Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Uudenmaan piiri

Uusimaa
Navigaatio päälle/pois

Uhanalaiselle harmaalokille ei tule enää antaa tappolupia kuin poik­keus­ta­pauk­sis­sa

Harmaalokki on Uudenmaan piirin vuoden lintu. Ferdinand von Wright, Kansallisgallerian public domain -aineistoa.

Harmaalokista on tullut uhanalainen, joten sen tappoluvissa tulee käyttää erityistä varovaisuutta ja harkintaa. Näin Uudenmaan piiri kirjoitti asiasta Suomen riistakeskukselle.

7.4.2020

Suomen riistakeskukselle

Viitaten viimeaikaisiin harmaalokin poikkeuslupiin (esim. Dnro 2020-1-000-15452-8)

Uhanalaiselle harmaalokille ei tule enää antaa tappolupia kuin poikkeustapauksissa

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri kiinnittää huomiota siihen, että harmaalokki on uusimmassa uhanalaisluettelossa (2019) luokiteltu vaarantuneeksi.

Lajin keskimääräinen pesimäkanta romahti noin kymmenessä vuodessa Lintuatlaksen 30 000 parista 20 000 pariin (Lehikoinen, A. ym. 2019: Suomen lintujen pesimäkantojen koot. Linnut-vuosikirja 2018: 39-45). Lajin suojelutaso ei ole suotuisa, joten sen poikkeusluvissa tulee käyttää erityistä harkintaa. Lisäksi jo voimassa olevat luvat pitäisi ottaa uudelleentarkasteluun olosuhteiden olennaisen muutoksen takia.

Lajin taantumisen pääsyy on ilmeisesti kaatopaikkojen väheneminen. Kaatopaikoilla biojätteitäkin pitää käsitellä nyt niin, etteivät lokit ja muut linnut pääse niihin käsiksi. Siksi lokkien tappolupien antaminen kaatopaikoillekaan ei ole enää perusteltua.

Harmaalokkien poikkeusluvat voivat kuitenkin olla paikallaan esimerkiksi selkälokkiluodoilla. Jos paikalla on selkälokkien poikasten syömiseen erikoistuneita harmaalokkeja, ne pitäisi poistaa. Sitä vastoin yleinen harmaalokkien vaino ei enää ole asiallista eikä kestävää.

Nuorten lokkien erottaminen toisistaan ei ole helppoa vaan se vaatii kokemusta. Harmaalokkina voi tulla tapetuksi myös luonnonsuojelulailla rauhoitettuja selkälokkeja ja kalalokkeja.

Harmaalokki on Uudenmaan piirin vuoden laji. Siksi piiri kiinnittää tänä vuonna erityistä huomiota lajin vähenemiseen. Taantunut laji ei kestä enää ylimääräistä kuolleisuutta. Ongelma koskee myös samalla tavalla vaarantuneeksi luokiteltua merilokkia, jonka keskikanta on enää 1800 paria. Näistä syistä näiden lajien poikkeuslupia tulisi myöntää vain erityisen painavista syistä.

Lisätietoja

– varapuheenjohtaja Jouni Lamminmäki, p. 050 516 8800, jouni.lamminmaki (a) gmail.com

– erityisasiantuntija Tapani Veistola, puh. 0400 615 530, tapani.veistola (a) sll.fi

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON UUDENMAAN PIIRI RY

Laura Räsänen Tapani Veistola

puheenjohtaja erityisasiantuntija

TIEDOKSI

Maa- ja metsätalousministeriölle