Luonnonhoitotyöt vauhdikkaasti käyntiin
Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin Ketosirkka-hanke pyörähti toukokuun alussa jälleen käyntiin Hangossa, Hyvinkäällä ja Lohjalla.
Ketosirkka-hankkeen avulla autetaan uhanalaisia luontotyyppejä ja kasveja ja niistä riippuvaisia eliöitä, esimerkiksi perhosia ja hyönteisiä, eri puolilla Uuttamaata. Kohteilta poistetaan myös haitallisia vieraslajeja, jotka vievät kasvutilan paikalla kasvaneilta alkuperäisiltä lajeilta. Hoitokohteina on myös niin sanottuja uusympäristöjä, joissa on luotu paahde-elinympäristöjä entisille soranottoalueille. Tänä kesänä töissä huhkii kolme kolmen hengen ryhmää. Piirillä on ollut luonnonhoitohankkeita vuodesta 2003 lähtien.
Yhteistyökumppaneina hankkeessa vuonna 2020 ovat ELY-keskus, Metsähallitus, Rudus Oy, Vuokon Luonnonsuojelusäätiö, UUVI (Uudenmaan virkistysalueyhdistys) ja Senaatti-kiinteistöt.
Hangon hiekkarannoilla kuritetaan etenkin kurtturuusua, joka valtaa alaa avoimien dyynien alkuperäisiltä kasveilta. Paahteisten hiekkarantojen kasvit kuten suurehko merikaali ja pienempi ajuruoho saavat taas elintilaa. Ja mikseipä sekaan jokunen uimarikin sitten mahdu, kun eivät uimahousut repeä ruusunpiikkeihin.
Toisaalla Hangon Tvärminnessä kerättiin pois talven kasaamia kaisla- ja merilevävalleja rantaniityn päältä. Kasoja olikin runsaasti ja hikeä pukkasi, vaikka ilman lämpötila on vain kymmenisen astetta.
Mutta mikäs sieltä kasasta sitten kurkistikaan? Kyyt olivatkin tehneet kodin edellisvuodesta jääneeseen risukasaan.
Sitä kasaa ei hennottu kokonaan hävittää, kun leveämahainen ja ruskeansävyinen naaras näytti siltä, että synnytys alkamassa. Sillä oli kaverinaan kasassa pienempi mustakuvioinen kyy – tai ehkä kaksikin.
Luontoelämykset ovat hoitotyön hauskuus! Niiltä ei voi välttyä, kun luonnon keskellä puuhataan. Havaintoja ehtii hyvin tehdä työn lomassa ja opiskella vaikka lajintuntemusta. Kyiden lisäksi samalla rannalla bongattiin vaskitsa ja päästäisiä. Oli myös ilo havaita merikotkia leijailemassa työmaan yllä.
Lintuja Hangon merenlahdilla olikin jo runsaasti. Rannan matalikoissa ja hietikolla pyörähteli kahlaajia ja laulujoutsenet lauloivat omintakeisella nuotillaan lähes koko päivän. Ja kun tuona päivänä ei tarvinnut käytellä luonnonsuojelijan ”perustyökalua” eli moottori- tai raivaussahaa, kuului muuttolintujenkin laulua lähipuista.
Teksti ja kuvat Ursula Immonen
Kirjoittaja on piirin toiminnanjohtaja ja hoitaa myös Ketosirkka-hankkeen hallintoa.
Muokattu 14.5. lisätty yhteistyökumppanit /UI.