Selitys Hyvinkään Kytäjän Natura-aluetta koskevaan ELY-keskuksen päätökseen liittyvään oikeusprosessiin

Aiemmat vaiheet:

• Piiri teki 2.6.2021 Uudenmaan ELY-keskukselle vireillepanon Hyvinkään Kytäjä-Usmin metsäalueen Natura-alueen metsänhakkuiden keskeyttämiseksi. Virellepano löytyy täältä.
• ELY-keskus rajasi 22.9.2021 päätöksellään osan hakattavaksi aiotuista suojeltavista Natura-luontotyypeistä ja kielsi niiden hakkuut. Piiri piti kuitenkin päätöstä puutteellisena.
• Piiri valitti 24.9.2021 ELY-keskuksen päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen. Valitus löytyy täältä.
• Myös Maatalousyhtymä Laakkonen on valittanut ELY:n päätöksestä.
• Piiriltä pyydettiin selitys ELY:n lausuntoon ja Maatalousyhtymän valitukseen. Selitys löytyy alta.

SELITYS 23.2.2022

Helsingin hallinto-oikeus
helsinki.hao(a)oikeus.fi

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Selitys Hyvinkään Kytäjän Natura-aluetta koskevaan ELY-keskuksen päätökseen liittyvään oikeusprosessiin

ASIA: Selitys Maatalousyhtymä Laakkonen Kalle, Reetta, Ville ja Yrjö:n tekemään valitukseen sekä Uudenmaan ELY-keskuksen lausuntoon ELY-keskuksen vireillepanomme perusteella 22.9.2021 antamasta päätöksestä (UUDELY/6147/2021)

VIITE: Selityspyyntö Helsingin hallinto-oikeudesta 3.2.2022

Diaarinumero: 25318/03.04.04.04.24/2021

Prosessiosoite

erityisasiantuntija Lauri Kajander
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki
Puhelin 045 1140 088
uusimaa(a)sll.fi

Helsingin hallinto-oikeudelta saamamme 3.2.2022 päivätty selityspyyntö sisälsi liitteenä seuraavat asiakirjat:

• Maatalousyhtymä Laakkonen Kalle, Reetta, Ville ja Yrjö (jäljempänä Maatalousyhtymä) 22.10.2021 päivätty valitus Uudenmaan ELY-keskuksen päätöksestä 22.9.2021, UUDELY/6147/2021.
• Uudenmaan ELY-keskuksen lausunto 2.12.2021, jossa ELY-keskus vastasi sekä Maatalousyhtymän että Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin valituksiin samasta päätöksestä
• ELY:n 28.1.2022 päivätty lausunto Maatalousyhtymän valituksen täydennyksestä.

Tutustuttuamme Uudenmaan ELY-keskuksen (jäljempänä ELY) lausuntoihin sekä Maatalousyhtymän valitukseen, lausumme selityksenämme seuraavaa. Ensin kommentoimme ELY:n lausunnossa ja sen jälkeen Maatalousyhtymän valituksessa esitettyjä väitteitä.

ELY:n lausunnosta

ELY: “ELY-keskus toteaa, että valituksenalaisessa päätöksessä ja maastokäynnistä tehdyssä

muistiossa kuvio 799 on käsitelty laajan kuvion 797 osana. Kuviota 797 vastaavasti myöskään kuvio 799 ei täytä luontotyypin boreaaliset luonnonmetsät kriteerejä: se on kuusivaltaista MT-tyypin metsää, jonka puusto on tasaikäistä ja ei satunnaisesti jakautunutta. Kuviolla ei ole lahopuuta, ja sen läpi kulkee ajoura hakkuukuvioille.”

SLL UP: ELY:n päätökseen (UUDELY/6147/2021, 22.9.2021) SLL Uusimaan tekemästä vireillepanosta ei ole liitetty minkäänlaista maastomuistiota. Itse päätös ei myöskään sisällä mitään mainintaa kuviosta 799 sen paremmin itsenäisenä kuviona kuin osana kuviota 797. ELY on oman ilmoituksensa mukaan tarkastanut kuvion maastokäynnillä 30.6.2021. Kuvio 799 on kuitenkin ehditty avohakata ennen 30.62021, joten se ei voine olla ELYn ilmoittamalla tavalla ”kuusivaltaista MT-tyypin metsää, jonka puusto on tasaikäistä ja ei satunnaisesti jakautunutta.”

ELY: ”Luontotyypin boreaaliset lehdot (kuvio 267) ympärillä sijaitseva kuvion 292 reuna-alue (metsätyyppi OMT) ei myöskään täytä luontotyypin boreaaliset luonnonmetsät kriteerejä: luonnonmetsän ikäkriteerit eivät täyty (puuston ikä on noin 60 vuotta), ja kuviolla on vain paikoitellen hieman lahopuuta. Metsähallituksen SAKTI-aineistossa boreaalinen lehto (kuvio 267) on rajattu suppeammaksi kuin vireillepanossa esitetty kuvio 292. Kyseinen vireillepanossa esitetty kuviokarttapohja on tiettävästi peräisin Metsäkeskuksen vuonna 2007 tekemästä metsäsuunnitelmasta vuosille 2008–2017. Kuviorajauksia on sen jälkeen tarkennettu.”

SLL UP: Boreaalisen lehdon (asianmukaisesti rajattu kuvio 267) ulkopuolelle jäävä osa kuviosta 292 ei ole ”reuna-aluetta” vaan valtaosa kuviosta 292. Myös tämä alue on avohakattu ennen 30.6.2021, joten ELY ei liene tarkastanut sitä maastossa, ja ELYn selityksessään antama kuvaus koskenee jotain toista kuviota tai ajankohtaa.

ELY: ”Kytäjän alueen luontotyyppi-inventointi on tehty vuosina 2018–2020. Natura 2000 -luontotyyppien ominaispiirteet kehittyvät hyvin hitaasti, eivätkä tärkeimmät puuston rakennepiirteisiin ja lahopuun määrään liittyvät kriteerit juurikaan muutu muutamassa vuodessa. Inventointiohjeen mukaan lahopuun määrässä tapahtuvat yhtäkkiset muutokset esim. tuulenkaatojen seurauksena eivät yksinään riitä täyttämään boreaalisten luonnonmetsien kriteeriä lahopuun määrässä, vaan lahopuulla tarkoitetaan kohteen lahopuujatkumoa, joka koostuu eriasteisesta ja -laatuisesta lahopuusta. ELY-keskus toteaa, että SLLUP:n valituksessa mainittu viisi vuotta on luontotyyppien muutoksia ajatellen erittäin lyhyt aika, eikä siinä ajassa ehdi tapahtua olennaisia muutoksia.”

SLL UP: ELY:n (Kämäri 5.2.2021) SLL UP:lle sähköpostitse toimittaman tiedon mukaan luontotyyppi-inventointia Kytäjän Natura-alueella on tehty 2017-2019. Natura 2000 -luontotyyppien inventointiohjeen (kts. liite 1) mukaan Natura-luontotyypiltä boreaalinen luonnonmetsä ei edellytetä lahopuun esiintymistä, mikäli elävä puusto on (pituus- tai paksuusvaihtelun perusteella) erirakententeista (”jatkuvakorkeuksinen kerroksellisuus”) tai vanhoja eläviä ylispuita on vähintään 10 kpl/ha. Puustoltaan 2-jaksoisissa (”vaihtelevakorkeuksinen kerroksellisuus”) metsissä edellytetään lahopuun (vähintään kohtalaista) esiintymistä (mikäli ylispuukriteeri ei täyty), lahopuun laadulle ei aseteta vaatimuksia. Puustoltaan 1-jaksoisilta metsiltä vaaditaan (mikäli ylispuukriteeri ei täyty) runsasta lahopuustoa, joka edustaa eri lahovaiheita (”lahopuujatkumo”). Valituksenalaisissa Kytäjän Natura-luontotyyppikuviossa ei ole kyse tilanteista, joissa lahopuujatkumoa edellytettäisiin – koska kyse on puustoltaan (pituus- ja/tai paksuusvaihtelun kautta) kerroksellisista metsistä, ja ohjeen toteamus siitä, että kerralla syntynyt lahopuu ei yksin täytä lahopuukriteeriä, koskisi vain tilanteita, joissa edellytetään lahopuujatkumoa, toisin sanoen puustoltaan 1-jaksoisia metsiä. Uutta lahopuuta voi syntyä samaan metsikköön vuosittain kuivuuden, lumenmurtojen, juurikäävän, tuulenkaatojen, hyönteistuhojen yms. seurauksena. Lahopuu jaetaan kolmeen lahoasteluokkaan (tuore lahopuu on luokkaa 1), Etelä-Suomen oloissa kuolleen puun siirtyminen luokasta 1 luokkaan 2 voi nopeimmillaan tapahtua n. 2 vuotta puun kuolemasta, mikä merkitsee että lahopuujatkumo voi syntyä aiemmin lahopuuttomalle kohteelle, jolla kuolee puita useampana lähekkäisenä vuotena, 3-5 vuoden aikana. Toisin kuin ELY-perusteettomasti väittää, dramaattisetkin muutokset ovat 5 vuoden ajanjaksolla – ja jopa lyhyemmällä ajanjaksolla –mahdollisia, tämä on tapauskohtaista. Erityisesti kohteilla, jotka ajanhetkellä X ovat boreaalisen luonnonmetsän kriteerien täyttymisen suhteen rajatapauksia, muutos kriteerit täyttäväksi kohteeksi voi tapahtua jopa vuodessa.

ELY: ”SLLUP on valituksessaan tuonut ilmi, että päätöksen perusteena olevat ELY-keskuksen luontotyyppitiedot eivät olisi ajantasaisia ja kattavia.” … ”Valituksenalaiseen päätökseen liittyvien tietojen ajantasaisuus on lisäksi varmistettu ELY-keskuksen 30.6.2021 tekemällä maastokäynnillä.”

SLL UP: Olemme jo edellä nostaneet esille ELYn päätökseensä kirjaaman ja maastotodellisuuden välisen ristiriidan kuvioiden 292 ja 799 osalta. Lisäksi olemme jo valituksemme liitteessä 5 toimittaneet dokumentaation (valokuvia ja kuvaukset) sellaisista vireillepanoomme sisältyneistä kuvioista, jotka täyttävät Natura-luontotyyppien inventointiohjeistuksen mukaiset luontotyypin ”boreaalinen luonnonmetsä” tai luontotyypin ”puustoinen suo” kriteerit, mutta joita ELY ei tästä huolimatta sellaisiksi tunnistanut. Esimerkiksi kuviota 280 ELY käsittelee päätöksessään vain boreaalisen luonnonmetsän kysymyksenä, vaikka osa kuviosta edustaa luontotyyppiä puustoinen suo, mitä on mahdoton olla huomaamatta jos kuvion käy maastossa läpi. Edellä mainitun perusteella on ilmeistä, ettei ELY:n maastokäynnillä 30.6.2021 ole käyty kattavasti läpi kaikkia vireillepanoomme sisältyneitä kuvioita. Tätä tukee myös ELY:n selityksessään lausuma:

”Kytäjän–Usmin metsäalueen pinta-ala on 2266 ha. Tällaisilla valtavan laajoilla alueilla inventoinnit eivät voi kaikilta osin olla yksityiskohtaisia, vaan niitä tarkistetaan ja täydennetään tarvittaessa.”… ”Maastokäynnillään ELY-keskus tarkisti yksittäisten luontotyyppikuvioiden rajauksia siltä osin kuin siihen oli yllä mainitut ohjeet huomioiden perusteita.”

Tällaista ohjetta ei todellisuudessa ole olemassa, vaan Natura-luontotyyppien inventointiohje nimenomaan edellyttää, että inventointi on yksityiskohtaista (kts. alla) silloin kun se on tarpeen – kuten nimenomaan on tapauksissa, joissa inventoinnin tuloksista riippuu voidaanko kohteella sallia hakkuut vai ei.

Natura 2000 -luontotyyppien inventointiohje (kts. Liite 1):

Käsitystä leväperäisyydestä luontotyyppiesiintymien asianmukaisessa huomioinnissa vahvistaa edelleen ELYn selityksessään lausuma: ” Liitteen 5 kohdassa 8 on esitetty, että kuvio 798 puuttuu ympäristöhallinnon tietojärjestelmästä. Kyseessä on pienialainen (0,27 ha) suo. Kytäjän kaltaisissa laajoissa inventoinneissa ei ole mahdollista huomioida jokaista pienialaista luontotyypin muutosta, vaan luontotyyppi-inventoinnin luonteen ja inventoitavan pinta-alan suuruuden vuoksi suopainanteet on sisällytetty isompaan kuvioon lisämääreinä (”suopainanteita”).”

Paitsi että ELY:n kanta on Natura-luontotyyppien inventointiohjeen vastainen, kyseessä on (kuten valituksemme liitteessä 5 selkeästi metsäsuunnitelmakartan kera toteamme) kohde, jonka Metsäkeskus on jo (alueen metsäsuunnitelmaa 2008-2017) varten tekemässään inventoinnissa (maastotodellisuutta vastaavasti) määrittänyt luontotyypiksi ”puustoinen suo”. Kyseessä on Kytäjän Natura-alueella suojeltava luontotyyppi, jonka esiintymien säilymistä ei turvaa se että – oikeasti helposti tehtävissä olevan omaksi kuviokseen erottamisen sijaan – se mainitaan epämääräisenä tekstihuomautuksena sellaisen kuvion kuviotiedoissa, jota ei merkitä suojeltavaksi luontotyypiksi.

ELY: ”ELY-keskus katsoo, että Natura-arviointimenettelyn soveltaminen metsänkäyttöilmoitusten käsittelyyn ei ole tarkoituksenmukaista. Alueen suojelun perusteena olevista luontotyypeistä on kerätty kuviokohtainen kattava ja yksityiskohtainen tieto ELY-keskuksen omien inventointien pohjalta. Kaikki Natura 2000 -alueisiin kohdistuvat metsänkäyttöilmoitukset tulevat metsäkeskukselta tiedoksi ELY-keskukselle, jolloin voidaan valvoa luonnonsuojelulain 64 a §:n mukaisen heikentämiskiellon noudattamista kuviokohtaisesti. Mikäli hakkuutoimenpiteestä uhkaa aiheutua 64 a §:ssä kielletty seuraus.”

SLL UP: ELY tekee selityksessään Natura-arvioinnin tarpeesta tarkoituksenmukaisuuskysymyksen, mitä se lain ja oikeuskäytännön mukaan nimenomaisesti ei ole. Tässä viittaamme mm. Oulujärven saaria koskevaan korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätökseen KHO: 2020:3 https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1579161739031.html , joka käsittelee nimenomaan tilannetta, jossa Natura-alueelle, jonka suojeluperusteisiin kuuluu puustoisia Natura-luontotyyppejä, on tehty metsänkäyttöilmoitus, mutta ei asianmukaista Natura-arviota (”Mikäli ei ole poissuljettua, että viranomaisen lupaa tai hyväksyntää edellyttävä hanke tai suunnitelma voisi merkittävästi heikentää Natura-alueen suojeluperusteita, on tehtävä LSL 65 §:n mukainen Natura-arviointi.”). Edellä mainittu poissulkeminen edellyttäisi Euroopan Unionin tuomioistuimen mukaan, ettei jää minkäänlaista tieteellistä epäilyä siitä, että heikentymistä saattaa tapahtua, eli vaatimus on hyvin tiukka. Sitä mitä Natura-alueisiin kohdistuvien hankkeiden (kuten metsänhakkuu) luvittaminen luontotyyppi- ja lajiselvitysten sekä Natura-arvioinnin osalta edellyttää, on seikkaperäisesti kuvattu Luontoselvitysoppaan luvussa 12, eikä sitä siten ole tässä tarpeen toistaa. (”Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi. Opas tekijälle, tilaajalle ja viranomaiselle.” – SYKE 2021 – https://helda.helsinki.fi/handle/10138/337697).

Mitä tulee ELY:n väitteeseen ”Alueen suojelun perusteena olevista luontotyypeistä on kerätty kuviokohtainen kattava ja yksityiskohtainen tieto ELY-keskuksen omien inventointien pohjalta”, se on todettava absurdiksi, koska ensinnäkin ELY on toisaalla tässä samassa selityksessä väittänyt (tosin virheellisesti), ettei yksityiskohtaisen tiedon kerääminen olisi edes mahdollista alueen laajuuden yms. vuoksi, ja toiseksi koska ELY on reagoidessaan vireillepanoomme löytänyt alueelta (aivan oikein) luontotyyppiesiintymiä jotka eivät ole aiemmin olleet sen tiedossa. Ja kuitenkin kyse on siitä, että on tarkasteltu laajalta alueella vasta yhden hakkuuleimikon aluetta, ja siltäkään ELY ei edelleenkään ole kaikkia Natura-luontotyyppikohteita tunnistanut. Natura-luontotyyppiesiintymien kartoitusta on Kytäjällä viimeisten n. 15 vuoden aikana tehty ns. iterointiperiaatteella, ja tulos on kierros kerrokselta lähestynyt maastossa todettavissa olevaa todellisuutta, mutta ei edelleenkään vastaa sitä.

Yhteenvetona toteamme, että Uudenmaan ELY-keskus ei ole selityksessään esittänyt mitään sellaista minkä perusteella valituksemme olisi perusteeton.

Maatalousyhtymä Laakkosen valituksesta

Yleistä

Maatalousyhtymä Laakkosen valituksen perusteella on ilmeistä, ettei yhtymän asiamies tunne sen paremmin Natura-alueita koskevaa lainsäädäntöä, luonnonsuojelukorvauksia koskevaa lainsäädäntöä kuin luonnonsuojelujärjestöjen vireillepano- ja valitusoikeutta koskevaa lainsäädäntöäkään.

Maatalousyhtymä on myös käyttänyt valituksessaan asiantuntijana kasvitieteilijä Seppo Vuokkoa, joka ei ole sen paremmin metsäasiantuntija kuin metsäisten Natura-luontotyyppien asiantuntijakaan. Tämä heijastuu siihen, että lausunnossaan Vuokko käsittelee boreaalisen luonnonmetsän käsitettä ja siihen liittyvää terminologiaa pitkälti omien käsitystensä ja mielikuviensa pohjalta, eikä sen valtion ympäristöhallinnon ohjeistuksen pohjalta, jossa koko termin sisältö ja juridinen merkitys Suomessa määritellään siten, että sitä on mahdollista soveltaa yhtenevästi koko maassa.

Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta

Maatalousyhtymä on vaatinut Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiriä (SLL UP) korvaamaan oikeudenkäyntikulunsa korkoineen. Vaatimus on perusteeton, Maatalousyhtymä on osallisena oikeudenkäyntiprosessissa koska on itse valittanut viranomaispäätöksestä, SLL UP ei ole maatalousyhtymää oikeuteen haastanut.

Maatalousyhtymä on perustellut valituksessaan korvausvaatimustaan sillä, että SLL UP olisi ”painostanut” viranomaista tekemään päätöksen, josta Maatalousyhtymä on sittemmin valittanut. Toteamme että SLL UP on sellainen LSL 57.2 §:ssä ja 61.3 §:ssä mainittu yhdistys, jonka toimialaa käsiteltävä asia koskee, ja jolla siten on ollut toimialueellaan (Uusimaa) asiassa niin vireillepano- kuin valitusoikeuskin. Näiden oikeuksien käyttäminen ei ole viranomaisen painostamista, eikä oikeuta Maatalousyhtymän korvausvaatimusta. Vireillepano on myös ollut niin objektiivisten seikkojen kuin viranomaisen päätöksenkin perusteella aiheellinen, joten ns. shikaanista eli oikeuden väärinkäytöstä ei voi olla kysymys.

Käsitteistöä

Maatalousyhtymän valituksessa sotketaan iloisesti keskenään käsitteet ”boreaalinen metsä” ja ”boreaalinen luonnonmetsä”. Boreaalista metsää on kaikki Suomessa esiintyvä metsä. Boreaalinen luonnonmetsä taas tarkoittaa metsää, joka täyttää tietyt erikseen sovitut ja määritellyt minimikriteerit. Se ei ole synonyymi luonnontilaiselle tai ”kirveenkoskemattomalle” metsälle, vaan boreaaliseen luonnonmetsän määritelmän sisään mahtuu hyvinkin raskaan hakkuuhistorian omaavia metsiä, kunhan niissä viimeisimmistä käsittelytoimenpiteistä on kulunut niin pitkä aika, että luonnollisen kehityksen myötä niihin on palautunut riittävästi luonnonmetsän piirteitä. Esimerkiksi lahopuun esiintymistä ei boreaaliselta luonnonmetsältä edellytetä, jos puusto on muuten rakenteeltaan riittävän monipuolinen. Se että metsässä on vanhoja hakkuukantoja – vaikkapa runsaastikin – ei estä sitä ettei kyseessä voisi olla boreaalinen luonnonmetsä. Boreaalisen luonnonmetsän määrittämisen kriteerit on kuvattu Natura 2000 –luontotyyppioppaassa ja ympäristöhallinnon määritysohjeessa, joita käytetään määritystyössä yhdessä. Määrittämisen kriteereitä on esitelty laajasti liitteessä 1, josta löytyvät myös linkit edellä mainittuihin julkaisuihin. Valtaosa Suomen boreaalisista metsistä ei täytä boreaalisen luonnonmetsän kriteereitä; tilanne on täsmälleen sama myös Kytäjän Natura-alueen suhteen. Kytäjän Natura-alueella on kuitenkin enemmän boreaalisia luonnonmetsiä kuin keskimääräisellä vastaavankokoisella eteläsuomalaisella talousmetsäalueella.

Boreaaliselta luonnonmetsältä edellytetään pääsääntöisesti (poikkeukset on esitetty Natura-luontotyyppioppaassa ja ympäristöhallinnon inventointiohjeessa), että sen valtapuusto on vähintään uudistusikäistä. Uudistusikäisyyden alarajat on esitetty hyvän metsänhoidon suosituksissa https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/metsan-uudistamisen-ajoitus , ja vaihtelevat puulajista ja kasvupaikkatyypistä riippuen Etelä-Suomessa välillä 40-90v. Siten maatalousyhtymän valituksesssaan esittämä väite

”Hallintopakon kohteena olevilla metsäkuvioilla puuston ikä on ELY-keskuksen lausunnon mukaan 80 vuotta (ELY-keskus on pitänyt jopa 70-vuotiasta metsää vanhana metsänä), mikä ei täytä suojelun pääkriteerin vaatimuksia.”

ei pidä paikkaansa.

Puuston satunnaisella tilajakaumalla tarkoitetaan kaikkia tilanteita, joissa puut eivät ole tasavälein tai suorissa riveissä, tai puuston tilajakaumaa ei ole harvennushakkuulla pyritty muuttamaan mahdollisimman tasaväliseksi. Koska tilajakaumaa arvioitaessa otetaan huomioon kaikki yli 1,3m pitkät puut, kerran systemaattiseksi muutettu tilajakauma voi aikaa myöten syntyvien uusien puiden myötä muuttua jälleen satunnaiseksi. Siten Maatalousyhtymän valituksessaan esittämä väite

”Toisena kriteerinä on metsän puuston satunnainen tilajakautuma. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kriteeri ei voi täyttyä alueella, joka on ollut vuosikymmeniä aktiivisen metsätalouden piirissä”

pitää kyllä paikkansa, mutta on valituksen perusteluna merkityksetön, koska valituksenalaisissa kuvioissa ei ole kyse metsistä, jotka olisivat olleet ”vuosikymmeniä aktiivisen metsätalouden piirissä”, vaan kuvioista jotka ovat olleet niin pitkään pois aktiivisen metsätalouden piiristä, että ne täyttävät boreaalisen luonnonmetsän minimikriteerit.

Kytäjälle tehdyistä Natura-luontotyyppikartoituksista

Maatalousyhtymä väittää valituksessaan Kytäjän luontotyyppihavainnoista, että

”Useat havainnoista perustuvat luontojärjestöjen tekemiin ilmoituksiin ja vaatimuksiin suojella kyseiset kohteet. Pääsääntöisesti uusissa havainnoissa ei ole kyse sellaisista luontoarvoista, jotka tulisi suojella luonnonsuojelulain tai muun pakottavan lainsäädännön nojalla.”

Monet havainnoista ovat todellakin luontojärjestöjen kartoituksista peräisin. Kokemuksemme mukaan Uudenmaan ELY ei tällaisissa tapauksissa lähde (muuten kun tietenkin maanomistajan aloitteesta) ajamaan suojeluun kuin sellaisia kohteita joiden suojelemiseen se katsoo lain velvoittavan, joten ei sitä järjestöjen taholta myöskään vaadita suojelemaan muita kuin lakivelvoitteeseen perustuvia kohteita. Järjestöt käyttävät tämän varmistamiseksi Natura-luontotyyppien kartoitukseen Natura-luontotyyppien määritykseen erikoistuneita sekä lajistoselvityksiin erikoistuneita pitkän linjan ammattilaisia, joilla on kokemusta vastaavasta työstä esim. Metsähallituksen, Luonnonvarakeskuksen tai yliopiston palveluksessa. Väite siitä, että kyse ei olisi nimenomaan kohteista, joiden säästämistä laki vaatii (Natura-luontotyyppikohteiden kriteerit täyttävät kohteet, Naturan perusteella suojelua vaativat lajistokohteet, ja kahden edellisen tarvitsemat suojavyöhykkeet) on täysin tuulesta temmattu.

Maatalousyhtymän valituksessaan esittämistä väitteistä eivät myöskään pidä paikkaansa esim. seuraavat:

”ELY-keskuksen hallintopakkopäätökselle ja siinä mainittujen metsäkuvioiden suojelulle ei ole luonnontieteellisiä eikä oikeudellisia perusteita”

tai

”30 metrin suojavyöhykkeen määrääminen ei perustu luonnonsuojelulakiin eikä sille ole myöskään luonnonsuojelullisia perusteita”

Nämä perustuvat nimenomaisesti ELYn maastossa toteamiin, luonnonsuojelulain Natura-säännösten mukaan suojelua vaativiin luonnonarvoihin. Hallintopakkopäätöksen ongelmana on päinvastoin se, ettei siinä ole huomioitu kaikkia niitä hakkuuleimikkoon sisältyviä kuvioita, joiden säästämistä laki vaatii, ilmeisesti siksi ettei ELY ole näihin jälkimmäisiin syystä tai toisesta maastossa riittävällä pieteetillä perehtynyt. Ja tämän vuoksi SLL UP on valittanut samasta päätöksestä.

30 m suojavyöhykkeen osalta on todettava, että ELY on määrännyt sellaisen vain sellaisille puustoisille kohteille joille LSL:n mukainen heikentämiskielto sitä edellyttää, esim. suojeltavan kohteen pienilmaston muuttumisen tai tuulituhoriskin ehkäisemiseksi. Natura-luontotyyppeihin kuuluu myös elinympäristöjä, joille vastaavaa puustoista suojavyöhykettä ei tarvita.

Toteamme omasta puolestamme, että SLL UP on joutunut ensimmäisen kerran puuttumaan Kytäjän Natura-alueen suojeluperusteisiin kuuluviin luontotyyppeihin kohdistuviin suunniteltuihin ja osin toteutuksen alkuun päätyneihinkin hakkuisiin tämän vuosituhannen ensimmäisellä kymmenluvulla. Puuttuminen tehtiin EU-tuomioistuimen vastaavia tapauksia koskevien päätösten pohjalta, kotimainen ohjeistus asiaa koskien oli tuolloin ympäristöministeriötä myöten vähintäänkin sekavaa. Alueella käynnistettiin ELY:n ja Metsäkeskuksen yhteistyönä metsäkeskusvetoinen Natura-luontotyyppiesiintymien kartoitus alueelle laadittavaa metsäsuunnitelmaa (2007-2018) varten. Kartoitustyön todettiin sen ”valmistuttua” jääneen joiltakin osin vajaaksi, johtuen pääosin alueen laajuudesta ja vaikeakulkuisuudesta sekä ennen kaikkea siitä, että kartoitustyötä tehtiin pitkälti alueella jo olevan vanhan metsätalouskuvioverkon pohjalta. Metsätalouskuviointi ei soveltunut Natura-luontotyyppikartoituksen tarpeisiin, koska se ei monin paikoin vastannut rajoiltaan maastotodellisuutta ja sisälsi hyvin laajoja ja sisäisesti heterogeenisia kuvioita. Tämän johdosta samaan kuvioon saattoi sisältyä osia jotka edustavat jotain Natura-luontotyyppiä sekä osia jotka eivät edusta. Metsäkeskus ja ELY olivat tuolloin haluttomia oikaisemaan näitä puutteita, joten asia jäi myöhempien kartoitusten ja leimikkosuunnittelun varaan. Tästä on siis kulunut n. 15 vuotta, jonka aikana Natura-luontotyyppien tunnistamista ja suojelua koskeva ohjeistus on kehittynyt ja joistakin kohteista, jotka v. 2007 eivät luontokohdekriteereitä täyttäneet, on kehittynyt kriteerit täyttäviä kohteita. Täydennyskartoituksia alueella on tänä aikana tehnyt lähinnä ELY, mutta myös luontojärjestöt. Näitä kartoituksia on tehty ns. iterointimenetelmällä, eli jokaisen kartoituskierroksen jälkeen kartoitustulos on ollut lähempänä maastotodellisuutta, mutta koskaan ei ole päästy tilanteeseen että kartoitus olisi oikeasti saatu valmiiksi. Suurin ongelmien lähde on ollut se, että ELY:n selvityksissä on edelleen mukana edellä mainittuja heterogeenisia ”megakuvioita” (kuten kuvio 997), jotka olisi tullut pilkkoa pienemmiksi osakuvioiksi jo v 2007, mutta mitä ei jostain syystä ole vieläkään tehty. Nyt valitusprosessissa olevat kohteet sijoittuvat valtaosin nimenomaan tällaisille kuvioille, pieni osa on myös viimeisen 15 v. aikana luontotyyppikriteerit täyttäviksi kehittyneitä kuvioita.

Luontotyyppikartoituksen valmistumattomuutta voisi pitää Maatalousyhtymän valituksessa laveasti kuvaillun mukaisesti maanomistajaan kohdistuvana oikeusturvaongelmana, jollei luonnonsuojelulain mukaan vastuussa siitä, että lain vaatima Natura-arviointi ja se vaatimat asianmukaiset selvitykset tulevat kunnollisesti tehdyksi, olisi se joka Natura-alueella suunnittelee jotain alueen luonnetta muokkaavaa toimintaa harjoittavansa, eli viimekädessä maanomistaja. Viranomaisen eli ELY:n vastuuksi jää se, ettei se saa myöntää toimenpiteille lupaa jolleivät varsin tiukat luvanmyöntämisedellytykset täyty, puuttuminen luvattomaan tai muuten lainvastaiseen toimintaan, sekä luvan myöntäminen mikäli luvanmyöntämisedellytykset täyttyvät.

Maatalousyhtymä on valituksessaan esittänyt käsittämättömästi, että

”ELY-keskuksen luontokartoituksessa on käytetty väärin harkintavaltaa esittämällä luontojärjestöjen painostuksen johdosta suojelun piiriin kohteita, jotka ovat eivät aikaisempien viranomaisinventointien mukaan täytä Suomen kansallisia tai EU:n direktiivien mukaisia suojelukriteereitä sekä luonnontieteellisiä edellytyksiä. Kohteet ovat tavallista talousmetsää”

Kuten jo edellä olemme todenneet, kohteissa ei ole kyse kohteista jotka olisi aiemmissa inventoinneissa todettu Natura-luontotyyppikriteerit täyttämättömiksi, saati ”tavallisesta talousmetsästä”, vaan Natura-luontotyyppikriteerit täyttävistä kohteista, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet väliinputoajiksi aiemmissa kartoituksissa. Jos valvova viranomainen valvontatoimintaa harjoittaessaan paikkaa aiempien kartoitusten puutteita ja virheitä, kyseessä on virkavelvollisuuden hoitaminen, ei virkavirhe. Samoin siinä, että luontojärjestö lainmukaisen vireillepanon kautta pyytää viranomaista virkavelvollisuutensa hoitamaan, ei ole kyse viranomaiseen kohdistettavasta painostuksesta.

Kytäjän Natura-tietolomakkeesta

Kytäjän Natura-tietolomakkeen tiivistelmän viimeisin versio löytyy täältä

http://paikkatieto.ymparisto.fi/natura/2018/tiivistelmat/FI0100051.pdf

Kyseessä on ns. osittaispäivitetty versio, eli luontotyyppien pinta-alat on päivitetty vastaamaan vuoden 2018 viranomaistietoja. Todelliset pinta-alat ovat nykyisin käytössä olevien tietojen perusteella ainakin jonkin verran suurempia. Esimerkiksi boreaalisten luonnonmetsien määräksi Kytäjän Natura-alueella on ilmoitettu 160 ha. Sen sijaan tiivistelmän sanallista kuvailuosaa ei ole päivitetty, vaan se on edelleen siinä asussa mihin se on kirjoitettu silloin, kun alue on liitetty Naturaan eikä luontotyyppi-inventointeja vielä ollut tehty. Siten tiivistelmän sanallinen kuvailu on ristiriidassa päivitettyjen luontotyyppipinta-alojen kanssa. Tämän kaltainen Natura-alueita koskevien tietojen täydentyminen jälkikäteen tarkemman kartoitustiedon myötä on aivan normaalia.

Maatalousyhtymän valituksessa mainitaan Kytäjän-Usmin metsäalueiden 16.11.2017 päivitetty ”Natura-arvio” (Natura-arvio Kytäjän-Usmin luonnonhoitosuunnitelman 2008-2017 toimenpiteistä). Vuosiluvun lienee tarkoitus olla 2007?

Maatalousyhtymä ei ole valituksessaan esittänyt mitään mikä antaisi aihetta ELY:n päätöksen kumoamiseen Maatalousyhtymän vaatimalla tavalla, tai SLL UP:n valituksen hylkäämiseen.

Helsingissä 23.2.2022

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Laura Räsänen
puheenjohtaja

Lauri Kajander
erityisasiantuntija

Liite 1. Kooste boreaalisen luonnonmetsän määrittelyyn liittyvästä käsitteistöstä. Dokumentti on alunperin laadittu Oulujärven Natura-alueen hakkuita koskevaa oikeusprosessia varten, joten se sisältää myös sellaisia osia, jotka eivät liity Kytäjän Natura-aluetta koskevaan prosessiiin.