Luonnon suojelu kaupungeissa

Kaupunki ja luonto – ovatko ne veriviholliset? Miten kaupunki voisi auttaa luontoa – ja itseään?

Kaupunkiluontoa ja sen suojelua pohdittiin Salpausselän Luonnonystävien ym. Lähiluonto, ihminen ja ilmastonmuutos -keskustelusarjassa Lahdessa 17.9.2020. Lahti on saanut ympäristöpääkaupungin tittelin vuodeksi 2021. Tässä erityisasiantuntija Tapani Veistolan alustus tilaisuudessa. Hän oli hiljattain työryhmässä, joka jätti mietinnön kuntien luonnonsuojelutehtävän uudistamista luonnonsuojelulaissa.

Megatrendit törmäävät

Kaupungistuminen, ilmastonmuutos ja uhanalaistuminen ovat 2000-luvun megatrendejä. Tiiviimpää kaupunkirakentamista puolustellaan usein ilmastonmuutoksen ehkäisemisellä. Kuudes sukupuuttoaalto on kutenkin täällä tänään, ja ilmastokriisi ja rakentaminen vain pahentavat sitä. Luonnolla on roolinsa ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sopeutumisessa, joten sitä ei kannata peittää liikaa alfaltin ja betonin alle.

Ajatuspommeja purettavaksi

Kaupunkiluontoon ja sen suojelukiistoihin liittyy monia muitakin ajatuspommeja, jotka olisi aika purkaa. Yksi sellainen on saksalaisen klassisen filosofian ”Kulttuurin” ja ”Luonnon” erottelu (Kant, Hegel ym.). Se kummittelee yhä monen asenteen taustalla piilossa.

Otetaan esimerkki yhdestä maamme parhaista lintupaikoista: Espoon Suomenoja eli Finnoo. Se on rehevä lintulampi, jossa pesii paljon maassamme harvinaisia, eteläisiä lintulajeja. Finnoo ei ole kuitenkaan Natura 2000 -verkostossa. Syy on se, että lintudirektiivin suojelualueita valittaessa ympäristöhallinnossa tuijotettiin vain ”kalevalaiseen” alkuperäisluontoon. Sitä Finnoo ei todellakaan ole: se on voimalan rehevöitynyt laudevesillas. Mutta linnut eivät sitä tiedä vaan pesivät siellä innoissaan. Myös tämä biodiversiteetin ”hotspot” olisi aika turvata sitä uhkaavaa lähiseudun rakentamista vastaan.

Toinen esimerkki on kiista Helsingin valkoposkihanhista. Hanhia vihataan, koska ne kakkivat Stadin nurmikoille. Näin ”Luonto” uhkaa ”Kulttuuria”. Mutta oikeastaan kyse on vain siitä, että kaupunkien uuelinsympäristöilläkin toimivat samat pelisäännöt kuin muualla: luonnossa ei ole tyhjiöitä. Nurmikko on uusi resurssi, ruoka-aitta. Jos valkoposkihanhi ei laiduntaisi siellä, sinne tulisi ennen pitkää joku muu laji. Näin muutkin lajit kaupungistuvat ihmisten perässä.

Luonnon hyödyt ihmiselle

Kaupunkiluonnon suojelua pidetään joskus uhrauksena kaupungille. Tämä koronakesä toi kuitenkin esiin lähiluonnon monet hyödyt ihmiselle. Noin puolet kuntalaisista liikkuu lähiluontoalueilla useamman kerran viikossa. Luonnolla on myös taloudellista merkitystä virkistyksen ja kansanterveyden kautta.

Monelle kaupungille maisema ja luonto ovat markkinavaltteja uusia asukkaita ja turisteja houkuteltaessa. Luonto tuottaa myös monia tuotteita, kuten sieniä, marjoja, kalaa, riistaa ja puhdasta vettä. Näitä luonnon ekosysteemipalveluja ei ole vielä riittävästi kartoitettu. Ne kannattaa kuitenkin pistää toiseen vaakakuppiin kun luontoa uhkaavista hankkeista puhutaan.

Kokonaisheikentymättämyys on kaiken A ja O

Kaupungit ja kunnat voivat tehdä paljonkin luonnon hyväksi. Tärkeintä olisi toteuttaa niiden kaikessa toiminnassa kokonaisheikentymättämyyttä. Toiminta ei saisi aiheuttaa luonnolle nettovahinkoa (no net loss -periaate). Ellei haittoja voida ehkäistä, niitä tulee korvata luonnolle ekologisella kompensaatiolla.

Kunnan maapolitikka

Kuntien pitäisi edistää luonnon monimuotoisuuden ja maiseman suojelua maantieteellisellä alueellaan sekä kunnan omilla maillaan ja vesillä myös muissa kunnissa.

Kunnan tulisi pitää maapolitiikassaan luonnon puolta. Esimerkiksi metsien suunnittelua ei tule yksityistää esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksille. Lähiluonnolle ei tule asettaa myöskään tulostavoitetta. (Metsistä oli Lauri Kajanderin esitys samassa tilaisuudessa, joten niistä ei tässä nyt enempäää.)

Kaavoituksen pyhä kolminaisuus

Kunnalla on alueiden suunnittelun monopoli eli kaavoitusvalta. Kaavoituksessa olennaisinta on sen ”pyhä kolminaisuus” : asumisen, liikenteen ja viherrakenteen verkostot tulee suunnitella yhtä aikaa. Muuten tulee kaikille ongelmallisia yhteentörmäyksiä.

Kaavoituksessa tärkeää ovat riittävät selvitykset ja pohjatiedot. Uusia suunnittelun apukeinoja ovat viherrakenneanalyysit (esimerkiksi Zonation) ja viherkertoimet, joilla voidaan asettaa alueiden viheralueille määrällisiä vaatimuksia.

Ekologiset yhteydet ja luontokohteet olisi saatava jo ylempiin kaavoihin, maakuntakaavoihin ja yleiskaavoihin, jotta ne säilyisivät myös asemakaavoissa.

Kaavoitusta ei tule heikentää meneillään olevassa maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa esimerkiksi maanomistajien kaavoitusta ja hankekaavoja lisäämällä. Muuten yleiset edut jäävät syrjään ja viherrakenne pirstoutuu, kun postimerkkikaavoissa ”häntä heiluttaa koiraa”.

Suojelutoimien moninaisuus

Kuntien tulee perustaa alueilleen luonnonsuojelualueita, kuten ennekin. Tarvitaan myös aktiivista luonnonhoitoa, ennallistamista ja haitallisten vieraslajien torjuntaa.

Yksi kuntien suuri mahdollisuus on suunnata viherrakentamista sekä metsien ja muiden viheralueiden hoitoa kestävämmäksi hallitulla hoitamattomuudella.

Ohjelmatyö

Luonnon tilaa tulee myös seurata. Luontotilinpäätös voi olla osana kunnan ympäristökatsausta ja -tilinpäätöstä, kuten Hämeenlinnassa.

Kunnissa voi olla myös monia muita luontoon vaikuttavia ohjelmia, kuten metsäsuunnitelmat, viheralueohjelmat, luonnonhoitosuunnitelmat ja vieraslajiohjelmat.

Kunnan kannatta osallistua ilman muuta Kuntaliiton Luontokunta-verkostoon.

Vain mielikuvitus rajana

Kunta voi edistää luonnonsuojelua myös muun muassa kehittämishankkeilla, luontoselvityksillä ja tietojärjestelmillä sekä luontotietoisuuden lisäämisellä ja ympäristökasvatuksella. Kuntien julkisten hankintojen viherryttäminenkin on suuri mahdollisuus auttaa luontoa meillä ja muualla tuotteiden lähtömaissa.

Eri päätökset

Kunta tekee myös monia päätöksiä, joissa luonnon turvaamista pitäisi parantaa. Niitä ovat muun muassa

• Maisematyöluvat, joihin pitäisi saada luonto, vesien ja herkkien alueiden suojelu paremmin mukaan
• Rakennus-, toimenpide-, poikkeamispäätökset sekä katu- ja puistosuunnitelmat
• Ympäristö- ja maa-ainesluvat
• Luonnonmuistomerkkien perustaminen

Luonnonsuojeluviranomaisilta pitäisi myös muistaa pyytää lausuntoja eri hankkeista – ja ottaa ne myös huomioon.

Ympäristötoimen asema kunnan hallinnossa

1980-luvulla kuntien ympäristöhallinnon kehitys sai aikaan paljon hyvää Lahdessakin. Nyt ympäristökeskukset on kuitenkin yleensä alistettu kunnan konsernihallinnossa esimerkiksi elinvoimatoiminnan alle. Tämä vaarantaa ympäristön yleisen edun valvonnan vapautta ja voimavaroja.

Luonnon merkitys kunnissa voi kasvaa

On ilmeistä, että kunnan tehtävät vähenevät sote- ja maakuntauudistuksissa. Silloin ympäristöasioiden ja kaavoituksen suhteellinen osuus voi kasvaa kunnan sisällä.

Kuntien taloustilanne ei ole hyvä. Silti ympäristötoimea ei pidä jättää yhä enemmän epävarman hanketyön varaan. Kuntien ympäristötoimi tarvisee myös valtion tukea (KuntaMETSO, HELMI jne.). Luonnonsuojeluliitto on esittänyt, että ELY-keskusten tehtäviin lisättäisiin kunnan luonnonsuojeluviranomaisen toiminnan tukeminen toimialaansa kuuluvissa asioissa.

Ympäristölle tärkeä etappi ovat huhtikuun 2021 kuntavaalit. Luonnonsuojeluliitto julkaisee vinkkinsä ehdokkaille lokakuussa ja Uudenmaan piiri jo syyskuussa.

TAPANI VEISTOLA

Kiitos tietojen ja virikkeiden antamisesta Heli Jutilalle, Riku Lumiarolle ja Kari Porralle sekä anonyymille refereelle.