Lausunto Uudenmaan metsäohjelmasta 2020

Uudenmaan metsäohjelmaa tulisi edellisen ohjelman jäljiltä huonossa kunnossa olevan metsäluonnon osalta parantaa ympäristötoimia lisäämällä.

28.8.2020

Suomen metsäkeskukselle

Viitaten lausuntopyyntöönne 30.6.2020 Dnro 2556/09.00/2020

Lausunto Uudenmaan metsäohjelmasta 2020

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa asiasta seuraavaa.

YLEISTÄ

Ohjelman valmistelun hyvät puolet

Kiitämme metsäkeskusta siitä, että se on tarjonnut Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirille sekä monelle muulle alueellisen metsäneuvoston ulkopuoliselle taholle asialliset kommentointi- ja osallistumismahdollisuudet. Toimivia ovat olleet muun muassa järjestetyt seminaarit ja työpajat.

Kestävyyden haasteet

Puuntuotannollinen vs. kokonaiskestävyys

Metsien käytön kokonaiskestävyys muodostuu ekologisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta kestävyydestä. Ekologisen kestävyyden merkitystä korostaa Uudenmaan luonnon poikkeuksellinen rikkaus luontotyyppien ja lajien kannalta sekä siitä johtuva suojelu- ja huomiointitarve. Ekologiseen kestävyyteen kuuluu myös toiminnan kestävyys ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta. Tämä ekologinen kestävyys on kaiken muun kestävyyden perusta. Uudellamaalla korostuvat myös monia muita maakuntia enemmän metsien sosiaaliseen kestävyyteen kuuluvat metsien virkistys- ja maisema-arvot.

Ohjelmaluonnoksessa mainitaan toiminnan kestävyys useaan kertaan esimerkiksi hakkuumäärien suhteen. Siitä ei kuitenkaan käy useinkaan riittävästi ilmi puhutaanko vain puuntuotannollisesta kestävyydestä vaiko niin sanotusta kokonaiskestävyydestä, jossa otetaan huomioon myös myös ekologinen ja sosiaalinen kestävyys.

Ohjelmassa tulisi paremmin ja tarkemmin avata käytetyt kestävyyslaskelmien kriteerit. Lisäksi laskelmat ja niiden taustakriteerit tulisi arvioida myös ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden sekä vastuullisen ilmastopolitiikan kannalta.

Edellisen ohjelmakauden kestävyysvaje edellyttää toiminnan muutoksia

Uudellamaalla on 2000-luvulla, erityisesti edellisen metsäohjelman aikana, harjoitettu metsien käytön kokonaiskestävyyden näkökulmasta liian voimaperäistä metsätaloutta. Metsäohjelman luonnoksesta löytyvien tietojen mukaan vuosina 2015-18 vuotuinen poistuma (4,0 miljoonaa kuutiometriä) on jopa ylittänyt puuston vuotuisen kasvun (3,8 miljoonaa kuutiometriä).

Samaan aikaan maakunnan suojelualueverkosto on kehittynyt jonkin verran. Metsäluonnon heikentyminen metsien käsittelyn takia on kuitenkin moninkertaisesti ylittänyt suojelun lisäämisen tuottamat hyödyt. Tilannetta on pahentanut entisestään mittava metsämaan ohjautuminen rakentamiseen, joka jatkuu yhä.

Metsäohjelmassa ei ole hehtaaritavoitteita esimerkiksi erilaisille metsänhakkuutavoille eikä tavoitellulle kuutiomäärälle. Sen sijaan siinä viitataan Luonnonvarakeskuksen arvioon suurimmista puuntuotannollisesti kestävästi ylläpidettävistä hakkuumahdollisuuksista. Niiden pohjalta päädytään siihen, että kestävyyttä rikkomatta voitaisiin jatkaa suurinpiirtein nykyisillä toimintatavoilla ja volyymeilla myös tulevan ohjelmakauden ajan. Näistä puuntuotannollisista kestävyyslaskelmista puuttuvat kuitenkin selkeät arviot toiminnan ekologisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä sekä vastuullisuudesta lähivuosikymmeninä välttämättömän ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen kannalta.

Uudellamaalla edellisellä ohjelmakaudella harjoitettu metsätalous on ollut monella tavalla kestämätöntä. Kestävää toimintatapaa ei myöskään saavuteta joukolla pieniä muutoksia saati jatkamalla nykykäytäntöä.

Uudenmaan metsissä on syntynyt selvä kestävyysvaje, joka tulee lähivuosikymmeninä korjata. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Uudellamaalla tarvitaan:

1. merkittävää metsien, soiden ja pienvesien lisäsuojelua nykyisten METSO-tavoitteiden ylitse
2. huomattavasti enemmän luonnonhoito- ja ennallistamishankkeita (metsätalouden tukien ohjaaminen luonnonhoitoon, muut projektit)
3. hakkuumäärien olennaista laskua
4. metsänhoitotapojen monipuolistamista ja keventämistä (mm. peitteellisen metsätalouden osuuden merkittävää lisäämistä).

Ilmastovastuullinen metsätalous

Tarve hidastaa ilmastonmuutosta on todettu välttämättömäksi niin kansainvälisellä kuin kansallisellakin tasolla. Suomessa ja Uudellamaalla metsien rooli on keskeisen tärkeä. Ohjelmaluonnoksessa tämän tärkeän teeman käsittely jää pinnalliseksi ja puutteelliseksi.

Ohjelmaluonnoksessa käsitellään Uudenmaan metsien hiilen sidontaa ja hiilivarastoja useissa eri yhteyksissä. Kuitenkaan ei selkeästi esitetä miten keskeisen tärkeät maaperän hiilivarastot (puiden lisäksi juuriin ja maaperään varastoitunut hiili) on otettu huomioon vai onko otettu ollenkaan.

Ohjelmaluonnos tarjoaa ilmastovastuulliseksi metsänhoidoksi niin sanottua hyvää metsänhoitoa eli ajallaan tehtäviä harvennushakkuita sekä ripeää metsänuudistuksesta huolehtimista. Lisäksi esitetään “joutomaiden” metsitysohjelmaa, jonka kohdentumista ei ole kuitenkaan millään tavalla yksilöity. Vaarassa saattavat olla niin avoimien maiden luontoarvot, perinnebiotoopit kuin kulttuuriympäristötkin.

Ilmastovastuullisen metsienkäytön tulee Uudellamaalla sisältää mm. seuraavia elementtejä:

• puuston kasvuun nähden merkittävästi pienempiä metsänhakkuita
• metsäluonnon ja maaperän hiilivarastojen suojelua (metsien lisäsuojelu, peitteisen metsänkasvatuksen lisääminen, metsätalouden tukien suuntaaminen luonnonhoitoon)
• maaperän hiilivarastojen säilyttämistä muun muassa maanmuokkauksia välttämällä sekä suosimalla mahdollisimman kevyitä maanmuokkaustapoja
• talouskäytössä olevien suometsien säilyttämistä peitteisinä.

Arvioinnin haasteet

Arvioinnilla ei ole ollut riittävää pohjaa toimenpiteiden yleisyyden ja useimpien toimenpiteiden määrällisten tavoitteiden puuttumisen takia.

On tietysti hyvä, että hakkuutavoitetta ei ole asetettu. Mutta se mitä ohjelmalla itsellään voi muutenkaan saada aikaan, riippuu toimenpiteiden käytännön muotoilusta ja rahoituksesta (€, htv, ha). Esimerkiksi hakkuumäärissä puuta liikuttavat markkinat, joiden niiden vaikutus on varmasti moninkertainen ohjelmaan verrattuna.

Periaatteessa ohjelmasta voi tulla pientä taloudellista arvonlisää, luontohyötyä sekä sosiaalista hyötyä koulutukselle ja metsäsuhteelle. Ohjelmaan liittyy kuitenkin merkittäviä ympäristöriskejä, joita tulee vielä ohjelman viimeistelyssä ehkäistä.

Suuri ongelma on, että edellisen ohjelmakauden vaikutuksia ei ole arvioitu ja otettu huomioon tavoitteita asetettaessa. Kuitenkin ne tarjoaisivat erinomaisen pohjan arvioinnille, koska ohjelmaluonnoksen keskeinen johtoajatus on varsin paljon “jatkaminen entiseen tapaan”. Menneen ohjelmakauden vaikutusten perusteella voi sanoa, että toiminnan jatkuminen samaan tapaan tulevalla ohjelmakaudella olisi kestämätöntä.

YKSITYISKOHTAISET KOMMENTIT

2. Uudenmaan maakunnan metsäalan nykytila, toimintaympäristöanalyysi ja tulevaisuuskuvat

Toimintaympäristön analyysiin kannattaisi lisätä maininta siitä, että nykyinen huomattava ja koko ajan kasvava asukasmäärä lisää maakunnan metsien tarjoamien virkistyskäyttömahdollisuuksien tärkeyttä. Tämä tulee huomioida myös kestävässä metsätaloudessa ja siihen liittyvissä ohjelmissa.

Luonnoksessa tukeudutaan liikaa Luonnonvarakeskuksen yksipuolisiin arvioihin puuntuotannon mahdollisuuksista. Niiden perusteella annetaan vaikutelma siitä, että maakunnan metsien nykyinen tila ja kehitysluokkajakauma mahdollistaisivat jatkossakin melko lailla nykyisen kaltaisen metsätalouden jatkamisen kestävästi. Toiminnan ilmeistä ristiriitaa tehokkaan ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta ei ole tunnistettu. Selvää on, että nykyiset metsätalouden toimintatavat nykyisillä volyymeillä eivät ole kestäviä sen enempää luonnon, ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen kuin metsien virkistys- ja maisema-arvojen kannalta.

3. Uudenmaan metsäohjelman tavoitetila ja strategia

Kaikki metsät sitovat tai varastoivat hiiltä niiden hoidosta riippumatta, eivät vain hoidetut metsät. Hiilivarastojen pysyvän säilyttämisen kannalta hakkuiden ulkopuolelle jätetty metsä sitoo edelleen hiiltä. Se toimii hiilivarastona huomattavasti paremmin ja pidempään kuin nopealla kiertoajalla uudistettava ja sen jälkeen nopeasti muokattu avohakkuu- ja taimikkoalue.

4. Metsäalan tavoitteet ja toimenpiteet Uudellamaalla

Pääosa esitetyistä tavoitteista ja toimenpiteistä on sellaisia, että niitä voi pitää perusteltuina myös nykyistä kestävämmän metsätalouden oloissa. Muutamat kohdat vaativat kuitenkin täsmennyksiä.

4.1 Metsätieto ja alustatalous

Paikkatieto voi auttaa luontokohteiden huomioon ottamisessa (esimerkiksi Lajitietokeskus, Metsäkeskusksen luontotyppitietokannat). Metsäsuunnitelmien kasvupaikkatiedot, metsälakikohteiden määrittäminen yms. ovat kuitenkin edelleenkin hyvin usein puutteellisia ja virheellisiä. Metsien ja metsäluonnon tietopohjaa pitää siksi koko ajan parantaa.

4.2 Metsäalan vuorovaikutus ja viestintä

Teemaviestinnässä on syytä olla mukana myös keskeisiä ekologisen kestävyyden teemoja (esimerkiksi ilmastoviisas metsänhoito, luontotyyppien ja lajien huomiointi, luonnonhoito ja ennallistaminen, METSO, HELMI jne.).

4.3 Resurssitehokas ja kestävä metsänhoito 

Ensimmäisessä kappaleessa annetaan liian synkkä kuva niin sanotun peitteisen metsänkasvatuksen toimien tosiasiallisesta määrästä. Poiminta- ja pienaukkohakkuiden lisäksi peitteisessä metsänkasvatuksessa käytettäviä hakkuumenetelmiä ovat muun muassa yläharvennukset, niin sanotut yhdistelmäharvennukset, erilaiset väljennyshakkuut sekä myös siemen- ja suojuspuuhakkuut. Esimerkiksi poimintahakkuiden, joissa poistetaan korkeintaan 20 % runkoluvusta, osuus peitteisessä metsänkasvatuksessa on – ja tulee jatkossakin todennäköisesti olemaan – edellä mainittuihin peitteisessä metsänkasvatuksessa rutiininomaisesti käytettyihin hakkuumenetelmiin verrattuna talousmetsissä melko marginaalinen. Virkistykseen varatuissa metsissä niiden osuus lienee kuitenkin koko ajan kasvava.

Sivulla 12 välitetään vaarallisen yksipuoleista tietoa maanmuokkauksen hyödyistä hiilinielujen kannalta. Maanmuokkaus – erityisesti turvemailla – lisää vuosikymmenien ajaksi maaperän ilmastopäästöjä, mikä on syytä todeta. Maanmuokkauksen haitallisuuden kannalta on toki olennaista se, kuinka laajalti niiden yhteydessä turvemaan tai kivennäismaan pintaa avataan ja kuinka syvää muokkausjälki on: mitä vähemmän, sitä pienemmät hiilipäästöt.

Toimenpiteessä 8 tulee ottaa huomioon, että hirvieläinkantoja kannattaa optimoida myös suurpetojen suhteen. Niille kannattaa jättää riistaa tarpeeksi, jotta ne pysyvät metsän puolella eivätkä tule pihoihin (monilajisuunnittelu).

Toimenpide 9 (Uudenmaan kestävästi ylläpidettävissä olevat hakkuumahdollisuudet hyödynnetään ja hoitotöiden kustannukset optimoidaan) tarkoittanee tässä ohjelmassa puuntuotannollisesti kestäviksi arvioituja hakkuumääriä. Asiaa on syytä selventää. Kokonaiskestävyyden kannalta asialliset, kestävästi ylläpidettävät hakkuumäärät ovat joka tapauksessa selvästi puuntuotannollisesti kestäviä määriä alhaisemmalla tasolla.

Metsätila- ja omistusrakenteen kehittämistä koskevissa tavoitteissa ja toimenpiteissä on syytä nostaa esille myös METSO-suojelun edistäminen. Iso osa merkittäviä METSO-arvoja sisältävistä Uudenmaan metsistä on perikuntien ja kuolinpesien omistuksessa. Niille kannattaa METSO-vaihtoehtoja suunnata.

Kaavoitus

Uudenmaan metsissä on paljon monimuotoisuutta, mutta niihin kohdistuvat myös maan kovimmat rakennuspaineet. On tärkeää turvata maakunnan viherrakenne, johon kuuluvat sekä luonnon ydinalueet että ekologiset yhteydet. Maakunnan lisääntyvä asukasmäärä tarvitsee lisää metsiä myös virkistykseen. Metsien pitäminen metsinä ei onnistu ilman kaavoitusta, eikä kaavoituksen keinoja siinä tule heikentää. Metsätalouden toimijoilta tarvitaan entistä sitoutuneempaa toimintaa maakunnan viherrakenteen ekologisen luonnonlaadun säilyttämisessä ja lisäämisessä.

Ensimmäisen kappaleen väite siitä, että metsänhoidon rajoittaminen johtaa metsien hiilensidonnan ja hiilen varastointikyvyn heikkenemiseen on syytä poistaa virheellisenä (vrt. hiilivarastot jne.).

Maisematyölupien käsittelyn sujuvoittaminen on sinänsä ymmärrettävä tavoite. Tämä on kuitenkin tehtävä siten, että toiminnassa näkyy sitoutuminen ja ymmärrys siitä, että harkittuja rajoitteita voidaan asettaa esimerkiksi arvokkaiden luonnon, virkistyksen tai maiseman arvojen säilyttämiseksi.

4.4 Talousmetsien luonnonhoito ja metsäluonnon monimuotoisuus

Ohjelmassa tulisi esittää selkeämpiä määrällisiä tavoitteita metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi (lajit, luontotyypit, viherrakenne), metsätalouden vesistövaikutusten vähentämiseksi sekä metsien ja maaperän hiilinielujen ja -varastojen kasvattamiseksi. Nyt tavoitteet perustuvat lähinnä talousmetsien luonnonhoidon tarkastuksiin sekä hankkeisiin (KEMERA, METSO, HELMI). Ellei tämä enää onnistu tässä suunnitelmassa, asiaa tulee kehittää seuraavan ohjelman valmistelua varten ympäristötahojen kanssa. Joka tapauksessa tavoiteltujen luonnonhoito- ja ennallistamishankkeiden määrää tulee lisätä merkittävästi.

Metsätalouden vesiensuojelulle kannattaisi viimeistään seuraavassa ohjelmassa tehdä oma luku ja tavoitteet. Metsätalouden vesiensuojelussa tarvitaan lisää valuma-aluekohtaista suunnittelua ja huuhtoumamalleja, pien- ja pohjavesien suojelua, lannoituksen uhkien tiedostamista ja rajoittamista, kunnostusojituksista pidättäytymistä ja toteutettavissa ojituksissa erilaisia vesiensuojelurakenteita, vaelluskalojen kulkuesteiden purkua ja huomioon ottamista esimerkiksi metsäautoteiden siltarummuissa.

4.5 Ilmastokestävä metsätalous

Mahdolliselle metsitysohjelmalle on syytä laatia tarkat kriteerit. Metsityksestä ja sen tuista on syytä rajata pois mm. avoimuudesta johtuvia luontoarvoja sisältävät alueet kuten niukkapuustoiset perinnebiotoopit, uhanalaisille ja vaateliaille lajeille tärkeät erityisalueet (esimerkiksi eräät entiset soranottoalueet), CAPia varten määritellyt HNV-alueet (High Nature Value), valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt sekä maakuntakaavaa varten selvitellyt valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden niin sanotut VAT-pellot. 

Huomattakoon, että myös kiertoaikojen lyhentäminen on vaara monimuotoisuudelle. Lannoituksen lisäämisessä on myös vesiensuojeluhaasteita.

Metsäkadon torjunta on tärkeää varsinkin Uudellamaalla. Tämä pitäisi ottaa huomioon myös kaavojen vaikutusten arvioinnissa.

4.6 Metsätiet ja metsien saavutettavuus

Tunnistettu tarve huolehtia nykyisen tieverkoston pitämisestä toimivana on perusteltu. Yleisosuudessa haikaillaan kuitenkin selvästi myös jonkin verran uusia metsäautoteitä. Koska Uudellamaalla on jo kattava metsäautotieverkosto, ehdotamme että ohjelmassa linjataan, ettei uusia teitä enää tehdä.

Metsätieverkostolle kannattaisi tehdä hanke, missä vaelluskalojen vaellusesteiksi muodostuneita siltarumpuja uusitaan kalan kulku mahdollistaviksi.

4.7 Uudet puupohjaiset tuotteet

Tulee huomata, että puurakentamisen hyödyt ilmastolle menetettäisiin, jos ne lisäisivät hakkuita.

4.8 Luontomatkailu, luontotuoteala sekä luontoon perustuvat muut palvelut

Metsäohjelmassa on tärkeää tunnistaa se, että metsätaloudella on vaikutuksia myös luontomatkailun toimintaedellytyksiin. Useimmiten vaikutukset ovat negatiivisia. Siksi ohjelmaan olisi hyvä kirjata edes yleisellä tasolla se, että metsätaloudessa yritetään parhaan mukaan huomioida myös luontomatkailun toimintaedellytysten turvaaminen. Varsinkin neuvonnalla ja suunnittelulla on tässä avainrooli.

Luonnonhoidon tila riippuu mitoituksesta (METSO ja metsätalouden ympäristötuet). Hyvästä metsäluonnon tilasta heijastuu hyötyjä ulkoiluun ja metsäsuhteeseen.

Uudellamaalla tarvitaan lisää luonnoltaan vetovoimaisia eli intensiivisemmän metsänhoidon ulkopuolelle jätettyjä virkistysmetsiä. Näin estetään nykyisten kansallispuistojen, suojelualueiden ja lähimetsien kuluminen puhki varsinkin asutuskeskusten lähellä. Erityisen tärkeää on turvata asukkaiden jalan saavutettavat lähimetsät.

Jatkotyöstä

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin mielestä ohjelmaa tulee täydentää ja korjata ennen hyväksymistä muun muassa tämän lausunnon esityksillä.

Vaikutusten arviointia tulisi täydentää edellisen ohjelmakauden arvioinnilla, koska siihen vertaamalla näkisi mitä muutoksia nykymenoon verrattuna tarvitaan. Tulevien ohjelmien valmistelu kannattaisi aloittaa näin. Myös väliarviointi olisi paikallaan.

Jatkossa kannattaa tehdä metsäluonnon parantamiseen tarkempia tavoitteita, uusi vesikappale mukaan lukien. Tässä kannattaa ottaa ympäristötahot alusta asti mukaan.

Nämä prosessin muutosesitykset kannattaa ottaa huomioon koko maan ohjelmatyön kehittämisessä.

Lisätietoja

– suojeluasiantuntija Keijo Savola, puhelin 045 652 1974 (gmail)

– metsätalousinsinööri Jyri Mikkola, puhelin 0400 372 433 (sll.fi)

– erityisasiantuntija Tapani Veistola, puhelin 0400 615 530 (sll.fi)

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON UUDENMAAN PIIRI RY

Laura Räsänen Tapani Veistola

puheenjohtaja erityisasiantuntija