Lausunto Kymijoen-Suomenlahden ve­sien­hoi­toa­lu­een ve­sien­hoi­to­suun­ni­tel­mas­ta ja Uudenmaan vesienhoidon toi­men­pi­deoh­jel­mas­ta

LAUSUNTO 14.5.2021

Uudenmaan ELY-keskus

Diaarinumero: UUDELY/11528/2020

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

ASIA: Lausunto Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmasta ja Uudenmaan vesienhoidon toimenpideohjelmasta

YLEISTÄ

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri kiittää lausuntopyynnöstä, ja toteaa asiasta seuraavaa. 

Valtakunnallisten teemojen osalta yhdymme Suomen luonnonsuojeluliiton yleislausuntoon. Tässä käsittelemme Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitosuunnitelmaa ja Uudenmaan vesienhoidon toimenpideohjelmaa toiminta-alueemme näkökulmasta. 

Yleisesti ottaen Uudenmaan vesiensuojelua koskevat suunnitelmat ovat jo perinteisesti olleet maan parhaimmistoa. Kehitys on jatkunut myönteisesti. 

• Valmisteluprosessi on ollut osallistava ja perustunut koko ajan karttuvaan uuteen tieteelliseen tutkimukseen. 
• Nyt on saatu luokiteltua joitakin uusia vesistömuodostumia. Tätä työtä tulee ilman muuta jatkaa varaamalla siihen myös riittävät henkilöstövoimavarat. 
• Myös kiintoaineksen ja humuksen huomioon ottaminen on vihdoin paranemassa. Toivomme sen johtavan seuraavalla suunnittelukaudella lisätoimiin. 

Yleisesti ottaen toimenpiteetkin ovat aiempien ohjelmakausien kokemusten myötä täydentyneet. Näistä syistä tuemme vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman toimenpiteitä. Esitämme kuitenkin seuraavia tehostuksia, lisäyksiä ja täydennyksiä. 

Vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman dispositiot kannattaisi ensi kerralla yhdenmukaistaa. Tässä etenemme vesienhoitosuunnitelman mukaan, vaikka otamme kantaa myös toimenpideohjelmaan. 

Yhdyskunnat ja haja-asutus

• Kaavoituksen käyttöä vesiensuojelussa tulee lisätä riittävän tehokkailla kaavamerkinnöillä ja -määräyksillä. Erityisen tärkeää on turvata riittävä siniviherverkosto sekä asfaltoimaton viherpinta taajamissakin. Hulevesien käsittelyyn tulee panostaa – myös liikenteessä. On selvää, että tulvariskialueille ei saa kaavoittaa eikä rakentaa. ELY-keskusten riittävä ohjaus ja valvonta tulee varmistaa MRL-uudistuksessa. 
• Vesijohtoverkostojen kunnostuksia tulee edistää mm. Helsingin keskustassa. Tämä tarve on käsityksemme mukaan paljon suurempi kuin toimenpidesuunnitelmassa on esitetty. Vesimaksuja pitää uskaltaa korottaa riittävän rahoituksen saamiseksi; nyt rohkeuden puute tässä uhkaa pahentaa korjausvelkaa. 
• Lisätoimenpiteenä tulee kieltää lumenkaato mereen myös Helsingissä. Muualla maassa sitä ei enää tehdäkään. 
• Haja- ja loma-asutuksen jätevesisäädösten valvontaa pitäisi tehostaa myös hankkeilla, koska kunnat eivät ole panostaneet siihen riittävästi. Lisäksi haja-asutusalueiden vesiensuojelua pitää tehostaa kaava- ja rakentamismääräyksillä.
• Tarvitaan myös tukea ja ohjausta kuivakäymälöiden käytön lisäämiseen ja ravinteiden asianmukaiseen kierrättämiseen erityisesti haja- ja loma-asunnoissa. 

Teollisuus

• Vesitalous- ja ympäristölupien päivityksiä tulee edistää ongelmakohteilla ja lupaehtoja tulee korottaa tarvittaessa BAT-tasoksi määriteltyjen vaatimusten yli. Tähän työhön tulee varata ELY-keskuksissa riittävät henkilövoimavarat. 
• Maa-ainesten oton vesiensuojelua tulee tehostaa, ottaen huomioon että kallionlouhinta-alueille tulee usein muutakin teollista toimintaa ja jälkikäyttöä. 
• Etenkin pääkaupunkiseudun liika- ja jätemaiden sijoittamisessa valvonta on hankalaa ja puutteellista, tämä aiheuttaa riskejä myös vesistöille. Valvontaan on saatava lisää voimavaroja (aiheuttaja maksaa -periaatteella). Monin paikoin on syytä epäillä, että pellonkorotukset ja muut maantäytöt ovat todellisuudessa maankaatopaikkoja ilman asianmukaisia toimenpiteitä haitallisten vesistövaikutusten estämiseksi. On myös pelättävissä, että pilaantuneita maa-aineksia sijoitetaan ympäri maakuntaa vesistövaikutuksineen kenenkään estämättä.

• Uusia kaivoksia emme alueellemme kaipaa ja KAJAK-hanketta tulee jatkaa. 
• Teollisuusalueiden uusien hankkeiden yhteisvaikutusten arvioinnille on tärkeää varmistaa olemassa olevien toimintojen riittävä seuranta. 
• Öljyntorjunnan voimavarat tulee varmistaa säilyttämällä Öljysuojarahasto.

Kalankasvatus

• Kalankasvatuksen suhteen vesienhoitosuunnitelman luonnosta tulee terävöittää. 
• Suomenlahti ei kestä enempää kalankasvatusta Loviisassakaan, eikä asiaa voi auttaa nk. itämerirehullakaan. Kalankasvatuksen uusi kapasiteetti tulee suunnata kiertovesilaitoksiin.
• Nykyisten laitosten lupaehtoja tulee lupien päivitysten yhteydessä kiristää. 
• Kirjolohen kasvatus tulee kieltää. Se on yksi maailman kahdeksasta pahimmasta haitallisesta vieraslajista, joka voi ilmastonmuutoksen ja sopeutumisen myötä ruveta lisääntymään vesissämme. 

Turvetuotanto

• Uutta turvetuotantoa ei alueellamme tule sallia. Suot tulee säilyttää soina ja ojitettuja sekä turvetuotannossa olleita soita pitää ennallistaa (mm. HELMI-ohjelma). 

Metsätalous

• Uusien tutkimusten mukaan metsätalouden merkitys vesistöpäästöissä on aikaisemmin oletettuun verrattuna moninkertainen. Siksi metsätalouden vesiensuojeluun tulee panostaa suuntaamalla metsätalouden tukia taloudellisen toiminnan tukemisesta siihen. Nyt niin ei ole kuitenkaan tapahtumassa edes metsätalouden tukia vuoden 2024 jälkeen pohtineen työryhmän mietinnön mukaan, johon SLL jätti eriävän mielipiteen https://www.sll.fi/2021/01/29/monimuotoisuutta-ei-oteta-tarpeeksi-huomioon-yksityismetsatalouden-uusissa-tuissa/.
• Viime aikoina esiin nousseiden tarpeiden näkökulmasta Uudellemaalle nyt esitetyt toimenpiteet ovat tavoitetasoltaan aivan riittämättömiä. Niitä tulee lisätä KEMERA-rahoilla. MMM:n ja Suomen metsäkeskuksen pitää tarvittaessa panostaa toimenpiteiden lisäämiseen ja markkinointiin hankerahoitustakin. 
• Turvemaiden avohakkuukielto olisi tehokas ohjauskeino, ja jatkuvan kasvatuksen edistämistä kannattaa tukea. 
• Hakkuiden suojakaistoja tulee leventää rannoilla ja pienvesien ympäristöissä. 
• Vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty, että herkillä alueilla toimittaessa kynnys vesilain edellyttämän ojitusilmoituksen tekemisessä tulisi asettaa normaalia alemmaksi, koska vähäisetkin kuormitusmuutokset voivat aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia alapuolisissa vesistöissä. Tämä on kannatettavaa. Myös metsälain muutokset ovat tarpeen (mm. metsälakikohteiden pienialaisuusvaatimuksen ongelmat).
• Metsäsertifikaateilta on vaadittava lupaustensa mukaista ja tutkimustiedon edellyttämää vesiensuojelun tasoa, kuten riittävän leveitä ja käsittelemättömiä suojavyöhykkeitä vesistöille sekä suometsien hakkuiden ja ojitusten rajoituksia. ELY-keskukset ja SYKE ovat näin äskettäin tehneetkin irtisanoutuessaan riittämättömäksi toteamastaan PEFC-sertifiointistandardin päivitysprosessista.

Maatalous

• Maatalous on vesiensuojelumme ykköskysymys. Sen ympäristötoimiin tulee käyttää CAP-rahoitusta entistä enemmän. Huomattakoon, että Suomi saa uudella ohjelmakaudella nykyistä enemmän EU-rahaa, jota voi käyttää tähän tarkoitukseen. Ympäristötoimiin voidaan käyttää nyt myös ns. I-pilarin suoria tukia. 
• Lisäksi toimenpiteiden kohdentamista tulee kehittää eteenpäin, koska kuluvalla kaudella siinä päästiin vasta alkuun. Uudellamaalla tärkeää on mm. suojavyöhykkeiden laajentaminen ja kohdentaminen erityisesti kalteville, eroosioherkille ja fosforirikkaille alueille. 
• Maatalouden vesiensuojelua on tuettu myös YM:n ja säätiöiden toimesta varsinkin toimenpiteissä, joille CAP on haasteellista (kipsi, kalkki, kuidut). Näitä pellon tuottavuutta parantavia perusagronomisia toimia pitäisi kuitenkin tutkimusvaiheen jälkeen rahoittaa ennen muuta niistä hyötyvien. 
• Ympäristöinvestoinnit tulee turvata riittävällä CAP-korvamerkinnällä, neuvonnalla ja käynnistyshankkeilla.
• Kosteikkoja tulee lisätä riittävän laajoina, ja tätä tukevaa suunnittelua kannattaa lisätä.  
• Veden vaivaamien peltojen muuttamista kosteikoiksi tulee edistää kaikin keinoin.
• Peruskuivatusta tulee tehdä luonnonmukaisesti. Vanhanaikaiset kunnostusojitushankkeet voivat vaarantaa luonnonsuojelua. 
• Mikäli CAP-rahoitus ei parane uudella ohjelmakaudella, tulee tiukentaa kotimaista lainsäädäntöä. Tämä on tarpeen myös niitä tiloja ajatellen, jotka eivät tule vapaaehtoisiin toimiin mukaan. 

Pohjavedet

• Pohjavesialueita tulee turvata rakentamiselta nykyistä tehokkaammin. 
• Pohjavesien merkitys myös pienvesille on tärkeä. E-alueiden (pohjavesialueet, joiden pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen) lisäksi pienvesien valuma-alueita tulee turvata nykyistä paremmin mm. avohakkuilta. 
• Toteutumattomat vanhojen maa-ainesten ottoalueiden lupien edellyttämät vesiensuojelua koskevat jälkikäyttösuunnitelmat tulee toteuttaa. (Joissakin tapauksissa kannattaa pohtia jälkikäyttöä, esim. uuselinympäristö voi olla nykyään parempi metsityksen sijaan.) Lupaehtojen valvontaa tulisi tehostaa vaikkapa erillishankkeella. Tässä tulee käyttää aiheuttaja maksaa -periaatetta. 
• Pohjavesialueiden luokittelu perustuu muodostuman käyttökelpoisuuteen ja suojelutarpeeseen. Kuitenkin 2-luokasta (vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet) on poistettu pohjavesialueita sillä perusteella, että ne eivät ole käytössä eikä lähivuosikymmeninä ole tulossa asutusta niiden läheisyyteen. Pohjavesialueen soveltuvuutta vedenhankintaan tulee tarkastella pidemmällä aikavälillä, etenkin kun ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohjavesien riittävyyteen ei ole riittävästi tutkittu (näin mm. Inkoossa).

Liikenne

• Liikenteen vesistöpäästöjen ehkäisyn kehittäminen on suurimpia haasteita. Siihen tulee käyttää ennen muuta liikennesektorin omaa rahoitusta, joka on paljon ympäristösektorin rahoitusta suurempaa.

Vedenotto

• Puhdas vesi on maamme kansainvälisesti tärkeimpiä luonnonvaroja. Vedenottamojen valuma-alueiden suojaamiseen haitallisilta toimilta tulee kiinnittää erityistä huomiota. 

Vesien kunnostus, säännöstely ja rakentaminen 

• SLL:n yleislausunnossa on käsitelty laajasti virtavesien vapauttamisen tarpeita. Nämä asiat on Uudenmaan vesienhoidon suunnittelussa otettu jo aiemmilla kierroksilla esimerkillisen hyvin huomioon. 
• Toteamme kuitenkin, että Uudenmaan ykköskohde on Helsingin Vanhankaupunginkoski, jolla on valtakunnallisen esimerkin luonne. Kaupunki on jo päättänyt selvittää länsihaaran purun vaihtoehdot. Tämä kohde tulee lisätä toimenpiteisiin (myös liite 2). Nousuesteen poistuminen Vanhankaupunginkoskesta lisäisi yläpuolisten vesistön osien, kuten Järvenpään Isokydönpuron ja Loutinojan, kunnostamisen merkitystä.
• Lisäksi olemme ottaneet kantaa Karjaanjoen patojen jatkotyöhön https://www.sll.fi/uusimaa/2021/02/05/kannanotto-karjaanjokea-koskevien-kalateiden-jatkosuunnitteluun/
• Piiri julkaisee myöhemmin tänä vuonna näkemyksensä alueensa voimalaitospatojen käsittelystä.
• Lintuvesien kunnostuksessa toimenpideohjelman tavoitetaso on riittämätön: mm. vain 1 Natura-kohde (taulukko 33). Kunnostusten lisäksi lintuvesien suojelualueverkostoa tulee täydentää (mm. IBA-alue Finnoo olisi aika lisätä SPA-verkostoon).
• Kalataloudessa tulee siirtyä elinympäristöjen kunnostuksiin ja muista kuin luonnonsuojelullisista palautusistutuksista pitää päästä eroon. Kirjolohen (haitallinen vieraslaji) ja ankeriaan (maailmanlaajuisesti äärimmäisen uhanalainen laji) istutukset kalastettaviksi on aika kokonaan kieltää. Ankerias pitäisi myös rauhoittaa.
• ELY-keskuksen henkilöstövoimavaroja tulee parantaa mm. vesivoimaloiden vesitalouslupien päivityksen ja lintuvesikunnostuksen parantamiseksi. 
• EU:n biodiversiteettistrategian suojelutavoitteet tulee saavuttaa. Yksi tärkeä asia on Porkkalan kansallispuiston perustaminen. Se olisi todellinen Itämeri-puisto.

Alueidenkäyttö

• Kaavoituksen keinojen käyttämistä vesiensuojelussa tulee kautta linjan lisätä kaavamerkinnöillä ja -määräyksillä. 
• Erityisen tärkeää on turvata siniverkosto viherrakenteen osana. Viherrakenteen entistä parempi huomioon ottaminen kaikkien kaavatasojen pakollisena asiana on varmistettava MRL-uudistuksessa.
• MRL:n uudistuksessa tulee parantaa myös ELY-keskusten ohjaus- ja valvontamahdollisuuksia perumalla niihin kohdistuneet Sipilän hallituksen ns. KARALUSU-heikennykset.

Toimeenpano 

• Rahoitus on toimeenpanon pääkysymys. Suurimmat vastuut ja mahdollisuudet ovat maatalouden CAP:illa. Etenkin mikäli sen ympäristörahoitus ei parane, lainsäädäntöä tulee kiristää. 
• Kaavoituksen käyttö vesiensuojeluun olisi kustannustehokasta. Tätä tulee kehittää MRL-uudistuksessa.
• Erilaisten lupien päivitys mahdollistaisi vesiensuojelun edistämisen aiheuttaja maksaa -periaatteella (myös kalojen kulun parantaminen). Lupaehtojen tehostamisen vireillepanoon tulee lisätä ELY:n valvojien voimavaroja. 
• Aiheuttaja maksaa -periaatetta tulee käyttää toimien rahoittamisessa muuallakin. Esimerkiksi putkiverkostojen saneerausta voidaan edistää jätevesimaksuja korottamalla. 
• Vesiensuojeluun on ollut saatavilla suhteellisen paljon hankerahaa. Hankkeiden omavastuu on kuitenkin usein pienille järjestöille liian suuri. Joskus tarvittaisiin siemenrahoitusta laajempien hankkeiden luomiseen.

Poikkeamat

• Esitetyt aikapoikkeamat ovat ymmärrettäviä vesien tilan paranemiseen liittyvien luonnontieteellisten viiveiden takia – mutta ne eivät saa hidastaa korjaavia toimenpiteitä vaan vauhdittaa niitä. Tämä koskee varsinkin patoja ja kalan kulkua. 
• Olemme vesienhoitosuunnitelman luonnoksen kanssa täysin samaa mieltä siitä, ettei alueellamme ole vesienhoitosuunnitelman poikkeaman kriteerit täyttäviä hankkeita. 

Yhteistyö

• Piiri on ollut tyytyväinen vesienhoidon yhteistyöhön ja on valmis olemaan jatkossakin mukana. Olemme aktivoineet vesiensuojelutyötämme ja saaneet Itämeri-ryhmään paljon uusia aktiiveja. 

Lisätietoja

• va. toiminnanjohtaja Tapani Veistola, Suomen luonnonsuojeluliitto, p. 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi
• va. toiminnanjohtaja Lauri Kajander, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri, p. 045 114 0088, lauri.kajander@sll.fi 

Helsingissä 14.5.2021

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON UUDENMAAN PIIRI RY

Laura Räsänen
puheenjohtaja

Lauri Kajander
va. toiminnanjohtaja