Valkoposkihanhi ja kestävät ratkaisut

Valkoposkihanhesta keskustellaan Stadin nurmikoilla ja Itä-Suomen muuttoreiteillä. Haulikkoa järkevämpää olisi houkutella hanhet lintupelloille ja kehittää keinoja niiden karkottamiseksi ongelmakohteilta. Lisäksi on tärkeää, että rauhoitettujen lintujen vahingot korvataan jatkossakin.

Varhainen kevät käynnisti myös valkoposkihanhien kevätmuuton tavallista aikaisemmin. Sitten tuli kuitenkin kylmä jakso. Suomen yli Siperiaan matkanneet kymmenet tuhannet hanhet joutuivat laskeutumaan Pohjois-Karjalan pelloille. Siellä ne ovat aiheuttaneet satovahinkoja.

Vahingot korvataan

On ikävää, että maanviljelijöille aiheutuu haittaa hanhiparvista. Isoja vahinkoja ei kuitenkaan onneksi tapahdu monessa pitäjässä.

On hyvä, että luonnonsuojelulailla rauhoitettujen lajien aiheuttamat vahingot valtio korvaa. Vuonna 2018 aiheutuneita valkoposkihanhen vahinkoja korvattiin noin miljoonalla eurolla.

Tämän kevään satovahingot olivat poikkeuksellisia. Siksi on hyvä pohtia korvausten kattavuutta, esimerkiksi jos Tohmajärvelle pitää tuoda rehua kauempaa. Siellä muuttoparvet ovat syöneet eniten karjan tarvitsemia kasveja.

Korvausjärjestelmää ollaan kehittämässä edelleen luonnonsuojelulain uudistuksessa. Korvauksia pohtivan alatyöryhmän työlle antaa hyvän pohjan sitä valmistellut yksimielinen RauLaKo-mietintö. Luonnonsuojeluliitto oli siinä ja se on nyt myös luonnonsuojelulain työryhmissä mukana.

Haulikko ei ole hyvä ajatus

Satovahinkojen takia on vaadittu valkoposkihanhien metsästyksen aloittamista.

Valkoposkihanhen yleinen metsästys ei ole kuitenkaan Eurooppa-oikeudellisesti mahdollista. Laji ei ole lintudirektiivin riistalajien liitteessä II.

Lisäksi direktiivi kieltää erityisesti kaiken kevätmetsästyksen. Siksi valkoposkihanhen siirtäminen luonnonsuojelulaista metsästyslakiin ei muuttaisi kevätmuuttoparvien ammuskelua mitenkään: niille pitäisi hankkia tapauskohtaisia poikkeuslupia laista riippumatta.

Rauhoitettujen lintujen poikkeusluvat

Luonnonsuojelulailla voi nytkin myöntää poikkeuslupia minkä tahansa rauhoitetun linnun häiritsemiseen ja jopa tappamiseen.

ELY-keskus on myöntänyt yhteensä 350 valkoposkihanhen tappoluvan täksi syksyksi ja 350 linnulle ensi vuoden syksyksi Tohmajärvelle. Kyse ei ole metsästyksestä ruoaksi vaan vahinkoperusteisista poikkeusluvista. Osa linnuista käytetään luvan mukaan raatoina pelottimena muille linnuille, ja muut poltetaan tai haudataan.

Ammuskelu ei kuitenkaan ole riittävä ratkaisu. Se saisi linnut vain siirtymään seudulla yhdeltä pellolta toiselle. Pitää keksiä pysyvämpiä ratkaisuja.

Keppiä ja porkkanaa

Kestävin keino olisi hybridistrategia: tehdään hanhille lintupeltoja ja karkotetaan ne ongelmapelloilta.

Lintupeltoja voi tehdä maatalouden ympäristökorvausrahoilla. Sellaisia ovat esimerkiksi Pohjanmaan kurkipellot. Nyt niitä voisi perustaa hanhille Itä-Suomeenkin. Niille voisi kylvää hanhien herkkuja, joita ne saisivat syödä siellä kaikessa rauhassa. Näin muut pellot ja niityt jäisivät rauhaan. Hienoa olisi, jos hanhipellot voitaisiin keskittää viljelijöiden yhteistyöllä kylän yhdelle nurkalle.

Tuplateho saataisiin pelottelemalla hanhia lintupelloille muilta pelloilta. Parhaillaan kehitetään hanhien karkotuskeinoja Pohjois-Karjalassa ELY-keskuksen hankkeella. Keinoja on monia ja lisää kehitetään. Kokeilussa ovat jo lasertykitkin mukana.

Entä Stadi?

Valkoposken maamme yli läpimuuttavien kantojen lisäksi niitä pesii Etelä-Suomessa. Hanhien ulosteet häritsevät joitakin esimerkiksi Helsingin ja Espoon nurmikoilla käveleviä ja piknikkiä pitäviä.

Myös kaupungeissa toimisi samanlainen hybridistrategia kuin maalla.

Kaupungissa ei voi ammuskella, eivätkä ulosteet nurmikoilla riitä tappolupien perusteeksi. Ne kun voi kaupunki siivota pois tärkeimmiltä paikoilta.

Nurmikoille yritetään kehittää hanhille huonosti maistuvia kasviseoksia. Lisäksi ihmisten käyttämiä nurmikoita voidaan ajaa lyhyemmiksi, jolloin hanhet siirtyisivät vähän korkeammalle nurmikolle (alle 10 cm kumminkin). Ihmisille tärkeitä nurmikoita voidaan myös aidata.

Hanhia voisi periaatteessa paimentaa pois nurmikoilta, joille niitä ei haluta. Espoo kokeili myös koiralla karkottamista. Se tosin aiheutti myös ristiriitoja, kun muutkin ihmiset luulivat että hekin saavat tehdä niin ilman lupaa. Ei saa. Ja samalla on tärkeää jättää hanhille niittyjä, joilla ne voivat rauhassa laiduntaa.

Jotkut valkoposkihanhet puolustavat poikasiaan ihmisiäkin vastaan. Niiden pesille on annettu siksi siirtolupia yleisöpolkujen viereen Korkeasaareen ja Harakan saaren.

Lopuksi

Valkoposkihanhikannan kasvu on pohjimmiltaan myönteistä, koska laji oli pitkään alamaissa. Siperian äärevät säät voivat pilata jopa kokonaisen kesän pesinnän. Lisäksi ilmastonmuutoksen myötä kettu voi levitä tundralle syömään niiden munia ja poikasia. Siksikään valkoposkihanhia ei pidä vainota: tämän päivän suurparvet voivat olla piankin taas historiaa.

TAPANI VEISTOLA

Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton ja sen Uudenmaan piirin erityisasiantuntija. Hän osallistuu mm. luonnonsuojelulain ja maataloustukien uudistuksiin.

Päivitetty 23.5.: Tohmajärven lupaehtojen ja kaupinkinurmien yksityiskohtia on lisätty.