin 0400 615 530, tapani.veistola (a) sll.fi
ympäristöjuristi Maria Westerman, puhelin 045 1140 088, maria.westerman (a) sll.fi
SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON UUDENMAAN PIIRI RY
Laura Räsänen Tapani Veistola
puheenjohtaja erityisasiantuntija
LIITTEET [eivät ole verkkoversiossa, pyydä toimistolta Tapani Veistolalta]
1 Kommentteja Kirkkonummen maakunnallisesti ja jopa valtakunnallisesti arvokkaan, mutta YVA-ohjelmassa huomioimatta jätetyn, Stocholmsmossen-Torvströmossenin luontoalueen metsien osalta
2 Stocholmsmossen-Torvströmossenin luontoalueen rajaus kartalla
3 Lajilöydöt Stocholmsmossen-Torvströmossenin luontoalueella