Vastaselitys kaupungin lausuntoon Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaavaa koskevasta valituksesta

• Valituksen aiemmat vaiheet, kts. ”Piirin valitus Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaavasta edelleen voimassa”

VASTASELITYS 1.8.2022

Helsingin hallinto-oikeus
Sörnäistenkatu 1 00580 HELSINKI
helsinki.hao@oikeus.fi

Espoon ympäristöyhdistys ry, Espoo
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, Helsinki

Viite: Helsingin hallinto-oikeuden vastaselityspyyntö 22.6.2022. Vastaselitykselle on saatu jatkoaika 1.8.2022 asti (sähköposti 22.6.2022, lainkäyttösihteeri Mette Toikka).

Diaarinumero: 23810/03.04.04.04.16/2021

Asia: Vastaselitys Espoon kaupunginvaltuuston lausuntoon 6.6.2022

Vastaselityksen antajat:
Espoon ympäristöyhdistys ry, Espoo
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, Helsinki

Prosessiosoite:
Erityisasiantuntija Lauri Kajander
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki
Puhelin 045 1140 088
uusimaa(a)sll.fi

Espoon ympäristöyhdistys ry ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry (jatkossa Valittaja) ovat saaneet tilaisuuden vastaselityksen antamiseen Pohjois- ja Keski-Espoon yleiskaavaa koskevassa asiassa. Valittaja on perehtynyt Espoon kaupungin lausuntoon (6.6.2022) ja esittää tässä käsityksensä ja tuo samalla lisäperusteluja varsinaisiin valituskirjelmiin (jätetty 22.7.2021 ja 28.12.2021 sekä täydennykseen 23.2.2022).

Valitusoikeus

Valittajan käsityksen mukaan MRL:n 196 § 2 momentti antaa valituksen tehneille oikeuden täydentää tai muuttaa valitustaan, eikä rajaa sitä oikeutta vain uuden kaavapäätöksen muutoksiin sillä tavoin kuin Espoon kaupungin lausunto esittää, vaan tiukka rajaus on kohdistettu samassa momentissa vain uusien valittajien valituksiin. Lisäksi Valittajan molemmat valitukset on tehty kuntalain 135 §:n edellyttämän valitusajan puitteissa sekä valitukseen oikeuttavien seikkojen mukaisesti. Siten kaupungin lausunnossa esitetty vaatimus jättää valituksia tutkimatta em. lainkohtiin vedoten on aiheeton.

Valittaja korostaa, että kaikki jäljempänä esille tuodut seikat ovat tarkoitukseltaan ja sisällöltään katsottavissa joko alkuperäisen valituksen perusteluiden täydentämiseksi, vaikka ne olisikin muodollisesti nimetty uusiksi valitusperusteiksi, tai ne voivat olla 7.6.2021 alkuperäisen kaavapäätöksen jälkeisen uuden muuttuneen tilanteen huomioimista, jolloin ne liittyvät
a) Uudenmaan ELY-keskuksen alkuperäiseen kaavapäätökseen antaman oikaisukehotuksen (liite 1) käsittelyyn, tai
b) HHAO:n 24.9.2021 Uusimaa-2050 maakuntakaavaa koskevaan päätöksen, tai
c) valtuuston 15.11.2021 uuteen kaavapäätökseen ja siihen liittyvään menettelyyn.

Siltä varalta, että tästä kuitenkin voisi olla valituksen ja siihen tehdyn täydennyksen eri aiheiden välillä tulkintaeroja, Valittaja pyytää kunnioittaen HAO:ta tutkimaan täydennyksen eri aiheet yksilöllisesti tämä huomioiden.

Vastaselityksestä ja sen sisällöstä

Valittaja lausuu Espoon kaupungin lausunnon niistä keskeisistä kohdista, joista sillä on eri käsitys. Valittaja toteaa aluksi, että Espoon kaupunginhallitus on omassa lausunnossaan käsitellyt ja tarkemmin tarkastellut vain hyvin pientä osaa niistä seikoista, joita Valittaja on valituksessaan pitänyt lainvastaisina. Johtopäätös tästä olisi se, että myös Espoon kaupunki hyväksyy valittajien perusväittämän yleiskaavan lainvastaisuuksista.

Tässä vastaselityksessä otetaan Espoon kaupungin lausuntoon kantaa sen kohtien otsikoiden mukaisessa järjestyksessä, sikäli kun ne koskevat Valittajan valitusta. Tässä vastaselityksessä ei välttämättä tarkasti siteerata
a) Espoon lausuntoa kaavaehdotuksesta,
b) oikaisukehotusta alkuperäisestä kaavapäätöksestä, eikä
c) valituksia uudesta kaavapäätöksestä.

Valittaja toistaa kuitenkin, että se yhtyy em. viranomaisdokumenteissa (erityisesti liite 1) esitettyihin moitteisiin, vaatimuksiin ja valitusperusteisiin erityisesti koskien yleiskaavan yhdyskuntarakennetta hajauttavaa alueidenkäyttöä AT- ja A3-alueiden osalta.

Vastaavasti mainittujen kaavamerkintöjen soveltamisen osalta Valittaja pitää yleiskaavaa sekä yksittäisten alueiden että niiden muodostaman kokonaisuuden vaikutuksen osalta maakuntakaavan, valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (jatkossa ”VAT”) sekä yleiskaavan sisältövaatimusten vastaisena ja vaatii yleiskaavaa kumottavaksi.

Valittaja katsoo, että viranomaisten antamissa lausunnoissa (erityisesti liitteet 7 ja 4)
ja oikaisukehotuksessa esille tuodut laillisuusongelmat tulee ottaa huomioon kokonaisuudessaan myös niiltä osin, joista se ei ole valittanut, mikäli kaavaa ei uudessa päätöksessä ole niiden osalta muutettu. Kaavan sisältökohtien laillisuutta ei voida osoittaa sillä perusteella, ettei viranomainen niistä ole harkintavaltansa puitteissa valittanut. Valittajan näkemys asiasta on, kuten se 28.12.2021 valituksessaan totesi, että edellä mainittujen seikkojen osalta kaavaa ei ole muutettu Valittajan ja viranomaisen vaatimalla tavalla, ja em. viranomaisdokumentit (kuten liitteet 1,4,6 ja 7) on siten huomioitava yleiskaavan lainmukaisuutta arvioitaessa.

Vastaselitykset kohdittain (lausunnon kohtien otsikot kursivoitu)

I. Lausunnon yleiset perustelut

Yleiskaavan tavoite

Valittaja toteaa, että sen valituksessa on yksilöidysti tuotu esiin, miksi yleiskaava ei ennen muuta kokonaisuutena, mutta myös useilta eritellyiltä osiltaan, täytä lausunnossa esille tuotuja vaatimuksia, vaan niistä tässä kohtaa esitetyt väitteet ovat käytännössä täysin perustelemattomia. Lausunto myös tulkitsee lukuisia vaatimuksia ja niiden väitettyä toteutumista tarkoitushakuisesti ja tosiasioiden vastaisesti, kuten jo valituksesta käy ilmi.

Maakuntakaavan ohjausvaikutus

Valittajan valituksissa on perusteellisesti selvitetty, miltä osin yleiskaava ei tunnista maakuntakaavan ohjausvaikutusta ja miten yleiskaava on maakuntakaavan vastainen. Uusimaa-kaava 2050 on ollut voimassa kaavaa valmisteltaessa ja kaavapäätöksiä tehtäessä siten kuin valitusaineistossa eritellysti selvitetään. Espoon kaupunginvaltuuston uutta päätöstä 15.11.2021 tehtäessä ja jo sitä valmisteltaessa on Uusimaa-kaava 2050 ollut voimassa, ja päätöksen olisi tullut perustua siihen. Tämän Espoon kaupungin lausunto sivuuttaa, ja siinä esitetty väite maakuntakaavan huomioimisesta ja mukaisuudesta on tosiasioiden vastainen ja perusteeton.

Kuten valituksessa ja Uudenmaan ELY-keskuksen kaavaehdotuksesta antamassa lausunnossakin todetaan, huomattava osa kaavan maankäytöstä on voimassa olevan maakuntakaavan ja erityisesti sen VAT:n edistämisen pyrkimyksen vastaista ja rikkoo seuraavaa maakuntakaavan yleismääräystä: ”Ympärivuotista asumista sekä työpaikkarakentamista on ohjattava ensisijaisesti maakuntakaavassa osoitettuihin keskuksiin, pääkaupunkiseudun ydinvyöhykkeelle, taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeille sekä palvelukeskittymiin.”

Lisäksi yleismääräys edellyttää em. ensisijaisen kehittämissuunnan, kuten taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeen, ulkopuolelle (ns. valkoinen alue) tapahtuvan rakentamisen sijoittamista olemassa olevan yhdyskuntarakenteen yhteyteen. Kuten Valittaja ja viranomainen (ELY-keskus) ovat todenneet, tämäkään ei kaavassa toteudu, sillä ensisijaisen kehittämisalueen ulkopuoliset, ennen muuta hajarakentamista edistävät A3- ja AT-alueet, sijaitsevat irrallaan yhdyskuntarakenteesta ja palveluista eivätkä tue joukkoliikenteen järjestämistä. Tämä ei mitenkään edusta maakuntakaavan tarkoittamaa olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta ja siihen tukeutumista.

Lausunnon kohdassa 15 kaavoittaja myös vetoaa siihen, että asemakaavoja voitaisiin laatia näillä ns. valkoisilla alueilla taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeeseen tai olemassa olevaan taajamarakenteeseen tukeutuen. On jätetty huomioimatta, että tulkinta ei ole voimassa olevan maakuntakaavan tavoitteiden mukainen, eivätkä yleiskaavan A3- ja AT-alueet käytännössä missään tukeudu kehittämisvyöhykkeeseen tai taajamarakenteeseen. Sanastokeskuksen TEPA-termipankin määritelmän mukaan ”Suomessa taajamaksi lasketaan vähintään 200 asukkaan rakennusryhmä, jossa rakennusten välinen etäisyys ei yleensä ole 200 metriä suurempi.” Lausunnon perustelu on asiaton. Espoon kaupunginhallituksen lausunto ei muuta Valittajan käsitystä maakuntakaavan vastaisuudesta.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Valittajan valitus perustelee kattavasti, miksi yleiskaava ei ratkaisuna kokonaisuudessaan ja myöskään useiden osiensa suhteen ole VAT:n mukainen erityisesti sen yhdyskuntarakenteen eheyttämisen, liikenteen ja ilmastonmuutoksen torjunnan vaatimusten osalta. Tämä aiheutuu pitkälti tavoitteita edistämään tarkoitetun maakuntakaavan vastaisen rakentamisalueiden ohjaamisen johdosta, siten kuin edellisessä kohdassa todetaan. Lausunnossa esitetyt monet väittämät ovat tosiasioiden vastaisia ja pyrkivät johtamaan huomion pois ongelmista, joita valitus sekä mm. kaavaan liittyvä ilmastovaikutusten arvio ja ELY-keskuksen lausunnot ovat todenneet.

Espoon kaupungin lausunto mm. perustelee yleiskaavaa epärelevantein luvuin ja sivuuttaa keskeisimmän VAT:n vastaisuuden syyn eli hajarakentamisen suuren määrän ja pinta-alallisen laajuuden. Tämän lausunto tekee mm. vetoamalla kaavan Viiskorven-Kalajärven suunnan ”taajamanauhaan”.

Tuo rakentamiskokonaisuus on kuitenkin valituksessa osoitetusti toteutuskelvoton jo yleiskaavatasolla, muun ohella LSL:ssa erityisesti suojellun lajin haapatyttöperhosen riittävästi selvittämättömän, todennäköisesti laajalti juuri kyseiselle alueelle sijoittuvan ja siellä valtakunnallisesti merkittävimmän esiintymän johdosta. Kuten valituksessa todetaan, jo tilatutkin lajiin liittyvät selvitykset on kaavoittajan toimesta tietoisesti päätöksenteossa ja osallisilta salattu ja jätetty kaavassa huomioimatta.

Kaavaa ei myöskään valtuuston uudessa päätöksessä 15.11.2021 mitenkään ole pyritty muuttamaan VAT:ta noudattavaksi, eikä lausunto tuo esille mitään uutta valituksessa tai muissa asiaan huomioita kiinnittäneissä viranomaislausunnoissa esitettyä kumoavaa.

Yleiskaavan sisältövaatimukset

Sisältövaatimusten osalta lausunnon perustelut liikkuvat yleisellä tasolla eivätkä käsittele yleiskaavakokonaisuuden aiheuttamia vaikutuksia sisältövaatimuksiin nähden tosiasioiden valossa. Kuten edellisessä kohdassa on todettu, kestämättömän suuri osa yleiskaavakokonaisuuden asukasluvusta ja ennen muuta pinta-alasta sijoittuu alueille, jotka eivät täytä MRL:n sisältövaatimuksia mm. yhdyskuntarakenteen hyödyntämisen ja joukkoliikenteen järjestämisen mahdollistamisesta.

Valituksessa on myös tuotu esille maiseman- ja luonnonarvojen vaalimisen ja virkistysalueiden riittävyyden vaatimusten vastaisuus sekä kokonaisuuden että lukuisten kohteiden osalta, eikä lausunto tuo näiden suhteen esille mitään uutta. Lausunnossa on toistuvasti vedottu strategiseen yleis- ja suurpiirteisyyteen, ja sillä on perusteltu mahdollisuus tämän yleiskaavan käsittelyyn irrallaan muista Espoon yleiskaavoista, ja/tai kaavan käsittelyyn poikkeavin kriteerein, mutta tämä ei laillista sisältövaatimuksista poikkeamista.

Myös maakuntakaava, VAT sekä kaupungin päätöksenteossa hallinto- ja kuntalakien mukaan hyväksytyt linjaukset sopimusten noudattamisesta tulee ottaa huomioon sisältövaatimuksia punnittaessa ilman erillispoikkeamia toisin kuin lausunto tämän kaavan suhteen tulkitsee.

Lausunto myös tuntuu tällä linjallaan olettavan, että kaavoittaja voisi valita, mitä sisältövaatimuksia missäkin kaavoissa täytyy noudattaa, mikä ei ole lainmukaista.

Yleiskaavan selvitykset ja vaikutustenarviointi

Edelliseen kohtaan liittyen Valittaja toteaa, että sen valituksessa ja muissakin yleiskaavaa koskevissa valituksissa ja lausunnoissa osoitetuin tavoin on vaikutusten arviointi ja siten sisältövaatimusten täyttyminen kaavakokonaisuuden ja useiden sen kohteiden osalta mahdotonta todeta, koska MRL:n edellyttämiä selvityksiä puuttuu, tai ne ovat riittämättömiä, eivätkä aina edes pyynnöstä saatavissa.

Lausunto väittää selvitysten olevan säännösten mukaan tehtyjä erityisesti kaavan sisältö ja tavoite huomioiden. Useat selvitykset on tekemättä tai ne ovat yleiskaavatasollakin niin puutteellisia, ettei lausunnon vetoama yleiskaavan yleispiirteisyys ja päätösten asemakaavavaiheeseen jättäminen tee niistä lainmukaisia. Lausunto ei tuo esille mitään uutta valituksen selvitysten ja vaikutusten arvioinnin puutteista esittämiä perusteluita kumoavaa.

Yleiskaavan alueelliset rajaukset hyväksymiskäsittelyssä

Valituksessa on perusteltu selkeästi, miksi kaavaan tehdyt muutokset olivat niin merkittäviä, että kaava olisi tullut asettaa uudelleen nähtäville. Muutosten vaikutuksen ymmärtämiseksi olisi myös niiden osalta oleelliset selvitykset tullut päivittää. Kysymyksessä olivat mm. keskeisen tärkeät vaikutukset kaavan kokonaisuuteen ja sen jo ennestään heikkoon tasapainoon eheyttävän ja hajauttavan rakentamisen alueiden osalta sekä sitä myötä mahdollisuuteen toteuttaa kaavan sisältövaatimuksia.

Tässä suhteessa olennainen olisi ollut mm. ilmastovaikutusten arvioinnin päivitys, jotta yleiskaavan sisältövaatimusten toteutuminen muutoksen jälkeen olisi mahdollista arvioida. Kaavan perusteluissa on nimenomaisesti korostettu nyt poistettujen alueiden merkitystä kaavan hyvän kokonaisuuden toteuttamiselle, eikä ole johdonmukaista esittää päinvastaista selvitysten päivittämisen ja uudelleen nähtäville panon laiminlyönnin perusteluna. Lausunto ei tuo tässä suhteessa esille mitään uutta valituksen perusteluita kumoavaa.

II. Lausunnon perustelut tarkempien valituskohteiden osalta

7. Luontoarvojen selvittäminen ja vaaliminen yleiskaavassa

Espoon kaupunki vetoaa toistuvasti yleiskaavan yleispiirteisyyteen ja siirtää tarkkojen selvitysten tekemisen yksityiskohtaisessa suunnittelussa tehtäväksi. Lausunto myös tulkitsee yleispiirteisyyttä niin, että selvitykset on mahdollista tehdä ilman maastotöitä.

Valituksen aiheena on kuitenkin käytännössä toteutuva MRL:n edellyttämä riittävä sisältövaatimusten taso, jonka tulee toteutua myös yleiskaavassa (39 §). Mikäli on selkeitä luonnontieteellisiä perusteita olettaa, että yleiskaava-alueella on huomioitavia/vaalittavia luontoarvoja, on silloin MRL selvitys- ja sisältövaatimusten täyttymisen edellytys tehdä niitä koskevat riittävät selvitykset. Vaatimuksen merkitys on ennen muuta siinä, kuten valitus myös esimerkein perustelee, että puutteelliset selvitykset aiheuttavat merkittävää, useita asemakaavaprosesseja sisältävää maankäytön ohjaamista. Tämä voidaan välttää, kun merkittävät luontoarvot tunnistetaan jo yleiskaavassa, ja suojeltavat alueet jätetään rakentamisen ulkopuolelle.

Yleiskaavan maankäyttömerkintöjen tulee olla toteutuskelpoisia, eikä ole MRL:n alueidenkäytön järjestelmän ja kaavahierarkian mukaista, että kaava-alueet asemakaavavaiheessa peruuntuvat tai joutuvat valituskierteeseen, kun luontoselvityksissä tulee esille selvittämättä tai huomioimatta jätettyjä suojeluarvoja. Tämä on valituksen mukaisesti tilanne erityisesti Viiskorven suunnan kaavamerkinnöissä, joiden toteuttamiskelvottomuus tiedossa olleiden, mutta silti selvittämättä ja huomiotta jätettyjen luontoarvojen kohdalla on kestämätöntä alueelle asetettujen, koko kaavakokonaisuuden tavoitteiden ja vaikutusten kannalta merkittävien asukas- ja liikennesuunnitelmien johdosta.

Voidaan myös käytännössä osoittaa yleiskaava-alueelle kuuluvan erittäin merkittävän, mutta ennen sen lainvoimaa toteutettavan ja valituksenalaisen Hepokorven asemakaavahankkeen kautta, että luontoselvitysten tarkentaminen yksityiskohtaisessa suunnittelussa ei toteudu. Tämä on nimenomaisesti tilanne Hepokorven datakeskuksen asemakaavassa, kuten Valittajan kyseisestä kaavasta tekemässä valituksessa todetaan: Asemakaavaan ei ole tehty lainkaan ko. kaavatason luontoselvitystä, vaan käytetty POKE-yleiskaavan luonnosvaiheen – kuten kaupunki toteaa – ”strategiseen ja yleispiirteiseen” tarpeeseen vuonna 2017 tehtyä, ja juuri sellaisena näyttäytyvää luontoselvitystä.

Siten kaupunki lausunnossaan vain perustelee kuinka tulisi toimia, mutta ei silti käytännön kaavoitustyössään tee niin vaan jopa päinvastoin. Valittajan näkemyksen mukaan tämä Espoon kaavoituksen käytännön toimintatapa perustelee osaltaan kaikkien varteenotettavien vaikutusten riittävää selvittämistä jo yleiskaavavaiheessa.

Valittaja pitää myös selvänä, että lausunnossa usein mm. luontoarvojen vaalimisen keinona esille tuodut, ylätasoiset ja käytännössä lähinnä kyseisiä lainkohtia kopioivat yleismääräykset eivät varmista sisältövaatimusten täyttymistä eivätkä siten täytä lain tarkoitusta.

Kuten valitus osoittaa, myös aiemmissa selvityksissä esille tulleita kaikkein merkittävimpiäkään luontoarvoja ja siten kaavan vaikutuksia niihin, ei ole esitetty, toisin kuin lausunto väittää. Lausunto väittää merkittävien luontoarvojen yhteenvetoa (liite 2: Kaavaselostuksen liite 11 Keskeiset luontoarvot) päivitetyn päätöskäsittelyä varten lepakko- ja viitasammakkohavaintojen osalta, mutta näin ei ole tapahtunut edes valituksessa esille otetun, kyseisten lajien kannalta tutkimusten perusteella todennäköisesti pääkaupunkiseudun merkittävimmän esiintymän eli Högnäsin osalta.

Kun molemmat edellä mainitut lajit ovat luontodirektiivin tiukan suojelun vaatimuksen piirissä ja kohde niille koko yleiskaava-alueen tärkein, mutta merkittävän maankäyttöpaineen alainen, osoittaa laiminlyönti konkreettisesti yleiskaavan selvitysten riittämättömyyttä ja lainvastaisuutta.

Lausunto väittää mm. luontojärjestöiltä saatavilla olevaa luontotietoa hyödynnetyn laajasti. Kuitenkin mm. Valittajien toimittamat selvitykset on jätetty huomioimatta.

Näyttää ilmeiseltä, että luontoarvojen esittämistä on valikoitu tarkoituksenmukaisesti ja kohdekohtaisesti siten, että ne eivät haittaisi kaavoituskohteiden toteutumista. Valitus perustelee kattavasti, miksi kaavassa käytetty luontoarvojen esittelytapa sen em. keskeisen yhteenvedon puutteineen johtaa luontoarvojen huomiotta jäämiseen sekä osallisille mutta myös päätöksentekijöille.

Lausunto vetoaa Suomen ympäristökeskuksen oppaaseen ja siinä lueteltujen merkittävien luontoarvojen esiintymiin. Kuitenkin nämä em. lajien laiminlyödyt esiintymät esimerkiksi Viiskorven ja Högnäsin suunnalla ovat juuri tällaisia ja lisäksi oppaan tarkemman selvitystarpeen mukaisia. Silti siis edes aiemmin tehtyjä selvityksiä ei ole esitetty eikä kaavaratkaisuissa huomioitu, tai tuotu esille alueiden nimenomaista selvitystarvetta jatkovaiheissa, kuten lausunto tosiasioiden vastaisesti esittää.

Valittaja huomauttaa myös, että Espoon oma LUMO-kriteeristö 2021 (liite 3) edellyttäisi valituksessa esille tuotujen seikkojen huomiointia maankäytössä, mikä kaavoittajan olisi tullut jo hallintolain säädösten mukaan huomioida. Käytännössä ohjeen kriteeristö ja sen noudattaminen rajaisi yleiskaavan ohjaamalta rakentamiselta huomattavan määrän valituksessa esitetyistä ja muista kohteista.

Ekologisten yhteyksien osalta valitus osoittaa konkreettisesti, että kaavamerkinnät ja kehittämissuositukset eivät turvaa useita kaavan yhteyksiä siksi, että ne joko sijaitsevat tarkoituksellisesti olemassa olevan ja todellisen yhteystarpeen ulkopuolella tai häviävät / heikkenevät kaavan vaikutuksesta. Kaavoittajan ekologisten yhteyksien selvityksessä, johon lausunnossakin viitataan, otetut linjaukset, joiden mukaan ekologinen yhteys voi olla esimerkiksi viljelymaata, tai yhteydessä oleva kapeikko ei heikennä yhteyttä, ovat kestämättömiä yleiskaavan sisältövaatimusten näkökulmasta. Kuten valitus toteaa, yhteyksien täytyy olla niitä käyttävien, kohteelle merkittävien lajien tarpeet täyttäviä, mihin kaavan nimellinen ja lainvastainen tulkinta ei vastaa.

Haapatyttöperhosen osalta valitus osoittaa, miten tehdyt selvitykset on jätetty huomiotta kaavaratkaisussa ja salattu osallisilta ja päätöksenteossa. Kuten tässä aiemmin ja valituksessa todettiin, tulisi potentiaaliset erityisen merkittävät suojeluarvot huomioida jo yleiskaavassa. Nyt lajin jo tunnistettuja ja potentiaalisia esiintymiä ei huomioida mitenkään, ja erittäin merkittävää rakentamista ohjataan suoraan näille paikoille. Kun kyseessä on valituksessa tuodun asiantuntijanäkemyksen mukaan Suomen merkittävin äärimmäisen harvinaisen lajin esiintymisalue, voidaan selvitysten tietoista, hyvin poikkeuksellista salaamista ja huomiotta jättämistä pitää keskeisenä laiminlyöntinä ja yleiskaavan sisältövaatimusten vastaisuutena.

Virkistysalueiden riittävyyttä ja luontoalueiden virkistyskäytön rajoittamista koskevien yleismääräysten ja suositusten tulee yleiskaavan yleispiirteisyydestä huolimatta olla toteutuskelpoisia. Sisältövaatimusten toteutuminen edellyttää siten toteutettavuuden tarkastelua pelkän määräyksen sijaan. Näin ei ole, kuten esimerkiksi Högnäsin asemakaavan yhteydessä on viranomaisten osalta useasti todettu, sillä Natura-alueiden kuormitusta ei voida estää ilman riittäviä virkistysalueita. Yleiskaava tulee palauttaa käsittelyyn ja selvittää koko kaavakokonaisuuden alueelta virkistysalueiden toteutuminen suhteessa luontoalueiden varjeluun. Tarvetta korostavat nähtävillä olon jälkeen tehdyt merkittävät muutokset, kuten valituksessa on selvitetty.

Luontoalueiden päälle tai yhteyteen rakentamisen merkittävyyttä ei voida arvioida vain asukasluvun tai kaavamerkinnän (A1/A2/A3/AT jne.) perusteella. Mikäli rakentaminen tarkoittaa maankäytön täydellistä muuttumista, on rakentaminen herkän luontoalueen yhteydessä ilmiselvästi merkittävää (ks. kohta 12 Kyläalueet). Myös Metsähallitus toteaa yleiskaavaehdotuksesta antamassaan lausunnossa (20.11.2020, liite 4) seuraavasti:

”Metsähallitus katsoo luonnosvaiheen lausuntonsa mukaisesti, että suoraan luonnonsuojelualueisiin rajautuvilla alueilla ei tule kaavoittaa uutta asutusta tai loma-asutusta ja luonnonsuojelualueiden välittömässä läheisyydessä tulisi edelleen vähentää suunniteltua asumista tai teollisuutta, jotta suojelualueiden luontoarvot voitaisiin turvata ja niihin nähden olisi riittävän leveä puskurivyöhyke. Tällaisia alueita ovat Nuuksiossa etenkin Ketunkorpi, Velskola, Matalajärvi, Brobacka/Nupuri, Hista, Siikajärvi ja Högnäs / Matalajärven ympäristö. Näillä alueilla ja Nuuksion järviylängöllä on myös edelleen hyvä tarkastella suojelualueiden merkintöjä ja niiden lähiympäristöjen olevien alueiden luontoarvoja sekä kaavamerkintöjä.”

Valittaja katsoo luontoarvojen selvittämistä ja huomiointia koskevia puutteita tulleen esille niin paljon, että on varteenotettava huoli siitä, että ongelma koskee kaavan vaikutusten arviointia laajasti, mikä edellyttää kaavan hyväksymispäätöksen kumoamista selvitysten tason, yhdenmukaisuuden ja siten lainmukaisen päätöksen edellytysten varmistamiseksi.

8. Yleiskaavan Natura 2000 -vaikutustenarviointi

Valituksessa on useiden, mutta erityisesti Natura-alueista suuren muutoksen kohteeksi joutuvan Matalajärven esimerkin kautta kuvattu seikkaperäisesti, miksi Natura-suojelu ei toteudu siten kuin arvioissa, kaavaselostuksessa ja lausunnossa väitetään. Yleiskaava käsittää kaiken kyseisen Natura-aluetta ympäröivän ja siihen vaikuttavan maankäytön, jonka se muuttaa perusteellisesti. Siitä syystä vaikutusten arviointia ei voida tehdä ylätasoisesti ja jättää kokonaisvaikutusten toteutumista yksittäisten kohteiden jatkosuunnittelun varaan, erityisesti, kun niissä on jo törmätty vaikutusten käytännön hallinnan konkreettisiin ja tiedossa oleviin vaikeuksiin.

Yleiskaavan Natura-vaikutusten arvioinnin puuttuminen vaikeuttaa Natura-alueen ja kaava-alueen nykytilan tunnistamista, mitä ilman muutoksen vaikutuksien arviointikin on mahdoton. Valitus myös perustelee selkeästi, miksi tehokkuuden laskeminen tai esim. kaavamerkinnän muuttaminen A3-alueesta AT-alueeksi ei poista ongelmia silloin, kun olemassa oleva maankäytön luonne niistä huolimatta muuttuu täysin. Tämä pätee sekä yksittäisen Natura-alueeseen rajautuvan kohteen että etenkin koko Natura-alueeseen vaikuttavan kaavakokonaisuuden maankäytön muuttuessa.

Lausunto ei muuta Valittajan perusteltua kantaa, jonka mukaan yleiskaava tietoisesti ohjaa alemmissa kaavoissa Natura-suojelun suhteen sisällöltään ja mitoitukseltaan toteuttamiskelvotonta maankäyttöä. Ongelma konkretisoituu seuraavassa kohdassa käsiteltyjen merkittävien vesistövaikutusten kohdalla. Kohdassa kiinnitetään erityisesti huomiota vaatimukseen suhteuttaa vaikutusten merkittävyys vesistön nykytilaan, huomioiden pienenkin lisäkuormituksen vakava heikennys Naturan suojeluperusteiden ekologiselle kestokyvylle.

9. Vesistövaikutukset

Espoon lausunnon kohtaan 9. kohdistama panostus osoittaa, että kyseessä on syystäkin yleiskaavan ja sen ohjaaman asemakaavoituksen keskeisiä kipupisteitä. Pitkä tarkastelu sisältää kuitenkin suuren joukon kestämättömiä päätelmiä ja väitteitä, joiden tosiasioiden vastaisuutta seuraavassa perustellaan.

Vesistövaikutusten arvioinnin yleispiirteisyyttä ei voi perustella lausunnon 9. kohdan ensimmäisessä kappaleessa esitetyillä syillä, kun tiedossa on yleiskaavan tarkoituksena oleva maankäytön merkittävä ja rakentamisen moninkertaistava muutos. Tämän muutoksen vaikutukset on arvioitava ja huomioitava juuri yleiskaavassa.

Lisäksi on epärelevanttia vedota rakentamisalueiden sijoittumisen myöhempään tarkentumiseen, kun on selvää, että vesistövaikutuksissa olennaista on niiden yleiskaavassa jo osoitettu sijainti valuma-alueella. Myöskään kaavoittajan viljelemä tulkinta, että vaikutusten hallitseminen yleismääräyksillä olisi riittävää, ei ole kestävä ilman tulkinnan käytännön toteutettavuuden arviointia ja jättäen jo tiedossa olevat vaikeudet huomiotta.

Lausunnossa mainitaan yleiskaavoitusta varten tehty hulevesien hallintaan liittyvä selvitys mm. Viiskorven osalta. Selvitys on sellaisenaan puhtaan kvalitatiivinen eikä mahdollista nykyisten ja tulevien päästöjen riittävää eli kvantitatiivista arviointia, vaan vain oletuspohjaisen ja suurpiirteisen. Vaikka tällainen taso näyttää olevan kaavoittajan lähtökohta, ei se edusta riittävää selvitystä ottaen huomioon Matalajärven suojeluarvot ja maankäytön muutoksen merkittävät vaikutukset järven tilaan.

Valitus toi esille alustavassa Natura-vaikutusarviossa esitetyn tarpeen nimenomaisesti kvantitatiivisen, laskennallisen kuormitustarkastelun tekemisestä, jotta Natura-vesistöihin kohdistuvat vaikutukset voitaisiin ymmärtää tarkemmin. Valittaja pitää aivan selvänä, että yleiskaavan osoittaman rakentamisen aiheuttaman vaikutuksen arvioinnin mahdollistava eli riittävä ja lukuihin perustuva selvittäminen tulisi tehdä juuri yleiskaavan yhteydessä.

Lausunnon mainitsema pelkkien ”tavoitteiden, periaatteiden ja keinojen” tasolla oleva tarkastelu ei Natura-arvojen vaalimisen varmistamisen vaatimusta täytä. Siten lausunnon erilaisten mahdollisten käsittelytapojen luettelu tai edellyttäminenkään ei ole vaikutukset poissulkeva keino hallita tosiasiallisesti määrittelemätöntä päästöä. Seurauksena on, kuten valitus toteaa, Natura-järven käyttäminen hulevesien purkualtaana ilman todellista ymmärrystä seurauksista.

Lausunto esittää arvioinnin osoittavan, ettei yleiskaavasta aiheudu kielteisiä vaikutuksia, kun hulevedet käsitellään niin, ettei järven kuormitus lisäänny. On kuitenkin käytännössä mahdotonta käsitellä mitään päästöä niin, että kuormitus ei lainkaan lisääntyisi – saati alenisi, jos luonnontila muuttuu rakennusalueeksi – kuten kaavoittaja jopa täysin asiattomasti esittää.

Mm. lausunnossa edempänä viitattu 2010–2012 Matalajärven kunnostustyösuunnitelma (liite 5) toteaa valuma-alueen kuormituksen merkityksen ohella myös viiveen vesistövaikutuksen alkamiseen sekä asiantuntijoiden nyrkkisäännön, että laskeutusallas pystyy vähentämään ravinteita 10 % ja yhdistettynä kosteikkopuhdistamoonkin enintään 70 %. Hankkeista aiheutuvan uuden kuormituksen osalta tämä tarkoittaa, että tosiasiasiassa 30–90 % lisäpäästöistä päätyisi hulevesien käsittelystä huolimatta järveen sen tilaa heikentämään.

Vaikka menetelmät lausunnon mukaisesti olisivatkin kymmenessä vuodessa kehittyneet, ja tulokset olisivat jossain määrin parempia, ei minkäänlaisia edellä peräänkuulutettuja laskelmia ole esitetty, ja on oletettavaa, että tulos on kaukana vaatimuksesta lisäkuormituksen estämiselle. Siten vetoaminen yleisiin suosituksiin ja menetelmiin, jotka voivat tuottaa joissain vesistöissä riittävän kymmenien prosenttien poistotuloksen, ei ole asianmukaista Matalajärven osalta.

Koska siis vain lisäpäästön lieventäminen on mahdollista, niin päätelmä ettei haittoja olisi, koska kuormitus ei lainkaan lisääntyisi, on epäasianmukainen. Ja kuten edellä ja valituksessakin perusteltiin, on sekä aiheutuvien päästöjen määrän ymmärtäminen että niiden lievennysperusteena esitettyjen keinojen tosiasiallinen toteutettavuus vailla todentamista. On selvää, että tällöin jää varteenotettava mahdollisuus kielteisille vaikutuksille, joiden poissulkemista oikeuskäytäntö edellyttää.

Lausunnon esille tuoman hallinnan jatkosuunnittelun toteutumisesta toistettakoon, että em. lievennyskeinojen vaikuttavuuden ja toteutuskelpoisuuden uskottavuutta ei ole pidetty riittävän varmuuden tuottavana valuma-alueen jo meneillään olevan asemakaavoituksen viranomaisarvioinnissa.

Hentonäkinruoho (Najas tenuissima) on yksi tärkeimmistä Natura-suojeluarvoista Matalajärvellä. Matalajärvi on yksi lajin hyvin harvoista esiintymispaikoista. Tutkimusten mukaan lajin elpyminen edellyttää kiireellistä vedenlaadun paranemista, johon tärkein keino on kuormituksen vähentäminen valuma-alueella. Siksi onkin olennaista, että uusi kuormitus ja sen edes laskelmiinkaan perustuva lieventäminen, eli vähennetty lisäkuormitus, ei riitä Matalajärven tapauksessa hentonäkinruohon suojelemiseksi.

Valitus perustelee, miksi vähäinenkään kuormituslisäys yksittäisistä hankkeista ja tällaisten lisäysten yhteisvaikutus eri hankkeista ei Matalajärven tapauksessa ole merkitykseltään vähäinen. Jotta hankkeet järven nykytila huomioiden voisivat olla hyväksyttävissä, tulisi niiden aiheuttamien toimenpiteiden aiheuttaa vesien tilan paranemista, eikä pienintäkään lisäkuormitusta, jota sitten pyritään lieventämään.

Kuten valituksessa osoitetaan, jää esitettyjen lievennyskeinojen osalta varteenotettava epäilys niiden toteutettavuudesta ja toimivuudesta. Valituksen mukaisesti Natura-vaikutustenarviointi on sekä vaikutusten tunnistamisen että päätelmän osalta epäasianmukainen, eikä LSL:n edellyttämä suojelu toteudu.

Espoon kaupungin lausunto tuntuu tulkitsevan, että vesistön tilan johdosta sen valuma-alueelle jo aiemmin edellytetyt toimenpiteet olisivat irrallisia yleiskaavasta edustaen vain puhdasta tausta-aineistoa, eikä niiden tekemättä jättämistä olisi tarpeen ottaa huomioon vaikutuksia arvioitaessa. Lausunto esittää, ettei toimenpiteiden yli 10 vuotta jatkunut toteutumattomuus merkitsisi heikennystä järven tilaan. Tämä osoittaa lausunnon perusteettomuutta, sillä jo ilman varovaisuusperiaatettakin on selvää, että juuri heikkenemisen pysäyttämiseksi yli 10 vuotta sitten vaadittujen toimenpiteiden tekemättömyys on osaltaan sallinut tilan heikentyä koko tuon ajan ja jatkossakin. Lausunto ei anna aihetta muuttaa valituksessa esitettyä näkemystä siitä, että järveen kohdistuvat tekemättömät toimenpiteet on huomioitava ja tekemättömyys on nähtävä kielteisenä yhteisvaikutusten arviossa.

Lisäksi yleiskaava on vesipuitedirektiivin vastainen, kun se tosiasiallisesti vaikeuttaisi kohdealueen vesistön tilan kohentamista, kuten valituksessa todetaan. Direktiiviä toimeenpanevan Vesienhoitolain 4 luku ei tunne sellaisia edellytyksiä poikkeamiselle ympäristötavoitteista (joiden saavuttaminen tai edes siihen tähtäävien toimenpiteiden aloitus on ylittänyt lain määräajan), jotka yleiskaavahanke täyttäisi. Ei ole vaatimusten mukaista jättää huomiotta Vesienhoidon toimenpideohjelman tilanne kokonaistilanteen arviossa lausunnon esittämällä tavalla.

Lausunto korostaa toistuvasti selvityksissä esitettyjen parannushankkeiden vastuun kuulumista yksityisille tahoille, sekä niiden selvitys- ja suositusluonnetta ja tarkastelunäkökulman väitettyä yksipuolisuutta. Valittaja kuitenkin huomauttaa, että kyseiset selvitykset ovat Espoon kaupungin julkisin varoin tilaamia asiantuntijaselvityksiä ja myös sen maankäytön suunnittelussa huomioitavaksi tarkoitettuja. Siitäkään syystä niiden johtopäätösten ja toimenpidetarpeiden väheksyminen tai tulkitseminen valikoivasti tai vastakkaisesti yleiskaavan edistämiseksi ei ole asianmukaista.

Parannustoimenpiteiden tekemättä jättäminen vain korostaa kaavoittajan velvollisuutta pidättäytyä sen valtaan kuuluvan yleiskaavahankkeen aiheuttamasta lisäkuormituksesta, joka ei riipu yksittäisistä toimijoista ja josta pidättäytymistä sen tilaamien selvitysten tavoitteet puoltavat. Lausunto antaa ymmärtää, että hulevesien laatua voidaan parantaa esitetyn kaavaratkaisun mahdollistamien hulevesiratkaisujen johdosta. Kaavassa voidaan ja tulee kuitenkin määrätä vesistönsuojelusta myös ilman valuma-aluetta kuormittavaa lisärakentamista.

Tähän liittyen lausunnon väite, ettei merkittävää lisärakentamista kohdistuisi rantavyöhykkeelle, on totuuden vastainen, sillä lännessä Matalajärven suojelualueeseen suoraan rajautuvan, lähes asumattoman ja metsäisen vanhan huvila-alueen muuttaminen pientaloalueeksi kymmenkertaistaisi alueen asukasmäärän.

Espoon kaupungin lausunto esittää kohdan 9. lopuksi, ettei lievennyskeinona ole käytetty rakentamisen ajoitusta tiettyyn vuodenaikaan, mutta samalla kuitenkin toteaa asemakaavojen vaikutusarvioiden olleen yleiskaavan aineistona (eli osana niitä oletettavasti myös niissä esitetyt lievennyskeinot). Lausunto siis katsoo, että yleiskaavan yleispiirteisyydestä johtuen kaavassa voidaan sivuuttaa käytännön toteutettavuuteen liittyvät tunnistetut ongelmat vaikutusten hallinnassa.

Parhaillaan kummassakin aktiivisessa vaiheessa vireillä olevassa valuma-alueen asemakaavassa (Högnäs ja Hepokorpi), on kyseinen ajoitus esitetty keskeisenä lievennyskeinona. Siksi valitus on edellyttänyt niihin liittyvän toteutettavuus- ja vaikuttavuusongelman huomiointia myös ne käsittävässä yleiskaavassa osana asianmukaista Natura-vaikutusarviota, eikä kaupungin lausunto anna aihetta muuttaa vaatimusta.

Yhteenvetona valituksessa ja edellä esitetystä voidaan perustellusti todeta, että haluttaessa estää järven jo kriittisen tilan ja siitä riippuvien Natura-suojeluarvojen heikkeneminen, on kaikenlaisen uuden kuormitusta lisäävän toiminnan poissulkeminen välttämätöntä. Merkittävien luontoarvojen vaaliminen ja vesistön tilan lisäheikkenemisen estäminen on MRL:n, LSL:n ja vesipuitedirektiivin ja sitä toimeenpanevan lainsäädännön vaatimus, joiden vastaisena yleiskaava tulee kumota.

11. Nuuksion järviylänkö

Valittaja katsoo, ettei yleiskaavassa ole otettu kantaa periaatepäätöksessä tarkoitetun Nuuksion järviylängön rajoihin eikä määritelty rakentamista suhteessa niihin, kuten lausunto väittää. Jotta sellaiseen määrittelyyn ja tehtyyn rajaukseen voitaisiin vedota, olisi kaavoituksessa tullut myös tehdä siihen liittyvää, MRL:n 39 §:n toteutumisen arvioinnin mahdollistavaa tarkastelua. Sitä ei ole tehty.

Toisin kuin kaupungin lausunto väittää, ei kaava ole huomioinut voimassa olevan Uusimaa-kaava 2050:n vaatimuksia. Kuten valitus toteaa, on suurin osa alueelle suunnitellusta rakentamisesta lisäksi maakuntakaavan sijoittumismääräyksen sekä VAT:n vastaista.

Edelleen toisin kuin lausunto väittää, kaava osoittaa useissa kohteissa alueelle päätöksen vastaista rakentamista. Myös Bodominjärvi ja sen ranta-alueet ovat mitä suurimmassa määrin merkittäviä virkistyksen ja luontoarvojen kannalta. Bodominjärven länsirannan maankäyttö ei nykyisellään vastaa pientaloaluetta vain sen takia, että siellä on enimmäkseen yksittäisiä, poikkeamispäätöksin rakennettuja pientaloja, jotka sijaitsevat lisäksi olennaisesti etäämpänä järvestä kuin huomattavaa uutta rakentamista salliva kaava ohjaisi. Valitus toteaa selkeät perusteet, miksi maisemaa muuttava ja virkistyskäyttöä haittaava rakentaminen ei sovellu kulttuurihistoriallisille ja järven suunnasta maisemallisesti arvokkaille, luonnontilaisille ranta-alueille.

Arvokkaan kulttuurihistoriallisen maiseman vaalimista edellytti myös museovirasto, mutta sitä ei ole kaavassa huomioitu, kuten valituksessa selostetaan. Vielä näkyvämpää ja tuhoisampaa vaalittavien arvojen suhteen on yleiskaavan täysin muuttava maankäyttö itärannan korkealla kannaksella. Lausunto ei kumoa valituksessa esitettyjä perusteita.

12. Kyläalueet (AT-alueet)

Valituksessa on seikkaperäisesti perusteltu, miten kyläaluemerkintää käytetään tietoisesti pientaloalueiden hallitsemattomaan ja merkinnän tarkoituksen vastaiseen lisäämiseen. Kuten valituksessa todetaan, johtaa yleiskaava tältäkin osin VAT:n ja maakuntakaavan vastaiseen kehitykseen.

AT-kaavamääräyksen suoran rakennusoikeuden poistaminenkaan ei korjaisi tilannetta, eikä yleiskaava ohjaa tai sido kehittämään alueita pienimuotoisesti ja suunnittelutarveratkaisuin, kuten lausunto haluaa esittää. Valittaja myös pitää käytännön sekä tasapuolisen kohtelun näkökulmasta erittäin epäuskottavana lausunnon väitettä, että yleiskaavan mukaisella kyläalueella evättäisiin suunnittelutarvepäätöksiä lausunnossa mainituin perustein muutoin kuin aivan äärimmäisissä tapauksissa.

Koska yleiskaavan tarkoitus on mahdollistaa rakentamista, ei kaavan vaikutusten ja toteuman arviointia voida perustaa lausunnon spekulatiiviselle, selkeästi poikkeuksena pidettävälle rajoittamiselle, jolla ei ole VAT:n toteutumista varmistavaa vaikutusta.

AT-alueet ovat asemakaavoitettavissa pientaloalueiksi siinä kuin A3-alueetkin, eikä merkintä enimmäkseen kohdistu nykyisin kylän tunnuspiirteet omaaviin alueisiin, kuten lausunto väittää. Valittaja katsoo, että vanhentuneen yleiskaavan mukaiset, mutta toteutumattomat kyläalueet eivät ole perustelu kyläalueen kaavoittamiselle kohteeseen, vaan osoittavat pikemminkin sen sopimattomuutta siihen. Merkintä ei myöskään rajoita sen perusteella asemakaavoitettavan rakentamisen määrää ja muutoksen merkittävyyttä, kuten voidaan käytännössä havaita valituksessa mainitun Högnäsin osalta, jota asemakaavoitetaan kiinni Natura-alueeseen pientaloalueeksi ja asukasluku kymmenkertaistaen. Lisäksi muun ohella lausunnossa esitettyjen virkistykseen liittyvien vaatimusten on em. kohteessa todettu jääneen toteutumatta.

Yleiskaava tulee palauttaa valmisteluun siten, että tarkastellaan kyläaluemerkinnälle asianmukaiset kohteet ja poistetaan merkintä muualta. Yleiskaavalta on sen tarkoitus huomioiden perusteltua edellyttää eri rakentamistarkoituksiin, kuten pientalorakentamiseen tarkoitettujen kohteiden selkeää erittelyä. Kun se POKE-kaavassa hämärtyy AT-alueiden osalta, on kaavan vaikutusten arviointi ja hallinta mahdotonta. (Tätä todistaa käytännössä myös kaavoittajan perustelu, johon viitataan kohdassa 16 Yleiskaavan ilmastovaikutukset). Kaavoittajan korostama yleispiirteisyys ei perustele menettelyä.

Valittaja pitää selvänä, että AT-merkinnän laaja ja yleisluontoinen käyttö tähtää kaavan julkituotuja ja virallisia tavoitteita merkittävämpään hajauttavan rakentamisen osuuteen. Se myös käytännössä johtaisi siihen jatkokaavoituksessa VAT:n vastaisine kielteisine vaikutuksineen mm. palveluiden saatavuuden ja liikenteen kestävän järjestämisen osalta. Lausunto ei esitä mitään asiaperustetta, jonka nojalla viranomaisen ja valittajan esittämä näkemys merkinnän lainvastaisista vaikutuksista olisi aiheeton.

13. Hepokorven alue

Lausunto esittää pelkästään tarkoituksenmukaisuusperusteita, joihin valitus ei kohdistu, ja luettelee niitä puoltavaksi väittäviä selvityksiä. Valituksessa ja sen täydennyksessä on laajasti perusteltu Hepokorven maankäytön lainvastaisuus mukaan lukien maakuntakaavan vastaisuus. Alueella on hyväksytty POKE:n kanssa samassa valtuustokokouksessa vanhentuneeseen yleiskaavaan perustuva asemakaava, joka on valituksenalainen.

Asemakaavavalituksessa muun ohella osoitetaan hankkeen kunnallista kaavatasoa ylempi maankäytön tarkastelun tarve sen seudullisesti ja valtakunnallisesti merkittävien, selvittämättä jätettyjen vaikutusten johdosta. Näiden ilman muuta yleiskaavatasolla huomioitavien vaikutusten selvittäminen on myös POKE-kaavassa laiminlyöty ja asemakaavan tukemiseksi on vain suoraan kopioitu vanhentuneen yleiskaavan perusteluja tarkastelematta sitä muuttuneita vaatimuksia vasten ja jätetty sen edellyttämät selvitykset tekemättä.

Samoin POKE on jättänyt huomioimatta valituksessa selostetulla tavalla alueen muuttuneen maankäytön ja siitä seuraavat tarpeet mm. virkistysalueille, vaikka lausunto aivan päinvastoin väittääkin. Lausunto ei tuo esille mitään uutta valituksen perusteluihin nähden.

16. Yleiskaavan ilmastovaikutukset

Lausunto johtaa huomion tehtyjen selvitysten tekniseen toteutukseen ja menetelmien kehitysvaiheeseen. Todellinen ongelma sivuutetaan täysin. Se on yleiskaavaa hallitseva, hajauttava ja ilmastonmuutosta edistävä maankäyttö, joka on vielä uudessa kaavapäätöksessä huomattavasti kasvattanut osuuttaan. Tämän ovat osoittaneet yksiselitteisesti yleiskaavan oma ilmastovaikutusten arviointi, Valittaja ja Uudenmaan ELY-keskus.

Valittaja katsoo, että yleiskaavan päätelmät eivät ole asianmukaisia, koska ne painottuvat tietoisesti kaavan olemassa olevan yhdyskuntarakenteen ja liikenteen piirissä olevien keskusta-alueiden myönteisiin vaikutuksiin jättäen em. hajauttavan rakentamisen tosiasiallisen vaikutuksen huomiotta.

Kuten lisäksi edellä on jo todettu, kaavaan hyväksymiskäsittelyssä tehdyt muutokset lisäsivät hajauttavan ja ilmastovaikutuksiltaan kielteisen rakentamisen osuutta entisestään tavalla, joka olisi edellyttänyt ilmastovaikutusarvion päivittämistä. Lausunnon mainitsema yksittäisten alueiden vaikutusten itsestään selvä ennallaan pysyminen ei riitä perusteluksi.

Hyväksytyn yleiskaavan vaikutuksia tulee tarkastella nimenomaan kokonaisuutena, joka on huomattavasti muuttunut nähtävillä olleeseen versioon nähden ennen muuta yksityisautoiluun perustuvien alueiden ja asukasmäärän osuuden kasvettua huomattavasti. Siihen nähden lausunnon esittämä hiilinielujen 5 %:n kasvu on vähämerkityksellistä, eikä kaavaselostuksen muutenkaan suurpiirteistä muutosarviota voida pitää MRL:n edellyttämänä riittävänä selvityksenä muutoksen suuruus huomioiden.

Keinot ilmastovaikutusten torjumiseen on esitetty VAT:ssa sekä sitä toimeenpanevassa maakuntakaavassa, josta ajantasaisimman ja noudatettavan muodostaa Uusimaa-kaava 2050. Lausunnon esittämällä teknisellä perustelulla ei ole ilmastovaikutusten punninnan kannalta konkreettista merkitystä, kun edellä esitetyt monet keskeiset vaatimukset on maankäytön ohjaamisessa laiminlyöty.

Lausunnossa on myös ilmeistä, että ilmastovaikutusarvion tuloksia ei nähdä tarpeelliseksi huomioida kaavassa, vaan pelkkä selvityksen teko nähdään riittävänä. Tällöin sisältövaatimukset jäävät kuitenkin täyttämättä. Koska Valittaja näkee asian näin, eikä lausunto tuo mitään uutta ilmastovaikutuksista valituksessa tai em. aineistossa esitettyyn nähden, viitataan tässä kohtaa vain tämän lausunnon alussa kohdassa ”Vastaselityksestä ja sen sisällöstä” mainituissa Uudenmaan ELY-keskuksen dokumenteissa esitettyihin kannanottoihin, joihin Valittaja edelleen yhtyy.

ELY-keskuksen valituksessa (liite 6) todetaan mm. että A3-alueita ei voi perustella sillä, että ne ovat mukana voimassa olevassa yleiskaavassa, koska voimassa oleva kaava on tehty kumoutuneen rakennuslain aikana, ja koska hyväksytyn kaavan sisällön tulee täyttää nykyisen lainsäädännön sisältövaatimukset. Näin kaavoittaja on kuitenkin sekä A3- että AT-alueiden osalta menetellyt (ks. myös lausunnon kohta 15, jossa se perustelee yleiskaavan AT-aluetta tulkinnallaan sen suorasta vastaavuudesta vanhentuneen yleiskaavan AP-pientaloaluemerkinnän kanssa).

Valittaja katsoo lisäksi, ettei kunnan omia, sen hallinnon virallisesti päättämiä ilmastotavoitteita voida sivuuttaa lausunnon tulkinnan mukaan laillisesti sitomattomina. Sellainen tulkinta olisi hallintolain vastaista, ja yleiskaavaa koskeva päätös kuuluu hallintolain piiriin. Kun lausunnossa todetut kaavaselostuksen päätelmät em. tavoitteista ja yleisestikin ilmastovaikutuksista ovat ristiriidassa mm. ELY-keskuksen näkemyksen ja ilmastovaikutusten arvion kanssa, on sitä pidettävä osoituksena ko. kaavoittajan oman johtopäätöksen subjektiivisuudesta ja tarkoitushakuisuudesta.

Kaava on kumottava ilmastovaikutusten huomioinnin osalta voimassa olevan maakuntakaavan, VAT:n ja yleiskaavan sisältövaatimusten vastaisena.

Espoossa, Kirkkonummella ja Sipoossa 1. elokuuta 2022

Espoon ympäristöyhdistys ry

Anni Simola, puheenjohtaja

Rainer Lahti, varapuheenjohtaja

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Laura Räsänen, puheenjohtaja

Lauri Kajander, erityisasiantuntija

Liitteet