Luonnonsuojeluliiton kommentteja merenhoidon toimenpideohjelmaan
Uudenmaan vesiensuojelun yhteistyöryhmässä oli esitys merenhoidon toimenpideohjelmasta. Lähetimme piiristä sinne vielä liiton kommentit.
Uudenmaan ELY/Tiina Ahokas
14.10.2020
Luonnonsuojeluliiton kommentteja merenhoidon toimenpideohjelmaan
Tässä vielä kootusti viimeiset tärkeimmät kommenttimme.
Maatalous
Tämän suunnitelman iso strateginen ongelma on, että se jättää pääkysymykset – maa- ja metsätalouden päästöt –vesienhoitosuunnitelmien varaan. Tämä marssijärjestys on merenhoidon osalta sietämätön.
Merenhoitosuunnitelmasta pitää lähettää vesienhoitosuunnitelmiin ja CAP-valmisteluun selvä viesti, että maatalouden vesienhoitotoimenpiteiden lisääminen ja kohdistaminen määrällisesti ja laadullisesti on tärkeää. Tämä on erityisen tärkeää, koska ilmastonmuutoksen myötä syys- ja talvitulvat lisäävät entisestään mereen päätyviä valumia.
Suomi tulee saamaan tulevalla ohjelmakaudella enemmän rahaa CAPiin kuin tällä kaudella, joten rahaa oikeasti on ympäristöasioidenkin parantamiseen. Viljelymenetelmillä suuri vaikutus maatalouden ravinnepäästöihin. Keinoja on tiedossa paljon, mm. uomaeroosion ja suoran huuhtouman vähentäminen, kosteikkojen lisääminen (myös lumo-hyötyjä), ruovikkohankkeet, lisää suojavyöhykkeitä erityisesti eroosioherkille rinnepelloille, kiertotaloudessa ravinnekierrätys tuo biomassalle markkina-arvoa, lannanlevityksen alueellinen ohjaus (monella liikaa suhteessa pinta-aloihin ja kuljetusetäisyyksiin) jne. Kestävän maatalouden tiekartan toimenpiteet kannattaisi toteuttaa. https://staging.sll.fi/2019/12/17/luonnonsuojelujarjestot-vaativat-maataloustukien-pitaa-hyodyttaa-ymparistoa/
Taktisina ensiaputoimina myös kipsiä ja kalkitusta voi lisätä, vaikka ne strategisesti ovat riittämättömiä – ajallisesti väliaikaisia ja laadullisesti riittämättömiä napatessaan vain osan ravinteista. Sopivista tiloista on yhä edelleen puutetta: tuottajatkin tarvitaan levittämään sanaa ja markkinoimaan asiaa toden teolla.
Saaristomeren osalta tarvittaisiin laajempaa kriisihanketoimintaa, esimerkiksi Paimionjoen valuma-alue olisi hyvä pilottikohde.
Vesiviljely
Vesiviljelynkin ravinnepäästöjä tulee vähentää, kuten kaikkien muiden alojen.
Vesiviljelyn lisääminen avokasseina Itämerelle ei ole enää nykyaikaa. Kenelläkään ei ole oikeutta panna grammaakaan lisää ravinteita Itämereen. Meren tila on heikentynyt, ja ilmastonmuutos pahentaa tilannetta entisestään.
Siksi vesiviljely tulee suunnata kiertovesilaitoksiin (esimeriksi integroimalla se muuhun teolliseen tai vaikkapa maatilatoimintaan) ja sellaisiin sisävesiin, jotka sitä kestävät, kuten Ruotsissa tehtiin.
Itämeri-rehu ei auta, jos Itämerestä nostetun silakan pistää kirjolohen rehuna takaisin mereen. Itämerirehua tehdään silakasta, joka kannattaa syödä suoraan eikä kirjolohen kautta. Suoraan maalle nostettu ja syöty silakka ei rehevöitä kalankasvatuksen rehuna, se on monella tavalla ekotehokkaampaa.
Kirjolohi on yksi maailman 8 pahimmasta vieraslajista. Se voi ruveta pärjäämään Suomenkin luonnossa. Lajin käyttö ainakin merellä olisi aika kieltää.
Meriliikenteen ravinteet
Selvityksen aikataulua pitää aikaistaa vuoteen 2024 luonnoksen 2027 sijasta.
Merelliset luonnonvarat
On syytä oivaltaa, että merimetso ja hylkeet ovat osa kalojen luonnollista predaatiota siinä missä petokalat.
Suomen kansallisen lohistrategian poikastuotantotavoitteita ei ole vielä saavutettu. Merellä ja rannikolla tapahtuvaa sekakantakalastusta tulee siksi rajoittaa kiintiöillä ja muilla keinoilla. Yksi keino on myöhentää pyynnin alkua isojen emokalojen kutuvaelluksen turvaamiseksi, kuten laajapohjainen ryhmä (muun muassa SLL, SVK ja WWF) ovat esittäneet. Muita keinoja ovat rajoitusalueet, pyydystyyppikohtaiset rajoitukset tai pyynnin kohdistaminen istutettuihin lohiin. https://staging.sll.fi/2020/02/19/esitys-maa-ja-metsatalousministeriolle-lohenkalastuksen-saantelytoimenpiteiden-muuttamiseksi/
Ankeriaan hoitosuunnitelman päivitys on tärkeä juttu, sitä olemme ajaneet ja kannattaneet.
Hylkeiden ja lintujen sivusaaliskuolleisuus kalanpyydyksiin tulisi selvittää erikseen. Sivusaaliskuolleisuutta pitäisi myös vähentää.
Ruoppaukset ja meriläjitykset on aikataulutettava kevätkutuisten kalojen (erityisesti kuha ja hauki) lisääntymisajan ulkopuolelle tärkeillä lisääntymis- ja pienpoikasalueilla
Vaelluskaloille on tärkeää nousuesteiden poistaminen. Tulee tehdä suunnitelma turhimpien patojen purkamisesta, kalanhoitovelvoitteiden lisäämisestä niihin patoihin, joilta ne puuttuvat sekä päivittämisestä niille, joilla ne ovat vanhentuneet. Tämä tarkoittaa mm. ohitusuomien ja kalateiden rakentamista sekä ympäristövirtaamien varmistamista kaikille voimaloille.
Alli ja haahka pitäisi kokonaan rauhoittaa, samoin uhanalaistuneet meri- ja harmaalokki. Saalisilmoitus tulee tehdä pakolliseksi kaikille merisorsille OmaRiistassa.
Haitalliset aineet
Ruoppauksissa haitallisten aineiden selvittäminen riittävän syvältä sedimentistä olisi tärkeää.
Meriläjityksiä ei tule sallia varsinkaan arvokkaille merenlahdille.
Vieraslajit
VIERAS1 pyörii lajitasolla, mutta yksilömäärissä ja leviämisalueissa jo tänne päässeiden leviäminen pitäisi kyllä periaatteessa estää jos mahdollista.
Roskaantuminen
Lumen merenheittokielto on perusteltua pelkästään Helsinginkin takia.
Melutoimenpiteet
Huviveneilyn ongelmiin liittyvät myös vesiskootterit yms.
Kaikuluotauksen mahdollisia ongelmia ammatti- ja virkistyskalastuksessa esim. hylkeille tulisi selvittää.
Merenpohjan fyysinen muuttaminen
Kannatettavaa laajentaa vesiluontotyyppien suojelua esim. LSL uudistuksessa (jossa voitaneen tarkastella myös VL:n luontotyyppejä).
Hankkeita pitää muistuttaa Natura-arvioinneista vaikka itse hanke (ruoppaus tms.) olisi itse Natura-alueen ulkopuolella.
Meriläjitysten lupia tulee kiristää ja niistä pitäisi päästä kokonaan eroon.
Suojelualueverkoston täydennys
EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteita (10 % ja 30 %) voidaan käyttää jo kansallisesti. Aikataulun on oltava 2030.
Toimenpiteeseen tulee lisätä myös koko Suomen mereisen kansallispuistoverkoston täydennystarpeen selvitys Tornionjoelta Virolahdelle, koska muuten se jää helposti tekemättä. Metsähallitus selvitti v. 2014 vain Suomenlahden, mutta senkin toimenpiteet ovat vielä toteuttamatta. Uudet selvitykset ovat tuoneet lisää tietoja muun muassa vedenalaisista luontotyypeistä. Vanhoja kansallispuistoja tulee laajentaa ja Porkkalan kansallispuisto perustaa. Rinteen/Marinin hallitusohjelman lupaamia kansallispuistojen laajennuksia ei ole vielä käynnistetty merikansallispuistoissa.
Sama täydennystarve koskee myös Naturan meritäydennystä. Muutama uusi meri-IBA jäi viime täydennyksestä vielä pois: ne koskevat mm. tärkeitä merilintujen ruokailualueita (esim. Espoon–Helsingin matalikot).
Myös FINIBA- ja MAALI-kohteita tulee turvata, koska uudet tiedot ovat tuoneet uusia näkökulmia lintualueiden suojeluun muuttuvassa meriympäristössä.
Itämerennorpan eteläiset kannat
Itämerennorpan eteläisten kantojen tilanne tulee ottaa huomioon sekä tekeillä olevassa merihylkeiden kannanhoitosuunnitelmassa (joka keskittyy metsästykseen – eteläiset rauhoitukset tärkeitä siinä) ja omana suojelusuunnitelmanaan (muutkin toimenpiteet). Suunnitelmaan pitää saada MMM mukaan, koska sen on korkea aika oppia hoitosuunnitelmissa tekemään muutakin kuin metsästyksen säätelyä.
Lintutoimenpiteet
Saaristolintujen suojelun kehittäminen on tärkeää. Suomen alueen saaristolinnuista uhanalaisia on vuoden 2019 tarkastelussa 39 prosenttia ja silmälläpidettävät mukaan lukien punaisella listalla on 42 prosenttia. Ensisijaisesti Itämerellä pesivistä 22 lajista 45 % on uhanalaisia (Suomen lajien uhanalaisuus 2019 s. 563). Merikotkan suojelussa on onnistuttu, niin ettei laji enää ole mukana uusimmalla punaisella listalla. Monien lokki- ja sorsalintujen kannan kehitys on ollut voimakkaasti laskeva. Saaristolle luonteenomaiset sorsalinnut haahka ja tukkasotka ovat vuoden 2019 punaisessa listassa erittäin uhanalaisia ja pilkkasiipi vaarantunut. Myös harvinaisena saaristossa pesivä lapasotka on erittäin uhanalainen. Ristisorsa luokitellaan vaarantuneeksi.Kaikki suurikokoiset lokit ovat uhanalaisia: selkälokki erittäin uhanalainen sekä meri- ja harmaalokki vaarantuneita. Lähinnä Perämerellä pesivä pikkutiira on erittäin uhanalainen. Ruokkilinnuista peruslaji riskilä on vaarantunut ja etelänkiisla erittäin uhanalainen. Myös karikukko, yksi saariston tyypillisimmistä kahlaajalinnuista, on erittäin uhanalainen. Merensaaristomme ruovikot ovat tärkeä ympäristö erittäin uhanalaiselle mustakurkku-uikulle.
Sisä- ja välisaariston linnustonseurannan kehittäminen on oikein, mutta toki ne ulkosaaristonkin laskennat tulee turvata. Lisäksi selvitysten tulee johtaa suojelualueiden lisäämiseen.
Uhanalaisten lajien metsästys pitäisi kieltää ja perustaa metsästysvapaiden muutto- ja lepäilyalueiden verkosto. Vastaava toimenpide on SOTKA-hankkeessa.
Merituulipuistojen sijainninohjaus erityisesti lintumatalikoilla ja arktisen merilintumuuton reitillä yhä tarpeen.
Poikkeukset
Aikataulupoikkeuksen rehevöitymiseen voimme ymmärtää luonnon viiveiden takia, mutta muita ei tule tässä vaiheessa tehdä.
Lisätietoja
Nämä kommentit tekivät FT Antti Halkka, Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtaja Hannu Klemola ja erityisasiantuntija Tapani Veistola (p. 0400 615 530, tapani.veistola a sll.fi).
Toimeksi saaneena
Tapani Veistola
erityisasiantuntija