Valitus Peab Industri Oy:n kallion louhinnan sekä louheen ja asfaltin murskauksen ym­pä­ris­tö­lu­vas­ta ja maa-ainesluvasta Vantaan Kiilassa

VALITUS 17.6.2021

Vaasan hallinto-oikeudelle

Asia: Valitus Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksestä 11.5.2021, päätösnumero 132/2021, koskien Peab Industri Oy:n kallion louhinnan, louheen ja asfaltin murskauksen ympäristölupaa ja maa-aineslupaa sekä toiminnan aloittamislupaa Vantaalla. Aluehallintoviraston diaarinumero ESAVI/10878/2020. Valituksenalainen päätös ja valitusosoitus liitteenä 1.

Muutoksenhakijat:
Seutulan kyläyhdistys ja Kiilan omakotiyhdistys sekä
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Asiamies ja prosessiosoite:
Asianajaja Sakari Niemelä
Asianajotoimisto Ympäristölaki Oy
Pohjoinen Makasiinikatu 6 A 8, PL 208, 00131 Helsinki
Puh. (09) 2511 1620, Fax (09) 2511 1621

Valitus

I Vaatimukset

Vaadimme jäljempänä esitettävin perustein, että

1. 1) Yllä mainittu Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös 11.5.2021, päätösnumero 132/2021, koskien Peab Industri Oy:n kallion louhinnan, louheen ja asfaltin murskauksen ympäristölupaa ja maa-aineslupaa sekä toiminnan aloittamislupaa ja sillä myönnetty ympäristö- ja maa-aineslupa kumotaan ja lupahakemus hylätään mm. ympäristönsuojelulain, maa-aineslain, YVA-lain ja luonnonsuojelulain vastaisena.
2. Toissijaisesti asia palautetaan lupaviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi ja
3. Peab Industri Oy velvoitetaan korvaamaan meille tästä valitusasiasta aiheutuneet oikeudenkäyntikulumme täysimääräisesti laillisine korkoineen lain oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 §:n nojalla. Erittely kustannuksista esitetään vastaselitysvaiheessa.

Pyydämme myös, että tässä asiassa järjestetään maastokatselmus paikallisten olosuhteiden
selvittämiseksi.

II Perustelut

Valitusoikeudesta
Hankkeen vaikutukset kohdistuvat Seutulan kyläyhdistyksen ja Kiilan omakotiyhdistyksen toiminta-alueelle ja yhdistystemme toimialaan. Valituksessa tarkoitetun toiminnan ympäristölupa ja toiminta-alue on Vantaalla Kiilan kaupunginosassa. Kiila on osa Seutulan aluetta, kuten myös alueen välittömässä läheisyydessä sijaitseva Koivikon ja Kesäkylän alue. Näin ollen Seutulan kyläyhdistyksellä on oikeus valittaa toiminta-alueellaan esiintyvistä ympäristövaikutuksia omaavista toiminnoista. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n valitusoikeus ilmenee oheisista säännöistä (liite 2: yhdistysten säännöt).

Viittaamme perusteluinamme ensinnäkin jo ympäristölupahakemusta koskevissa muistutuksissamme
todettuun ja esitämme lisäksi seuraavat perustelut:

1 Hankkeen ja hankealueen kuvauksesta

Aluehallintovirasto myönsi valituksenalaisella päätöksellään Peab Industri Oy:lle maa-ainesten ottoluvan kalliokiviainesten ja moreenin otolle sekä ympäristöluvan louheen ja asfaltin murskaamolle ja asfalttijätteen varastoinnille Vantaan kaupungin alueella sijaitsevalle kiinteistölle Nimetön 92-34-23-1 lupapäätöksestä ilmenevin ehdoin. Aluehallintovirasto hylkäsi hakemuksen toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta.

Päätöksen mukaan hakemuksen mukaisella 6,5 hehtaarin ottoalueella kiinteistöllä 92-34-23-1 saa irrottaa kiviaineksia louhimalla enintään 296 000 m3ktr vuodessa, kokonaisottomäärän ollessa yhteensä 664 170 m3ktr. Louhinta saa ulottua alimmillaan tasolle +54 (N2000). Moreenia saa ottaa kokonaisuudessaan 33 750 m3 alimmillaan tasolta +54 (N2000). Alueelle voidaan vastaanottaa asfalttijätettä enintään 60 000 t vuodessa. Alueella saa murskata alueelta louhittua kiveä yhteensä enintään 800 000 t (enintään 296 000 m3ktr) vuosittain. Muualta tuotua kivilouhetta saa murskata enintään 700 000 t vuosittain. Jäteasfalttia voidaan murskata enintään 60 000 t vuosittain.

Hankealue sijaitsee Vantaan 34 kaupunginosassa, Kivistön suuralueella, kiinteistöllä 92-34-23-1. Koillisosaltaan kiinteistö rajoittuu Tuusulan kunnan rajaan. Hankkeessa kiinteistön maapohja tasataan kiertotaloustoimintojen sekä betoni- ja asfalttiasemien tarpeisiin. Kiinteistön tasaus edellyttää kallio- ja moreenikiviainesten louhintaa ja kaivua alueelta. Tontin esirakentamisen jälkeen hankkeen tarkoituksena on sijoittaa kiinteistölle asfaltti- ja betoniasemat sekä kiinteä murskauslaitos. Betonin- ja asfaltinvalmistuksen lisäksi alueella vastaanotetaan, käsitellään ja kierrätetään asfalttia, betonia, betonilietettä sekä ylijäämämaita ja -louheita.

Suunnitelma-alueella on voimassa asemakaavan muutos, jossa alueelle on osoitettu merkintä ET, yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevien rakennusten ja laitosten korttelialue. Alueelle saa sijoittaa katujen ja maanteiden rakentamista sekä muuta rakentamista palvelevia laitoksia, kuten betoni- ja asfalttiaseman. Aluetta ei ole merkitty kaavassa maa-ainesten ottoalueeksi. Toiminta ei näin ollen ole asemakaavan mukaista.

Yleiskaavassa toiminta-alueen eteläpuolella on suojaviheralue EV, jolla on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 128 §:n mukainen toimenpiderajaus, joka koskee maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä, puiden kaatamista tai muuta näihin verrattavaa toimenpidettä.

Etäisyys hankealueen rajalta lähimpiin asuintaloihin on vain noin 300 – 400 metriä ja 500 metrin etäisyydelle suunnitelma-alueen rajasta sijoittuu 9 vakituista asuinrakennusta. Kilometrin etäisyydellä suunnitelma-alueen rajasta sijaitsee 104 vakituista asuinrakennusta ja 10 lomarakennusta. Lähimmät talousvesikaivot ovat noin 300 – 500 metrin päässä eteläpuolella Kuutamotiellä. Etäisyys suunnitelma-alueen itäpuolella kulkevaan Päijännetunneliin on lähimmillään noin 800 metriä ja sen suojavyöhykkeeseen 600 metriä.

Hankealue kuuluu yhdyskuntarakenteeltaan harvaan maaseutuasutuksen alueeseen. Katriinantien ja Myllykyläntien vartiset alueet lukeutuvat taajama-alueisiin. Hankealueen pohjoispuolinen alue on pääosin harvaa maaseutuasutusta ja puolen kilometrin säteellä hankealueesta sijaitsee vain muutamia asuinrakennuksia. Suurin osa hankealueen läheisyydellä olevista vakituisista asuinrakennuksista ja lomarakennuksista sijaitsee yli kilometrin päässä hankealueesta.

Lähin valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, Vantaanjokilaakso, sijoittuu lähimmillään noin 350 metrin etäisyydelle hankealueesta lounaaseen ja länteen. Jokilaakso on osoitettu maakuntakaavassa sekä valtakunnallisesti arvokkaana maisema-alueena että hieman poikkeavalla rajauksella maakunnallisesti merkittävänä kulttuuriympäristönä ja nimellä Vantaanjokilaakson maisema-alue.

Hankealueen ympäristössä toimii ja on suunnitteilla useita ympäristöön yhdessä vaikuttavia toimintoja. Kuvaavaa on, että Vantaan kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen toteaa lupahakemusta koskevassa lausunnossaan, että toiminnan sijaintipaikka on korkeusasemansa ja asutuksen vuoksi ongelmallinen eikä lupaa tule myöntää nyt esitetyin tiedoin. Yhdessä Kiilan alueen muiden melua tuottavien toimintojen kanssa alueen melurasitus on muodostumassa kohtuuttomaksi. Hakemusalue rajoittuu asemakaavan lähivirkistysalueisiin ja meluntorjuntatoimet ovat tarpeen myös näiden alueiden säilyttämiseksi virkistyskäytössä. Ympäristölautakunta totesi, että ympäristönsuojelulain mukaiset edellytykset eivät täyty eikä lupaa tulisi myöntää hakemuksessa esitetylle toiminnalle asutukselle ja virkistysalueille aiheutuvan meluhaitan takia.

Hankealue kuuluu Tuusulanjoen alaosan valuma-alueelle (21.081) ja on Tuusulanjoen kautta yhteydessä Vantaanjokeen. Hankkeen vesistövaikutukset ulottuvat siten sekä Tuusulanjokeen että Vantaanjokeen. Tuusulanjoessa elää mm. uhanalainen ns. direktiivilaji vuollejokisimpukka sekä taimen, saukko ja useita uhanalaisia hyönteisiä mm. kirjojokikorento ja Vantaanjoki kuuluu Natura 2000 -verkostoon.

2 Ympäristövaikutusten arvioinnista (YVA)

2.1 Perustellusta päätelmästä

Hankkeesta on suoritettu YVA. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY) perusteli toimintaa koskevaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarvetta päätöksessään UUDELY/2505/2016, 22.6.2016 keskeisesti hankkeen ja alueen muiden hankkeiden yhteisillä vaikutuksilla:

”Ympäristökeskus on huolestunut siitä, että Hanskallion alueelle sijoittuu yhä enemmän toimintoja, joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Näiden eri hankkeiden ja jo toteutettujen hankkeiden yhteisvaikutuksista ympäristöön ei ole tehty arviointia. Edellä olevan johdosta ympäristökeskus katsoo, että Lemminkäinen lnfra Oy:n suunnittelema toiminta vaatii YVA-asetuksen mukaista ympäristövaikutusten arviointia erityisesti toimintojen aiheuttaman melun, pölyn ja pohjaveden osalta… Lemminkäisen hankkeella saattaa olla merkittäviä yhteisvaikutuksia muun lähialueella sijaitsevan ja suunnitellun toiminnan kanssa etenkin liikenteeseen, päästöihin ilmaan ja meluun. Erityisesti hankkeella voi olla yhteisvaikutuksia samalle alueelle rekisteröidyn asfalttiaseman kanssa sekä niiden lähialueen toimintojen kanssa, joista aiheutuu raskasta liikennettä Hanskalliontielle ja Katriinantielle.”

ELY antoi yhteysviranomaisena arviointiselostuksesta 22.3.2019 perustellun päätelmän, Dnro UUDELY/2505/2016, jossa painottuvat mm. hankkeen yhteisvaikutusten ja vesistövaikutusten hallintaan liittyvät haasteet ja puutteet:

• Toiminnan aiheuttaman melun seurannan kannalta alue on haastava, koska alueella on runsaasti muita melua aiheuttavia toimintoja. Tästä syystä meluseurantaa alueella tulisi tehdä yhteismeluselvityksin, niin mittauksin, kuin laskennallisesti.
• Arvioinnin perusteella tärinävaikutukset ovat merkittävyydeltään suuria ja tärinän arviointiin liittyy paljon epävarmuuksia.
• Hankkeella on keskisuuria kielteisiä liikennevaikutuksia, koska hankkeen aiheuttama raskaan liikenteen kasvu on suurta. Hankkeella on myös merkittäviä liikenteellisiä yhteisvaikutuksia Kiilan alueen nykyisten ja alueelle suunniteltujen hankkeiden kanssa.
• Pintavesivaikutusten seuraamiseksi on ehdotettu tehtävän hulevesien käsittelyyksikön toimivuuden seurantaa, hulevesiyksiköstä lähtevän veden laadun ja määrän tarkkailua sekä vaikutusten tarkkailua Tuusulanjoessa.
• Hulevesien puhdistuksessa tulee ottaa huomioon mm. biosuodatuksen rajoitukset, ja että tutkimusten mukaan suodatusjärjestelmien ravinteiden pidätyskyky saattaa olosuhteista riippuen vaihdella huomattavasti tai olla jopa negatiivinen.
• Vesistövaikutusarviossa ei ole arvioitu toiminnan vaikutusta vesienhoidon tavoitteisiin Tuusulanjoen osalta, mikä tulee huomioida ympäristölupavaiheessa. YVA-selostuksessa kiintoainekuormitus on arvioitu etenkin alivirtaamajaksoilla siinä määrin suureksi, että se voi lisätä pohjien liettymistä Tuusulanjoessa pitkällä aikavälillä. Tuusulanjokea voidaan pitää meritaimenen osalta erittäin potentiaalisena lisääntymisvesistönä. Lisäksi pintavesien laskennallisiin arvioihin liittyy paljon epävarmuuksia. Hankkeessa syntyvien hulevesien huolellinen käsittely tukee myös Tuusulanjoessa esiintyvien uhanalaisten lajien, kuten vuollejokisimpukan ja kirjojokikorennon elinmahdollisuuksien säilymistä.
• Hankkeen ihmisiin kohdistuvat vaikutukset on arvioitu suuriksi. Kuten arvioinnissa todetaan, muiden tekijöiden vaikutusarviointien mahdolliset epävarmuudet voivat kertaantua sosiaalisten vaikutusten arviointiin niiltä osin, kuin ne vaikuttavat asuin- ja elinympäristön viihtyvyyteen. Koettu vaikutus voi siten olla merkittävästi suurempi kuin mitattu vaikutus. Kiilan alueelle on keskittynyt huomattavan suuri määrä ympäristölupaa vaativia toimintoja. Yksistään jo nykyisten toimintojen aiheuttama liikenne vaikuttaa merkittävästi alueen viihtyisyyteen ja asukkaiden turvallisuuden tunteeseen. Liikenteen haittojen lisäksi alueen toiminnoissa syntyy melu-, pöly-, ja tärinähaittoja sekä vesistökuormitusta. Nykytilan yhtälö, jossa asukkaat, luontoarvot ja kiertotalouteen liittyvät toiminnot sijoittuvat alueelle yhtäaikaisesti, on vaikea ratkaista. Asukkailla on myös epäluottamusta nykyisten toimijoiden luvitukseen ja valvontaan liittyen ja he kokevat, etteivät yritykset toimi lupaehtojen mukaisesti.
• Lupaharkinnassa tulee huomioida mahdolliset yhteisvaikutukset alueen muiden hankkeiden kanssa. Alueen käynnissä olevien toimintojen kumuloituneen kuormituksen takia asukkaat ovat ymmärrettävästi huolissaan tämän hankkeen vaikutuksista. Alueella, jolla sijaitsee näin useita ympäristölupaa vaativia toimintoja, voi olla vaikeaa osoittaa, mistä laitoksesta häiritsevä tekijä on lähtöisin. Kyseessä voi olla myös usean eri toimijan aiheuttama yhtäaikainen häiriö. Tilanne on asukkaille hyvin haastava. On perusteltua todeta, että sosiaaliset, ihmisiin kohdistuvat vaikutukset ovat hankkeessa erittäin merkittäviä.

Edellä viitatut, perustellussa päätelmässä todetut arviointitarpeet, osoittavat arvioinnin keskeneräisyyttä ja ilmaisevat siihen liittyviä olennaisia epävarmuuksia ja puutteita erityisesti yhteisvaikutusten arvioinnin osalta.

ELY kuitenkin hyväksyi arviointiselostuksen riittävyyden ja laadun ja katsoi, että vaikutusarvioinnin puutteet ovat luonteeltaan sellaisia, että ne eivät edellyttäisi arviointiselostuksen täydentämistä, vaan arviointia voitaisiin täydentää ja tarkentaa hankkeen jatkosuunnittelussa ja tulevissa lupamenettelyissä. Katsomme, että em. tulkinta on virheellinen EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa. Tuomioistuin ohjasi YVA-direktiivin soveltamista mm. 7.1.2004 antamassaan ratkaisussa C-201/02. Tuomion kohdassa 53 todetaan, että ”Useisiin vaiheisiin jakautuvassa lupamenettelyssä kyseinen arviointi on lähtökohtaisesti suoritettava heti kun kaikkien niiden vaikutusten, joita hankkeella voi olla ympäristöön, yksilöiminen ja arvioiminen on mahdollista”. Tuomion kohdan 52 mukaan ”…Ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseiset vaikutukset voidaan yksilöidä vasta toimeenpanevaa päätöstä koskevassa menettelyssä, arviointi on suoritettava kyseisen menettelyn kuluessa.” /korostukset kirjoittajan

Tässä tapauksessa alueen eri toimijoiden yhteisten vaikutusten merkitys ja alueen kokonaishäiriötaso on tunnistettu, mutta YVA-arviointi on hyväksytty ilman tarkempaa selvitystä alueen kokonaismelutasosta tai ilman puhtauteen kohdistuvasta kokonaisrasituksesta. YVA on hyväksytty myös ilman arviota toiminnan vaikutuksista vesienhoidon tavoitteisiin, vaikka ympäristölupa edellyttää vesienhoitolain huomioon ottamista ja soveltamista vesipuitedirektiivin edellyttämällä tavalla. Hankkeen ympäristövaikutuksia ei ole selvitetty YVA-lain 15 §:n tarkoittamalla tavalla ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä suunnittelun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa hankkeen muu valmistelu huomioon ottaen vaihtoehtojen ollessa vielä avoinna.

ELY ei myöskään edellyttänyt päätöksessään 27.6.2019 uutta YVA:a louhittavan kiviaineksen merkittävän kasvattamisen seurauksena, 300 000 tonnista eli 800 000 tonniin. Huomattakoon, että kaivoshankkeissa YVA-raja on 550 000 tonnia vuodessa. FT Jari Natusen arvion mukaan räjäytysten sekä louhinnan määrä ja vaikutukset kasvavat 2.7 -kertaisiksi. Tämä tarkoittaa ainakin vastaavaa kasvua kairauksen, rikotuksen sekä räjäytysten meluun, paineaaltoihin, pölyyn ja tärinään. Se tarkoittaa vastaavasti suurempia panostuksia yksittäisissä räjäytyksissä tai lukuisampia räjäytyksiä sekä kasvavia lentokivien riskejä. Samalla tavalla kasvaisivat myös pinta- ja pohjavesivaikutukset, räjähteiden typpi- ja kemikaalipäästöt ja samalla lisääntyvät louhinnasta johtuvat vesipäästöt, mm. kiintoaine, raskasmetallit, arseeni, öljy ja suolat.

Katsomme, että em. puutteet ja muutos louhintamäärässä olisivat edellyttäneet uutta YVA-arviota fysikaalisten, kemiallisten, vesistö- sekä yhteisvaikutusten kasvamisesta johtuen. YVA on riittämätön, kun otetaan huomioon YVA-lain soveltamista ohjaava EU-tuomioistuimen käytäntö.

Arvioinnin puutteellisuudesta huolimatta tehty YVA riittää osoittamaan, että hankkeen vaikutusten johdosta ympäristö- ja maa-ainesluvan edellytykset eivät täyty (YSL 49 § ja MAL 3 § ja 6 §). Jo tehty YVA osoittaa, että toiminnanharjoittaja ei ole selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja niiden hallinnasta sekä haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista YSL 6 §:n tarkoittamalla tavalla (selvilläolovelvollisuus) eikä hakemuksen perustana olevilla puutteellisilla tiedoilla voida osoittaa, että toiminta olisi sijoitettu YSL:n tarkoittamalla tavalla.

2.2 Hankkeen vaikutuksista

2.2.1 Melu

YVA:n mukaan hankkeessa syntyy meluvaikutuksia kiviaineksen louhinnasta, murskauksesta ja kuljetuksista. Hankevaihtoehdosta riippuen meluvaikutuksia syntyy myös betoniaseman ja asfalttiaseman toiminnasta, näihin liittyvistä raaka-aineiden ja tuotteiden kuljetuksista sekä kierrätysbetonin ja kierrätysasfaltin käsittelystä ja kuljetuksista. Hankealueen ympäristössä on muutakin teollista toimintaa, jotka aiheuttavat alueelle melua.

Kiviaineksen ottotoimintaan kuuluu pintamaiden poisto, kiviaineksen louhinta (poraamalla ja räjäyttämällä), louheen käsittely (mahdollinen rikotus, kuormaus, jalostus – murskaus, seulonta) sekä
kiviainestuotteiden välivarastointi ja kuljetus alueelta pois. Merkittävimpiä melulähteitä ovat louhinnassa käytettävä poravaunu, kiviaineksen murskauslaitos sekä suurten lohkareiden pilkkomisessa käytettävä rikotusvasara. Näiden lisäksi melua aiheutuu käytettävistä työkoneista (kaivinkoneet, pyöräkuormaajat, kuorma-autot, dumpperit jne.). Betonin ja asfaltin kierrätyksessä melua aiheutuu kierrätettävän materiaalin kuljetuksista ja murskauksesta alueella. Kaikkien hankevaihtoehtojen VE 0+, VE 1A, VE 1B, VE 2A ja VE 2B meluvaikutukset ovat YVA:n mukaan rakentamisen aikana merkittävyydeltään suuria ja louhinnan päätyttyä kohtalaisia.

Kuten YVA:sta ilmenee myös viereinen Västerskogin hanke käsittää osin samanlaisia toimintoja kuin tässä hankkeessa. Kummankin hankkeen toteuttaminen edellyttää louhintaa ja louhitun kiviaineksen murskausta ja kumpikin hanke lisää raskasta liikennettä alueen liikenneverkossa. Koska hankealueet sijaitsevat varsin lähekkäin, kohdistuu niiden toiminnoista aiheutuva melu osin samalle alueelle. YVA:n mukaan vasta mittaustulosten ja yhteismallinnuksen tarkentamisen perusteella voidaan arvioida myös mahdollista meluntorjunnan tarvetta. Myös Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan lausunnossa korostetaan, että yhteismeluselvitys tulisi tehdä, niin mittauksin kuin laskennallisesti. Nyt tehty melumallinnus ei kuitenkaan sisällä yhteismallinnusta eikä sitä ole edellytetty myöskään
lupapäätöksessä. Lupapäätös ei ole perustunut melun osalta riittävään selvitykseen. Samoin perustellussa päätelmässä edellytetyt meluntorjunnan menetelmien tarkastelut puuttuvat.

Rikotuksen, lastauksen ja räjäytyksen melu on iskumaista ja ko. melun vaikutusta arvioitaessa tulee ottaa huomioon, jolloin melutaso ylittynee useilla asuinkiinteistöillä. Myös räjäytyksien ja lastauksen sekä raskaan liikenteen sekä louhinnan melu on huomioitava arvioinnissa. Melumallinnuksessa tulee huomioida myös kuljetusautojen ja työkoneiden peruutussignaalit, räjäytyksien varoitussignaalit, sekä metallisten telojen kirskunta (kairauskoneet, caterpillarit yms). Sisämelun mallinnus on tehtävä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaan. Sisämelu on mallinnettava kaikille melulajeille huomioiden alhaisen taajuuden melunormit ja mahdollisesti huonommin eristetyt loma- ja muut asunnot ehkä mahdollisuus tuulettaa ikkunoista erityisesti kesäisin. Melulla on merkittävä vaikutus alueen luontoarvoihin, kuten liito-oravaan, lepakoihin sekä lintuihin. Hankeen läheisille metsäalueillekin tulisi erittäin voimakasta melua.

Varaamme mahdollisuuden täydentää valitustamme meluselvitysten puutteiden osalta.

2.2.2 Tärinä- ja ilmapaineaallon vaikutukset

Tärinävaikutuksia syntyy kallion räjäyttämisestä, murskaukseen käytettävistä koneista sekä kuljetusliikenteestä. Räjäytyksen vaikutus voidaan havaita jopa kilometrin etäisyydellä louhittavasta
kohteesta. Tärinä ympäristöhaittana on monimutkainen ja vaikeasti arvioitavissa, koska tärinän voimakkuuteen vaikuttavat monet tekijät. YVA:n mukaan vaihtoehtojen VE 0+…VE 2B tärinävaikutukset ovat merkittävyydeltään suuria. Lisäksi Västerskogin hankealue on lähellä, ja mahdolliset samanaikaiset louhintaräjäytykset voivat aiheuttaa tärinän yhteisvaikutuksia ympäristössä, mutta kokonaisrasitusta ei ole tarkemmin arvioitu. Näin ollen tärinävaikutusta ei voida asuinalueen osalta katsoa naapuruussuhdelain 17 §:n tarkoittamalla tavalla tavanomaisena ja kohtuullisena siedettäväksi.

2.2.3 Ilman laatu

YVA:n mukaan ilmanlaatu hankealueella on vielä keskimäärin melko hyvä ja merkittävimmät typen oksidien päästöt aiheutuvat lähinnä liikenteestä. Toisaalta ilmanlaatu on YVA:ssa mainitulla tavalla mitattu pelkästään Vantaan Tikkurilassa ja Espoon Luukissa. Kiertotalouskeskuksen toiminnassa keskeisiä ilmanlaatuun vaikuttavia tekijöitä ovat sen hiukkasten ja typen oksidien päästöt. Hiukkaspäästöjä muodostuu louhinnassa ja kiertotalouskeskuksen toiminnoissa, joista suurimmiksi päästölähteiksi arvioitiin asfalttiasema ja betoniasema. Alueen herkkyys ilman laadun muutokselle
arvioidaan kohtalaiseksi, koska lähimmät asuintalot ovat alle 500 metrin etäisyydellä hankealueesta. Myös Västerskogin hankealue on lähellä, ja sen pölypäästöt voivat vaikuttaa yhdessä ilman pölypitoisuuksiin lähialueella. Päästömallinnukset ovat matemaattisia malleja, joiden epävarmuuteen liittyy oleellisesti lähtötietojen oikeellisuus. Koska tässä kohteessa mitattua tietoa ei ole käytössä ja mallinnuksen lähtötiedot on koottu pääasiassa kirjallisuustietojen ja vastaavien kohteiden perusteella, katsomme, että vaikutusarvioiden luotettavuutta ei ole osoitettu.

2.2.4 Vaikutukset pohjavesiin sekä maa- ja kallioperään

YVA:n mukaan hankealueen louhinnasta, murskauksesta ja kiviainesten varastoinnista voi kulkeutua pohjaveteen räjäytysaineista peräisin olevia typenyhdisteitä, sekä aiheutua lievää pohjaveden samentumista. Alueella käsiteltävästä betonimurskeesta liukenevat yhdisteet voivat aiheuttaa muutoksia pohjaveden laadussa, kuten pH, sulfaatti, alkaliteetti. Suunniteltu louheen vastaanotto voi aiheuttaa vastaavanlaista typenyhdisteiden kulkeutumista pohjaveteen, kuin alueen louhinta, murskaus ja kiviainesten varastointi. Alueelle on suunniteltu myös purkuasfaltin vastaanottoa. Myös purkuasfaltista voi kulkeutua pohjaveteen orgaanisia hiilivety-yhdisteitä, kuten PAH-yhdisteet ja raskaat hiilivedyt, sekä purkuasfaltin sisältämiä siihen kuuluvia epäpuhtauksia. YVA osoittaa, että hanke voi vaarantaa pohjaveden laadun ja koska alueen kallioperää ei ole tutkittu riittävällä tavalla, riski on nähdäksemme arvioitua suurempi. Myöskään vesipäästöjä ja vesitasetta ei ole riittävällä tavalla selvitetty ja ne riippuvat räjähteiden ja kemikaalien lisäksi kallioperän laadusta, jota ei tosiasiallisesti tunneta. ei ole selvitetty. Vesitaseessa on huomioitava mm. alueelle maa- ja
kallioleikkauksista ja mahdollisista heikkousvyöhykkeistä valuva pohjavesi.

Koska hankealueen kallioperä on selvittämättä kairauksin, rapautuvan kiviaineksen, uraanin ehkä radioaktiivisten mineraalien tai/ja asbesti/kuituisten mineraalien esiintymistä ei voida luotettavasti arvioida. Rapautuvat mineraalit johtaisivat mahdollisesti happamaan kivivuotoon ja raskasmetallien sekä arseenin vapautumiseen. Myös vaikutukset alueen lähteisiin tulee selvittää ja ottaa huomioon lupaedellytyksiä arvioitaessa.

Kiilan alueella ei ole kunnallistekniikkaa ja alueen asukkaiden vesi tulee kaivoista. Kunnallistekniikkaa ei myöskään ole päätetty rakentaa Kiilaan. Riski kaivovesien pilaantumisesta on merkittävä ja YVA:ssakin todettu.

2.2.5 Pintavesivaikutukset

YVA:n mukaan pintavesiin kohdistuvia vaikutuksia syntyy maankäytön muuttumisesta ja hulevesien mukana tulevasta kuormituksesta. Hankkeen toteutuessa virtaamat hankealueelta kasvavat, kun kasvillisuuskerros poistetaan alueelta. Hankealueen vedet kulkeutuvat pieniin uomiin ja lopulta Tuusulanjokeen. Kalastoon ja muuhun vesieliöstöön mahdollisesti kohdistuvat vaikutukset aiheutuvat pääasiassa vedenlaadun muutosten myötä. Tällä hankkeella on pintavesien osalta yhteisvaikutuksia olemassa olevien toimintojen kanssa. Tulevaisuudessa yhteisvaikutuksia voi myös muodostua läheisen Västerskogin hankkeen ja alueen muiden hankkeiden kanssa.

YVA:n mukaan pintaveden tarkkailuohjelmaa on syytä päivittää vaikutusarvioinnin perusteella. Vaikutusten seuraamiseksi ehdotetaan tehtävän hulevesien käsittely-yksikön toimivuuden seurantaa ja vesistökuormituksen (hulevesiyksiköstä lähtevän veden laatu ja määrä) ja vaikutusten tarkkailua Tuusulanjoessa. Myös lupahakemuksesta antamassaan lausunnossa ELY edellyttää vesien tarkkailun ulottamista Tuusulanjokeen ja että tarkkailua tehdään riittävällä laajuudella, vähintään YVAselostuksessa esitetyllä tavalla. Tätäkään ei kuitenkaan edellytetä valituksenalaisessa luvassa. Myös Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan lausunnossa katsotaan, että suunnittelualueen pintavesien johtaminen ja käsittely on esitetty lupahakemuksessa hyvin yleispiirteisesti. Lupaedellytykset eivät näin ollen täyty, koska toiminnan vaikutusta vesienhoidon tavoitteisiin ei ole arvioitu eikä edellytetä varmistettavan Tuusulanjoen osalta.

Myöskään vaikutuksia Tuusulanjoen välityksellä Vantaanjoen Natura-alueeseen ei ole arvioitu riittävällä tavalla. Huomiotta on jäänyt mm., että joen kalakanta vaikuttaa olennaisesti vuollejokisimpukan esiintymiseen alueella toimiessaan väli-isäntänä simpukan toukkavaiheessa.

2.2.6 Vaikutukset kalastoon ja vesieliöstöön

YVA:n mukaan kalastoon ja muuhun vesieliöstöön mahdollisesti kohdistuvat vaikutukset aiheutuvat pääasiassa vedenlaadun muutosten myötä. Pintavesiin kohdistuvia vaikutuksia syntyy maankäytön muuttumisesta ja hulevesien mukana tulevasta kuormituksesta, joka voi näkyä kohonneena kiintoainepitoisuutena. Hulevesiin voi myös liueta ottamisalueelta esim. räjähdysaineista peräisin olevaa typpeä. Kiintoainepitoisuuden nousu voi vaikuttaa haitallisesti myös uhanalaiseen ja luonnonsuojelulain perusteella rauhoitettuun vuollejokisimpukkaan. Alueen herkkyys muutoksille arvioidaan kohtalaiseksi, koska joessa esiintyy em. vuollejokisimpukkaa sekä äärimmäisen uhanalaista meritaimenta.

Katsomme, että hankkeen kalasto- ja vuollejokisimpukkavaikutuksia on arvioitu vanhentuneiden tietojen perusteella (Yrjölä Oy 27.6.2018) perustuen vuosina 2004 ja 2008 tehtyihin sähkökalastuksiin. Alueen kalaston nykytila olisi pitänyt selvittää uusin sähkökoekalastuksin. Em. selvityksessä ei myöskään mainita, että hankealueelta tulevasta laskuojasta välittömästi alavirtaan sijaitsee useampi taimenen lisääntymiseen soveltuva koskialue. Taimenen merkittävimmät lisääntymisalueet sijaitsevat hankealueelta tulevan puron alavirran puolelle jäävissä kolmessa koskialueessa. Tuusulanjoen koskialueet ja lohikalojen lisääntymiseen soveltuvat soraikot on kartoitettu vuonna 2017 myös Keski-Uudenmaan vesiensuojelun liikelaitos-kuntayhtymän (KUVES) toimeksiannosta. Tuolloin Tuusulanjoen lohikalojen lisääntymisalueiden potentiaalisimmat lisääntymisalueet todettiin olevan Tuusulanjoen yläosilla jokipuiston alueella, Myllykylänkoskessa ja sen alapuolisella koskipätkällä sekä Solbacka-paikan pohjoispuolella. Kutusoraikot ja poikasalueet huomioon ottaen potentiaalisin lisääntymispaikka lienee Myllykylän alapuolinen koskialue.

Koska Tuusulanjoen vaikutuspiirissä ja Kiilan alueella on erittäin runsaasti pinta- ja pohjavesiä sekä kalastoa kuormittavaa toimintaa, katsomme, että alueen vesistö-, pohjavesi- ja kalastotarkkailut tulee toteuttaa yhteistarkkailuna, jotta toiminnan kokonaisvaikutuksia pystyttäisiin seuraamaan ja hallitsemaan. Valituksenalainen päätös on puutteellinen myös tarkkailuvelvoitteiden osalta.

2.2.7 Vaikutukset luontoon ja luonnonsuojeluun

Alueella on havaittu myös huomionarvoisista lajeista kirjojokikorentoa, joka on EU:n luontodirektiivin liitteen IV laji. Näin ollen hankealue on jo itsessään levähdyspiste lajille, jonka luonnonsuojelulain 49 §:n mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettujen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Todettakoon, arviot perustuvat vuosina 2017 ja 2018 tehtyihin selvityksiin, jotka edustavat sen hetkistä tilannetta, ja lisäksi selvityksen menetelmiin todetaan liittyneen epävarmuustekijöitä. Myös lupahakemuksesta antamassaan lausunnossa ELY huomauttaa, että kirjojokikorennon kannalta tärkeintä on Tuusulanjoella sijaitsevien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyminen. Jotta korentojen lisääntyminen vesistössä onnistuu myös jatkossa, on tärkeää, että hankealueelta Tuusulanjokeen valuvat vedet pidetään puhtaina. Sama pätee myös vuollejokisimpukan osalta. Tätä ei ole valituksenalaisessa päätöksessä varmistettu riittävin vesien tarkkailua koskevin ehdoin. Myöskään toiminnan vaikutusta viitasammakon elinympäristöön ei ole voitu sulkea pois.

Hanke heikentäisi myös Tuusulanjoen ekologista yhteyttä. Lupahakemuksen liitteessä on esitelty ympäristötutkimus Yrjölän raportti ekologisista yhteyksistä. Raportin perusteella alueella on tärkeä itä-länsisuunteinen ekologinen yhteys, joka yhdistää mm. Nuuksion ja Haltiavuoren alueita itäisiin Sipoon alueisiin sekä Ruotsinkylän metsäalueeseen (Yrjölä 2019, sivu 5, kuva 3-2). Ekologisista yhteyksistä on myös selvittämättä alueella tunnettujen liito-oravien kulkuyhteydet.

Myös YVA:n tarvetta koskevassa päätöksessään 22.6.2016 (UUDELY/2505/2016) ELY toteaa, että ”Hankealueen luoteisosassa on suota, josta lähtevä oja laskee Lillåiin (Tuusulanjoki) noin 800 m päässä etelässä. Joki laskee tämän jälkeen noin 3,3 km kuljettuaan edelleen Vantaanjokeen, joka on Natura 2000 -aluetta ja merkittävä uhanalaisen ja rauhoitetun vuollejokisimpukan elinympäristö”. Hankkeen vaikutuksia po. Natura-alueeseen ei ole selvitetty varovaisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla.

2.2.8 Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen

Alueen herkkyys muutokselle terveydentilan suhteen arvioidaan YVA:ssa kohtalaiseksi. Jo Kiilan alueen nykyiset teolliset toiminnot aiheuttavat runsaasti muun muassa pöly-, melu-, liikenne- ja viihtyvyyshaittoja sekä huolta vaikutuksista ympäristöön. Hankealueen ympäristö on jo nykyisellään kuormitettu ja melun osalta liikutaan ohjearvojen tuntumassa, mikä nostaa herkkyyttä lisämuutoksille. YVA:ssa todetaan, että ottaen huomioon asukkaiden jo nykyisin asuinviihtyvyyttä ja virkistyskäyttöä heikentävinä kokemat raskaan liikenteen ja teollisten toimintojen aiheuttamat pölypäästöt, huoli ilmanlaadun heikkenemisestä on aiheellinen. Vaihtoehtojen VE 0+…VE 2B elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvat vaikutukset ovat sekä rakentamisen että toiminnan aikana merkittävyydeltään suuria. Kiilan alueen nykyiset toimijat ja suunnitteilla olevat hankkeet (Kehä IV, Västerskog) huomioiden melun ja pölyn ohjearvot voivat ylittyä lähimmän asutuksen kohdalla. Ohjearvojen ylittyessä on todennäköistä, että osalle asukkaista voi aiheutua terveysvaikutuksia. YVA:ssa korostetaan, että epävarmuutta voidaan vähentää myös säännöllisillä melu- ja pölypäästömittauksilla lähialueilla, mutta tätä ei kuitenkaan edellytetä valituksenalaisessa luvassa.

3 Yhteisvaikutusten huomioon ottamisesta lupapäätöksen edellytyksenä

YSL 49 §:n mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa kiellettyjä seurauksia. Tässä tapauksessa myös YVA:n tarve pohjautuu juuri hankkeen yhteisvaikutusten arviointitarpeeseen, kuten ELY:n päätöksessä 22.6.2016 (UUDELY/2505/2016, s. 5-6) todetaan: ”Ympäristökeskus on huolestunut siitä, että Hanskallion alueelle sijoittuu yhä enemmän toimintoja, joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Näiden eri hankkeiden ja jo toteutettujen hankkeiden yhteisvaikutuksista ympäristöön ei ole tehty arviointia”.

Hakijan vastineesta lausuntoihin ja muistutuksiin välittyy kuitenkin pyrkimys torjua yhteisvaikutusten tarkastelu sillä perusteella, että yksittäisen toimijan vaikutusten hahmottaminen olisi ongelmallista. Hakija toteaa esimerkiksi, että Tuusulanjoesta tehtävän pintavesitarkkailun osalta, ettei kyseisellä tarkkailulla saada tietoa toiminnanharjoittajan vaikutuksista ympäristössä, eikä sitä näin ollen nähdä tarpeelliseksi. Hakijan mukaan lupaedellytysten täyttymistä ei myöskään tarvitse varmistaa ennen luparatkaisun tekemistä ja esimerkiksi alueen tarkennettu vesienhallintasuunnitelma ja siihen liittyvä vesitarkkailu- suunnitelman päivitys voitaisiin tehdä vasta ennen toiminnan aloittamista; koska alueella, joka ei ole neitseellistä, ei vesitarkkailutietoja voida pitää tarpeellisena monilta vuosilta ennen toiminnan aloittamista.

Tämä yhteisvaikutusten arvioinnin merkityksen sivuuttava näkemys on välittynyt selkeästi myös valituksenalaiseen päätökseen, jonka perusteluissa todetaan esimerkiksi seuraavaa (s. 111): ”Asutus, luonto ja kiertotalouteen liittyvien toiminnot sijoittuvat alueelle yhtäaikaisesti. Yhden toimijan lupakäsittelyllä ei voida ratkaista esille tullutta ristiriitaa”. Samoin perustellaan liikenteen kokonaisvaikutusten sivuuttamista todeten (s. 126-127), että ”Yleisillä teillä tapahtuva liikenne ei kuulu ympäristöluvassa käsiteltäviin asioihin. Jo olemassa oleviin haittoihin ei voida ympäristöluvassa vaikuttaa. Haettua toimintaa ei voida evätä toiminnasta aiheutuvan liikenteen perusteella. Liikenteen määrä kasvaa yleisillä teillä, mutta Peab Industri Oy:n toiminnan liikenne ei muodosta merkittävää osuutta kokonaisliikenteestä”. Vastaavasti tarkkailun osalta lausutaan (s. 126), että ”Aluehallintovirasto ei pidä hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien tarkkailua tarpeellisena, koska pölyntorjunta toteutetaan parhaan tekniikan ja käytännön mukaisesti. Altistuvissa kohteissa tehtäviin hiukkasmittauksiin vaikuttaisivat myös muut kuin Peab Industri Oy:n toiminta eivätkä eri lähteistä peräisin olevat vaikutukset olisi eroteltavissa.”

Katsomme, että edellä esitetyt tulkinnat ovat merkittävällä tavalla virheellisiä. Se, että yksittäisen toimijan vaikutusten selvittäminen saattaa olla haastavaa ei vapauta selvittämästä yhteisvaikutuksia.

4 Hakemuksen puutteellisuudesta

YSL 39.2 §:n mukaan hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista. Jos hakemus koskee ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa tarkoitettua toimintaa, hakemukseen on liitettävä mainitun lain mukainen ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen perusteltu päätelmä ennen päätöksentekoa. Hakemukseen on lisäksi tarvittaessa liitettävä luonnonsuojelulain (1096/1996) 65 §:ssä tarkoitettu arviointi.

Kuten edellä on osoitettu ja jäljempänä osoitetaan, hankkeen vaikutukset on selvitetty siinä määrin puutteellisesti, että lupahakemus on katsottava olennaisesti puutteelliseksi.

Todettakoon vielä erikseen liikenteen vaikutusten osalta, että selvityksestä ei käynyt ilmi, mitä
haittoja liikenne ja sen määrän kasvun lisääntyminen aiheuttaa alueen asukkaille, vaikka liikenne on erottamaton osa toimintaa ja näin ollen myös sen aiheuttamia haittoja. Liikennemäärä on myös laskettu vanhentuneiden tietojen perusteella eikä yhteisvaikutuksia ole riittävällä tavalla huomioitu. Pelkästään vuoden 2018 jälkeen useat eri alueen toimijat (Suomen Paalauskeskus, Purkupiha, Romu Keinänen, Circulation ym.) ovat kasvattaneet ympäristöluvan alaisia toimintojaan niin, että varovaisesti arvioiden kasvua raskaan liikenteen osalta on tullut n. 120-150 ajoneuvoa vuorokaudessa. Tällä hetkellä moni toimija edelleen hakee lupaa laajentaa toimintojaan ja vireillä on myös muita uusia hankkeita. Mikäli kaikki suunniteltu toiminta toteutuu, niin kasvua on jopa 400-500 raskasta ajoneuvoa vuorokaudessa, ilman tässä valituksessa tarkoitettua Peabin hankettakin.

Katriinantie, jota pitkin suurin osa alueen raskaasta liikenteestä kulkee, menee asutuksen keskellä ja osa taloista sijaitsee aivan tien vieressä ilman mitään melusuojia. Näin ollen liikenne on osalle alueen asukkaista pääasiallinen päästöjen, melun ja tärinän lähde.

5 Valituksenalaisesta päätöksestä

5.1 Lupaedellytyksistä

5.1.1 YSL

Kuten edellä on osoitettu, valituksenalaisen luvan mahdollistamasta toiminnasta, asetetut
lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheutuisi sekä yksinään että erityisesti yhdessä muiden toimintojen kanssa YSL 49 §:n vastaisesti seuraavia vaikutuksia tai niiden riskiä:

1) terveyshaittaa (ilman epäpuhtaudet, pöly);

2) merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa (terveyshaittaa, haittaa luonnolle ja sen toiminnoille, ympäristön yleisen viihtyisyyden vähentymistä, ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä sekä vahinkoa ja haittaa omaisuudelle ja sen käytölle).

3) 16–18 §:ssä kiellettyä seurausta (mm. maaperän ja pohjaveden pilaantumista);

4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella (mm. jokivesistön- ja luonnon erityisarvojen ja kalaston heikkeneminen) sekä

5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta
rasitusta.

5.1.2 Naapuruussuhdelaki

Naapuruussuhdelain 17 §:n mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista. Arvioitaessa rasituksen kohtuuttomuutta on otettava huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta sekä muut vastaavat seikat.

Tässä tapauksessa asutus alueella on sijainnut huomattavasti kauemmin kuin sinne sijoitettu ja nyt suunniteltu toiminta, joten asutuksen aikaprioriteetti tulee ottaa huomioon ns. sietämisharkinnassa. Valituksenalaisen toiminnan mahdollistamat vaikutukset (mm. melu- ja tärinä) eivät ole po. asuinalueelle ominaisia ja tavanomaisia. On huomattava, että esim. lentomelu on luonteeltaan täysin erityyppistä kuin kiviaineksen louhinta. Hanke aiheuttaisi ns. naapuruussuhdelaissa kiellettyä kohtuutonta rasitusta.

5.1.3 Maa-aineslaki

Lisäksi maa-ainesten ottamisesta aiheutuisi maa-aineslain vastaisesti mm. seuraavia seurauksia tai niiden vaaraa: kauniin maisemakuvan turmeltumista; luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista; huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa ja tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista ilman vesilain mukaista lupaa.

Valituksenalaisessa päätöksessä ei varmisteta myöskään, että meneteltäisiin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi eikä oteta huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyyttä, onnettomuusriskiä tai mahdollisuuksia onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus ja huolellisuusperiaate) ja noudatettaisiin ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoituksenmukaisia ja kustannustehokkaita eri toimien yhdistelmiä (ympäristön kannalta parhaan käytännön periaate) YSL 20 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Nämä puutteet koskevat mm. yhteisvaikutusten selvittämistä ja tarkkailuvelvoitteiden puutteellisuutta mm. melun ja pölyn sekä vesistövaikutusten ehkäisyn ja tarkkailuvelvoitteiden osalta.

5.1.4 MURAUS-asetus

Kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamon ympäristönsuojelusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (MURAUS-asetus) säädetään kivenlouhimon, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamon ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimuksista silloin, kun toimintaan on oltava ympäristölupa. Asetuksen 3.3 §:n mukaan toiminnasta ei mm. saa aiheutua sellaista ilmanlaadun heikkenemistä, joka vaarantaa 5 §:ssä tarkoitetun ilmanlaadusta annetun valtioneuvoston asetuksen noudattamisen. Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole lupamääräyksin varmistettu ilmanlaadun turvaamista riittävällä tavalla. Kuvaavaa on, että lupamääräyksen 20. mukaan ”toiminnasta aiheutuvaa pölyämistä tulee seurata silmämääräisesti ja tarvittaessa mittauksin”.

5.1.5 Vesienhoitolaki ja luonnonsuojelulaki

YSL 51.1 §:n säädetään mm. vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004, jälj. VHLJ) mukaisen vesienhoitosuunnitelman huomioon ottamisesta ympäristölupaharkinnassa. Ympäristöluvassa on 49 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun seurauksen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa esitetään toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Vesienhoitolailla pantiin kansallisesti täytäntöön yhteisön vesipolitiikan puitteista annettu direktiivi 2000/60/EY, joka velvoittaa jäsenvaltioita säätämään vesien tilaa kartoittavan ja vesien käyttöä ohjaavan suunnittelujärjestelmän. Järjestelmän tavoitteena on pinta- ja pohjavesien tilan edistäminen siten, että niiden tila on vähintään hyvä. Mikäli hanke vaarantaa saavutettavissa olevan tavoitetilan tai sen saavuttamisen, lupaa ei vesipuitedirektiivin ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella voida myöntää (ks. mm KHO:2017:87). EU-tuomioistuimen ns. Weser-tuomion (C-461/13) mukaan pintavesimuodostuman tilan huononeminen on kysymyksessä heti, jos ainakin yhden vesipuitedirektiivin liitteessä V tarkoitetun laadullisen tekijän tila huononee yhdellä luokalla.

Vesienhoitolainsäädännön ja varovaisuusperiaatteen merkitys lupaharkinnassa korostuu myös tuoreessa oikeuskäytännössä. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi 19.12.2019 antamallaan
vuosikirjaratkaisullaan T 6070 Finnpulp Oy:n ympäristölupahakemuksen viitaten keskeisesti Euroopan Unionin tuomioistuimen ratkaisuun C-461/13 koskien vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan soveltamista. KHO toteaa ratkaisussaan mm. seuraavaa:

”Asiaa arvioitaessa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain ja vesipuitedirektiivin velvoitteiden toteutumisen kannalta on erityisesti otettava huomioon unionin tuomioistuimen 1.7.2015 asiassa C-461/13 antama ennakkoratkaisu vesipuitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan tulkinnasta (Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland e.V. vastaan Saksan valtio; ns. Weser-tuomio). Unionin tuomioistuin on Weser-tuomiossa linjannut, että vesipolitiikan puitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa olevaa käsitettä pintavesimuodostuman ”tilan huononeminen” on tulkittava siten, että kyseessä on huononeminen heti, kun ainakin yhden kyseisen direktiivin liitteessä V tarkoitetun laadullisen tekijän tila huononee yhdellä luokalla, vaikka tämä huononeminen ei johda pintavesimuodostuman luokan alenemiseen kokonaisuudessaan. /korostus tässä

Ympäristönsuojelulain 51 §:n 1 momentin ja vesienhoidon ja merenhoidon
järjestämisestä annetun lain 21 §:n 1 momentin 1 kohdan ja niillä täytäntöön pannun
vesipolitiikan puitedirektiivin unionin tuomioistuimen edellä mainitussa Weser-tuomiossa vahvistaman tulkinnan mukaan kansallinen viranomainen ei saa myöntää
lupaa toimenpiteelle, jonka seurauksena pintavesimuodostuman jonkun laadullisen
tekijän tilaluokka heikkenisi. Näin ollen ympäristönsuojelulain 49 §:n 2 kohdassa
tarkoitettuna merkittävänä pilaantumisena tai sen vaarana on pidettävä sellaista
olennaisen lisäkuormituksen vesistössä aiheuttamaa kokonaisvaikutusta, joka johtaa
pintavesimuodostuman tilan tai sen laadullisen tekijän heikkenemiseen. Ympäristön
pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan seurausten todennäköisyyttä ja
haitallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös ympäristönsuojelulain 20 §:n 1
kohdan mukainen varovaisuusperiaate.” /korostus tässä

KHO perusteli em. kielteistä päätöstään varovaisuusperiaatteella mm. seuraavasti:

”Kaiken kaikkiaan tehdyistä arvioinneista ei käy selvästi ja yksiselitteisesti ilmi, miten
kaikki edellä kuvatut seikat erityisesti yhdessä tarkasteltuina vaikuttavat Kallaveden
ekologiseen tilaan suunnitellun toiminnan aiheuttaman koko sen elinkaaren eli useita
vuosikymmeniä kestävän lisäkuormituksen aikana. Hakijan teettämissä mallinnuksissa
vesistövaikutusarviointiin on jäänyt siten merkittävää epävarmuutta varsinkin
päästöjen pitkäaikais- ja yhteisvaikutusten osalta.” /korostus tässä

KHO kuvaa varovaisuusperiaatteen Weser-tuomiossa täsmennettyä sisältöä seuraavasti:

”Vesipuitedirektiiviä koskevan unionioikeuden tulkinnan määrittävä Weser-tuomio huomioon ottaen on arvioitava, vaarantaako hankkeen toteuttaminen Kallaveden vesimuodostuman hyvän ekologisen ja kemiallisen tilan säilyttämisen tai aiheuttaisiko hanke ainakin yhden vesipuitedirektiivin liitteessä V mainitun pintavesimuodostuman ekologisen tilan luokittelua koskevan laatutekijän alenemisen.” /korostus tässä

Lopulta KHO tiivistää oikeudellisen arviointinsa seuraavasti:

”Kaikki edellä lausuttu ja asiassa saatu selvitys kokonaisuutena huomioon ottaen asiassa ei voida riittävästi vakuuttua siitä, että toiminnasta ei tällä sijoituspaikalla ja lupahakemuksessa ilmoitetulla tuotantomäärällä koko sen elinkaaren aikana ennalta arvioiden aiheutuisi jätevesien purkuvesistöön vesistön ekologisen tilan kehitys huomioon otettuna ympäristönsuojelulain 49 §:n 2 kohdassa kiellettyä merkittävää pilaantumista, kun lainkohtaa tulkitaan unionioikeudellisten velvoitteiden ja varovaisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset on kumottava ja Finnpulp Oy:n lupahakemus hylättävä.” /korostus tässä

Koska valituksenalaisen päätöksen mahdollistamat vaikutukset muodostavat riskin Tuusulanjoen luontoarvoille ja mahdollisesti sen kautta myös Vantaanjoen Natura 2000 -alueen suojeluarvoille, katsomme, että myös nyt tarkasteltavassa lupaharkinnassa on otettava huomioon sekä luontodirektiivin että vesipuitedirektiivin vaatimukset niiden soveltamista ohjaavan varovaisuusperiaatteen mukaisesti. Tässä tapauksessa hakemuksesta saatavan käsityksen mukaan hankkeen vaikutuksia vesienhoidon tavoitteiden toteutumiseen ei ole arvoitu eikä varsinkaan laatutekijäkohtaisesti.

5.2 Lupamääräyksistä

Lupamääräysten tarkoituksena on mahdollistaa ympäristösääntelylle ominaisten joustavien normien tapauskohtainen konkretisointi selkeällä ja valvottavissa olevalla tavalla. Lupamääräysten konkreettisuutta edellyttää myös YSL 42.1 §, joka edellyttää lupamääräysten huomioon ottamista luvan myöntämisedellytyksiä harkittaessa. Tässä tapauksessa lupamääräykset ovat osin tulkinnanvaraisia, vaikeasti valvottavia ja niiden täytäntöönpano edellyttää tulkintaa ja selvityksiä, jotka olisi tullut käsitellä jo luvanmyöntämisedellytyksiä arvioitaessa.

Lupamääräyksessä 16 todetaan, että ”Jos melu on luonteeltaan iskumaista tai kapeakaistaista, mittaus- tai laskentatulokseen on lisättävä 5 dB ennen sen vertaamista sallittuun melutasoon”. Katsomme, että kysymys melun erityisestä häiritsevyydestä olisi tullut arvioida luvanmyöntämisedellytyksiä harkittaessa eikä jättää tulkittavaksi tai selvitettäväksi
täytäntöönpanovaiheessa. Melun iskumaisuus ja kapeakaistaisuus ovat luvan tarkoittamalle toiminnalle ominaisia, melun erityisesti häiritseviä ominaisuuksia, joiden merkitystä olisi tullut arvioida myös yhteisvaikutusten kannalta.

Määräyksen 19. mukaan toiminnan käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelma ja vesien hallintasuunnitelma on toimitettava Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Vantaan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle ennen toiminnan aloittamista, kuitenkin viimeistään kahden kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Katsomme, että mahdollisuudet kontrolloida vaikutuksia olisi tullut selvittää ja arvioida jo luvanmyöntämisedellytysten kannalta, varsinkin kun vaikutuksia vesistöön ei ole arvioitu vesienhoidon vaatimusten mukaan.

Määräyksen 21. mukaan ”Toiminnan (louhinta ja murskaus) aiheuttama melutaso on mitattava vähintään kolmella asuinkiinteistöllä/vapaa-ajan asunnolla sekä laitosalueeseen rajautuvalla lähivirkistysalueella kolmen kuukauden kuluessa toiminnan käynnistyttyä.” Määräys jättää tulkinnanvaraiseksi, riittääkö sen mukaan yksittäinen mittauskerta. Mikäli tarkoituksena on, että melun kontrollointi perustuu yksittäiseen mittauskertaan, tarkkailu jää riittämättömäksi, erityisesti kun otetaan huomioon mm. muiden melulähteiden yhteisvaikutusten merkitys ja mittausolosuhteiden vaihtelevuus (mm. tuuli ja sääolot).

Määräyksen 23. mukaan ”Toiminnanharjoittajan on osallistuttava tarvittaessa pohja- ja pintavesien sekä ilman laadun yhteistarkkailuun, kalataloudelliseen yhteistarkkailuun, yhteismeluselvitykseen (melumittausten ja -laskennan yhdistäminen) ja liikennevaikutusten selvitykseen.” Määräyksestä ei ilmene, miten ehtoa ”tarvittaessa” tulee soveltaa.

Määräyksen 12. mukaan ”Allastilavuuksissa on otettava huomioon kerran 10 vuodessa esiintyvät rankkasateet ja ilmaston lämpeneminen (+ 20 % em. allastilavuudesta)”. Mitoituksen riittävyyttä ei kuitenkaan perustella, ja ottaen huomioon toiminnan kesto, se on mitoitettu liian lyhyen ajanjakson maksimitarpeen mukaisesti. Määräyksen perustelujen mukaan ”Hulevesistä ei saa aiheutua haittaa Tuusulanjoen eliöstölle”, mutta koska vaikutuksia ei ole selvitetty vesienhoidon vaatimusten mukaan vesimuodostumiin laatutekijäkohtaisesti (pohjaeläimet, kalat, päällyslevät, fysikaalis-kemialliset tekijät), määräyksen riittävyyttä ei voida varovaisuusperiaatteen nojalla arvioida.

6 Perustelujen puutteellisuus

Valituksenalaisen päätöksen perustelut ovat myös edellä esitetyin perustein puutteelliset. Päätelmiä ei riittävästi perustella objektiivisella ja neutraalilla tietolähteellä tai selvityksellä. Perustelujen puutteet koskevat keskeisesti yhteisvaikutusten, immissioiden ja vesistövaikutusten, selvittämistä. Myöskään epävarmuuden sisältöä ja merkitystä ei ole selvennetty. On myös huomattava, että YSL:n soveltamisessa noudatettavan virallisperiaatteen mukaisesti viranomaisen on tutkittava luvan myöntämisen edellytysten käsillä olo (YSL 48.1 §).

7 Oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perustelut

Koska olemme joutuneet hakemaan muutosta ympäristölupapäätöksen virheellisyyden vuoksi, olisi kohtuutonta, mikäli siitä aiheutuvat kustannukset jäisivät kannettaviksemme.

Varaamme mahdollisuuden täydentää valitustamme hankkeen vaikutuksia koskevin asiantuntijalausunnoin.

Helsingissä 17.6.2021

Muutoksenhakijoiden valtuuttamana

Sakari Niemelä, asianajaja

LIITTEET:

Liite 2: yhdistysten säännöt