Miten lepakoiden selvityksistä tehoa suojeluun?
Lepakoiden selvityksissä ja suojelussa on järjestelmävirhe: Suojelu keskittyy lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin. Mutta pelkästään yöllä lentäviä lepakoita kuuntemalla yhdyskuntia ja päiväpiiloja ei löydy. Tämä ilmeni Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin lepakkoillassa 19.3.2020, jossa alusti Timo Metsänen.
Esimerkiksi Saksassa ei luoteta pelkkään aktiivihavainnointiin eli öiseen retkeilyyn detektorilla lepakoiden ääniä kuunnellen. ”Siellä etsitään mahdolliset kolot yms. keväällä ennen lehtien puhkeamista ja tarkastetaan ne maastokaudella. Selvitysalueella verkotetaan lepakoita ja radioseurannalla paikannetaan yhdyskunnat ja siirtymäreitit”, omaa luontoselvityspalveluaan vetävä Timo Metsänen kertoi.
Lepakkoselvitykset ovat vaativuudeltaan luontoselvitysten kuningaslajeja. ”Se on yötyötä, joka vaatii kallista erikoisvälineistöä, rokotteita, lupia sekä laajaa osaamista lajien ekologiasta, äänien analysoinnista ja ulostenäytteistä.” Selvityksiä on kuitenkin kaavoituksessa ja erilaisissa hankkeissa syytä tehdä. Lepakot ovat tiukimmin suojeltuja ns. direktiivilajeja.
Lain mukaan lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Keskustelussa tuli esiin, että näiden pistemäisten kohteiden lisäksi pitäisi suojella lepakoiden elinympäristö laajemmin. Lepakoiden ruokailualueiden suojelua korostaa EUROBATS-sopimus. Hyvä lepakkopaikka on hyvä monelle muullekin lajiryhmälle. Tästä Luonnonsuojeluliitto vie terveiset luonnonsuojelulain uudistamisryhmälle!
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin lepakkoilta on ajankohtainen myös siksi, että ympäristöhallinto uusii luontoselvitysohjeitaan. Myös Suomen lepakkotieteellisen seuran lepakkoselvitysten ohjetta (2012) päivitetään. Tärkeintä on saada tietoa selvitysten laadun parantamista tilaajille, jotka kilpailuttavat muuten konsultteja vain halvimman tarjouksen mukaan.
TAPANI VEISTOLA