Uudenmaan liitolle 30.11.2018
Viitaten lausuntopyyntöönne 8.10.2018 Dnro 202/05.00/2016
Lausunto Uusimaa-kaavan 2050 luonnoksesta
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri on perehtynyt kaava-aineistoihin ja toteaa niistä lausuntonaan seuraavaa.
Kaavan aikataulusta
Kaavatyölle esitetty aikataulu on liian tiukka. Se johtaa vääjäämättä siihen, että esimerkiksi viherrakenteen ja suojelualueverkoston kehittämisen kannalta välttämättömiä lisätarkasteluja ei käytännössä ehditä kunnolla tehdä ennen kaavaehdotusvaihetta. Vastaavia ongelmia kohdistunee myös muihin kaavan teemoihin.
Esitämme, että Uudenmaan liitto ottaa kaavatyölle puolesta vuodesta vuoteen lisäaikaa sekä varaa tarvittaville lisäselvityksille riittävät voimavarat.
Kaavan yleispiirteisyydestä ja strategisuudesta
Nopeasti kasvavalla Uudellamaalla on vielä huomattavasti suurempi tarve maakunnalliselle maankäytön ohjaukselle kuin sellaisilla alueilla, joille ei kohdistu merkittäviä muuttavan maankäytön paineita. Maakuntakaavan yleispiirteistäminen esitetyllä tavalla siirtää kohtuuttoman paljon maakuntatasolle kuuluvaa maankäytöllistä päätös- ja tulkintavaltaa kuntiin. Kaikki kunnat eivät tällaista vastuuta osaa kantaa, kuten karvaat kokemukset Helsingin kaupunkikaavoituksesta (esimerkiksi tuomioistuimissa monilta merkittäviltä osiltaan kaatunut yleiskaava) osoittavat.
Maakuntakaavan yleispiirteistäminen esitetyllä tavalla vaarantaa osaltaan maakunnallisen ekologisen verkoston toimivuuden sekä eräiden kaupunkialueiden nykyisten ja tulevien asukkaiden vaatiman virkistysalueiden verkoston.
Esitetty tapa vähentää aluevarauksia ja korvata niitä erilaisilla kehittämisperiaatemerkinnöillä sekä yleisillä suunnittelumääräyksillä heikentää olennaisesti maakuntakaavoituksen ohjaavuutta.
Esitämme, että kaavaa jalostetaan ehdotusvaiheeseen varsinkin viheralueverkoston osalta vahvemmin ohjaavaksi. Tämä edellyttää lisää selkeästi säilyttäviä aluevarauksia (SL, V) sekä muutoksia kaavamerkintöjen käyttöön sekä kaavamääräyksiin.
Valkoiset alueet ja niiden suunnittelumääräykset
Kaavaluonnoksessa on luovuttu ns. valkoisista alueista (Helsingin seutu, Helsingin seudun ulkopuoliset alueet), joilla vielä voimassa olevissa maakuntakaavoissa on omat suunnittelumääräykset. Ratkaisun järkevyyttä ja vaikutuksia on syytä arvioida kunnolla.
Voimassa olevien kaavojen valkoiset alueet ja niiden suunnittelumääräykset ovat hillinneet maakunnallisesti merkittävän maankäytön levittäytymistä sellaisille alueille, joilla joidenkin tahojen havittelema intensiivinen maankäyttö ei eri syistä ole ollut yleisen edun kannalta toivottua tai kestävällä pohjalla. Kaavaluonnoksessa jonkinasteista ohjausvaikutusta samaan asiaan tavoitellaan lähinnä taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeen yleisten suunnittelumääräyksien kautta (”Maakuntakaavassa osoitettujen keskusten, palvelukeskittymien ja taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeiden ulkopuolella tapahtuvan asuin- ja työpaikkarakentamisen tulee ensisijaisesti sijoittua olemassa olevan yhdyskuntarakenteen yhteyteen kuten taajamiin tai kyliin”).
Näin epäselvien suunnittelua koskevien toivomusten todellinen ohjaavuus ja vaikuttavuus kuntakaavoitukseen on riittämätön.
Esitämme, että kaavaehdotuksessa kaavaan palautetaan valkoiset alueet sekä niitä koskevat ajantasaistetut suunnittelumääräykset.
Taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeen merkintä
Aikaisemmissa Uudenmaan maakuntakaavoissa käytetty taajamatoimintojen alueen aluevaraus ei ole toiminut riittävästi kuntakaavoitusta ohjaavana aluevarauksena. Pääsyy tähän on ollut että taajamatoimintojen alueita on esitetty jo ensimmäisestä maakuntakaavasta lähtien paljolti ilman kunnollisia toteutettavuusselvityksiä hyvinkin laajoille alueille. Monilla näistä alueista ei todellisuudessa ole ollut toteuttamisedellytyksiä kaavaillun laajuiselle taajama-aluetyyppiselle maankäytölle.
Ongelma on kaavaluonnoksessa myönnetty siirtymällä taajamien kehittämisen osalta epämääräisen aluevarauksen sijasta vielä epämääräisempään kehittämisperiaatemerkintään. Jää epäselväksi, mikä tulee olemaan tämän kehittämisperiaatemerkinnän todellinen juridinen painoarvo ja ohjausvaikutus kuntakaavoitukseen tilanteessa, jossa myös ns. valkoisten alueiden maankäytön ohjaamista maakuntakaavan kautta on olennaisesti heikennetty.
Kehittämisperiaatteen kaavamääräystä on joka tapauksessa syytä täydentää sisällyttämällä siihen luontoalueiden ja kulttuuriympäristöjen osalta luonnosta selkeämpi vaalimisvelvoite. Helpoiten tämä onnistuu lisäämällä merkinnän alle pääkaupunkiseudun ydinvyöhykkeen kaavamääräykseen sisältyvä lausepari: ”Yhdyskuntarakennetta tiivistettäessä on kiinnitettävä huomiota vyöhykkeen arvokkaisiin ominaispiirteisiin ja elinympäristön laatuun. Vyöhykkeen tiivistämisen vaikutukset kulttuuriympäristön arvojen säilymiseen, ekologisen verkoston toimivuuteen sekä virkistysmahdollisuuksiin tulee selvittää ja arvioida tapauskohtaisesti.”
Uusi raideliikenteeseen tukeutuva taajamatoimintojen kehittämisvyöhyke
Kaavassa esitetty Keimola-Kongon kehittämisvyöhyke on alueen merkittävien luonnonarvojen turvaamisen näkökulmasta katsoen liian laaja. Sitä tulee supistaa noin neljänneksellä etelä-, länsi-, luoteis- ja koillisosista. Lisäksi on tärkeää palauttaa maakuntakaavaan alueen luoteis-länsireunaa kulkeva nykyisen maakuntakaavan viheryhteys.
Mahdollinen Keimola-Kongon kehittämisvyöhykkeen toteuttaminen tulee sitoa uuden raideliikenneyhteyden ja siihen liittyvän aseman sitovaan toteuttamispäätökseen, kuten on tehty Histan, Östersundomin, Etelä-Nummelan sekä Lempolan kehittämisvyöhykkeiden kohdalla.
Histan alueelle jo aiemmin esitettyä, raideliikenteeseen tukeutuvaa taajamatoimintojen kehittämisvyöhykettä on kaavaluonnoksessa laajennettu Turunväylän eteläpuolelle siten, että se ulottuu Mynttilän eteläpuolella jopa aina Kehä III:lle asti. Ratkaisu on perusteeton eikä ota huomioon alueen huomattavia luonto- ja virkistysarvoja. Kunnollista perustelua näin laajalle kehittämisvyöhykkeelle tai Histan ja Mynttilän alueiden tarkastelemiselle yhdessä yhtenä muuttavan maankäytön kokonaisuutena ei ole.
Högabergetin alueella Kvarnträsketin ja Dämmanin järvien eteläpuolella on niin merkittäviä metsiin liittyviä luontoarvoja, että sen kehittämisperiaatemerkintä tulee poistaa.
Östersundomin kaavoitus
Liitteessä on esitetty tiettyjä muutosesityksiä, joita esitämme tehtäväksi Östersundomin alueella. Nämä muutokset poistaisivat keskeiset ristiriidat kaavan ja maankäyttö- ja rakennuslain sekä luonnonsuojelulain väliltä.
Lausunnontekoaikana poliittisessa käsittelyssä olleissa Helsingin ja Vantaan kaupunkien Uusimaa-kaava 2050:n lausunnoissa on esitetty maakuntakaavan muuttamista. Kaupungit esittävät että maakuntakaava mahdollisimman orjallisesti noudattaisi Östersundomin yhteisen yleiskaavan kaikkia ratkaisuja. Tämä ei ole järkevää alueidenkäytön suunnittelua: maakuntakaavan tulee ohjata yleiskaavaa eikä toisin päin. Östersundomin yleiskaavaa ei ole vielä edes hyväksytty. Lisäksi ellei Östersundom-toimikunta tee yleiskaavaan päätösvaiheessa vielä merkittäviä muutoksia, se joutuu vielä pitkään tuomioistuinkäsittelyyn muun muassa luonnonsuojelulain takia (vertaa myös KHO:n ratkaisu Helsingin yleiskaavasta vastaavanlaisen Natura-alueen osalta). Esitämme, että Uudenmaan liitto puolustaa tinkimättä maakuntakaavaa ja kaavahierarkiaa Uusimaa 2050 -kaavaa tehtäessä.
Maakunnallinen suojelu
Kiitämme Uudenmaan liittoa siitä, että se on kaavatyön osana kiinnittänyt huomiota myös maakunnallisen suojelualueverkoston vahvistamiseen. Kaavaluonnoksen uudet esitykset muodostavat hyvän alun tälle pitkään laiminlyödylle työlle. Esitetyn lisäsuojelun määrä jää tarpeeseen nähden kuitenkin vielä selvästi riittämättömäksi ja lisätoimia on syytä ehdotusta varten miettiä.
Suojelualueiden kaavamerkinnän kirjallista kuvausta on syytä muokata siten, että siinä tuodaan julki se, että varauksina esitetään myös ”muita maakunnallisesti arvokkaita alueita”. Nykyinen kaavamerkinnän kuvaus antaa osallisille virheellisen vaikutelman siitä, että merkintää käytetään vain suojeluohjelmakohteiden, perustettujen suojelualueiden tai valtiolle suojelualueeksi hankittujen alueiden osoittamiseen.
Tuemme kaikkia esitettyjä uusia suojelualuevarauksia. Kohteiden joukossa on maakunnallisesti arvokkaiden luontoalueiden ohella myös koko joukko valtakunnallisesti arvokkaita kohteita, joista avainkohteina mainittakoon Stormossen-Torpmossen (Inkoo), Kauhalan metsät ja suot (Kirkkonummi, rajaus voisi Helsingin kaupungin maiden osalta olla esitettyä laajempi), Karnaisten korpi (Lohja), Outamon kalliot ja lehdot (Lohja), Sahajärven metsä (Mäntsälä), Hirvisuo (Hyvinkää), Suomiehensuo (Nurmijärvi, Hyvinkää) sekä Luntoberget (Siuntio).
Pääkaupunkiseudun Viherkehän suojelualueverkoston vahvistamisen kannalta erityisen arvokkaita uusia suojeluvarauksia olisivat edellä mainitun Kauhalan lisäksi mm. Näkinmetsä (Espoo), Vitmossen-Teirmossen (Espoo), Kirkkojärvi (osana Kasavuorta, Espoo ja Kauniainen), Espoonlahden eteläpuoliset uudet SL-varaukset (Kirkkonummi), Linnaisten metsä (Vantaa), Myllymäki (Vantaa), Raappavuori (Vantaa), Sotilaskorpi (Vantaa) sekä Vierumäen metsä (Vantaa).
Esitämme maakuntakaavaan palautettavaksi 4-vaihemaakuntakaavatyön yhteydessä poistetut kooltaan alle 5 hehtaaria olevat suojelualueet ja -varaukset. Kohteet sopivat esitettäväksi kohdemerkintöinä pääkartalla ja selventävien rajausten ja kuntakohtaisten nimilistojen muodossa liiteaineistossa. Menettely olisi sama, jota on kaavaluonnoksessa sovellettu – ilman kohteen kokoon perustuvaa minimirajaa – maakunnallisesti arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin.
Lisäksi esitämme, että Uudenmaan liitto käy kaavaehdotusta varten lävitse Itä-Uudenmaan liiton MALU-selvityksen, jotta Itä-Uudenmaan suojelualueverkoston kehittäminen saisi osakseen ansaitsemaansa konkretiaa.
Uusien suojeluehdotusten prosessointi on erityisen tärkeää mikäli lausuntokierroksen perusteella nähdään perustelluksi poistaa joitakin kaavaluonnoksessa nyt esitettyjä uusia SL-varauksia.
Lausunnon liitteeksi on koottu esitys sellaisista maakunnallisesti arvokkaiksi arvioimistamme luontoalueista, jotka kannattaisi ottaa vakavaan harkintaan uusia SL-varauksia mietittäessä. Luettelo pohjautuu Uudenmaan liitolle keväällä 2015 4-vaihemaakuntakaavasta annetun piirin lausunnon yhteydessä toimitettuun esitykseen, jossa esitettiin samalla kertaa sekä uusia SL-kohteita että luo-merkinnällä huomioitavaksi sopivia kohteita. Kevään 2015 ehdotuksesta on poistettu ne kohteet, jotka on joko keskeisiltä osin huomioitu 4-vaihekaavassa tai kaavaluonnoksessa – tai joiden osalta luontojärjestöille on kertynyt uutta tietoa jonka mukaan kohteen arvo ei enää nykyisin täytä maakunnallisen luontoalueen kriteereitä. Poistoja on tehty myös sellaisten sinällään maakunnallisesti arvokkaiden kohteiden osalta, joiden kohdalla maakuntakaavan SL-varaus ei ole kohteen luonteen ja käytön kannalta tarkoituksenmukaisin ratkaisu (näitä kohteita on yleensä esitetty luo-kohteiksi 2015 esityksessä).
Pääosasta kohteita on keväällä 2015 toimitettu maakuntaliittoon myös paikkatietomuodossa olevat karttarajaukset.
Listausta on täydennetty parilla kymmenellä uudella kohteella. Niiden osalta toimitamme rajaukset historian myöhemmässä vaiheessa (tammi-helmikuussa 2019), mikäli uusia suojeluvarauskohteita todella vakavasti Uudenmaan liitossa vielä pohditaan.
Esitämme että uusien mahdollisten suojelualuevarausten osalta tarkastellaan kattavasti myös kaavaluonnoksen virkistysaluevaraukset. Kohteiden asema kaavojen virkistysalueina ei lähtökohtaisesti turvaa luontoarvojen säilymistä, mikä johtuu etenkin virkistysalueiden metsänkäsittelystä. Erityisesti haluamme nostaa tarpeen tarkastella maakuntakaavassa Helsingin kaupungin Nuuksion järviylängöllä omistamien ulkoilualueiden keskeisimmät luontoarvoiltaan valtakunnalliset ja maakunnalliset luontokohteet. Tämä erityismenettely on tarpeen erityisesti siksi, että kaupungin kiinteistöviraston vuodenvaihteessa 2016–17 julkistama selvitys (joka on saanut tuen kaupungin muissa hallintokunnissa) sisälsi esityksen, joiden perusteella valtaosa Nuuksion ulkoilualueista olisi järkevää myydä pois. Tällainen konkreettinen uhka antaa selkeät perusteet osoittaa tärkeimmät ulkoilualueiden osa-alueet SL-varauksina. Ratkaisu edesauttaisi myös alueiden päätymistä aikanaan osaksi Nuuksion kansallispuistoa, mikä takaisi luonto- ja virkistysarvojen varman säilymisen sekä alueiden infrastruktuurin hoidon.
Esitämme, että maakuntaliitto varaa riittävät resurssit näiden ja muiden lausuntokierroksella esiin nousseiden uusien mahdollisten suojeluesitysten läpikäyntiin. Viimeistään kaavaehdotusvaiheessa tulee olla käytössä myös aluevarauskohtaiset perustelut, joiden laatiminen on käsittääksemme ollut hyvässä vaiheessa jo alkusyksystä 2018.
Maakunnalliset virkistysalueet
Kaavaluonnoksessa esitetään kahta uutta virkistysaluevarausta, joita tuemme lämpimästi. Sen sijaan vastustamme ja pidämme huonosti harkittuna päätöstä jakaa maakunnallisen virkistysalueverkoston kohteet yhden muuttujan eli pinta-alan perusteella virkistysaluevarauksiksi (yli 50 ha alueet) sekä virkistyskäytön kohdealueiksi (5-50 ha alueet).
Esitämme, että pääkartalla esitetään virkistysaluevarauksina kaikki yli 25 ha alueet. 5-25 ha alueet voidaan esittää kohdemerkinnällä, mutta siten, että alueiden täsmällisemmät rajat osoitetaan liitekartoilla ja kohteet sekä niiden pinta-alat luetellaan aineistoissa. Tämän muutoksen jälkeen myös pienemmille kohteille voidaan antaa rakentamisrajoitus. Ratkaisu vastaa sitä mitä kaavaluonnoksessa on tehty maakunnallisten kulttuuriympäristöjen kohdalla jopa 0,2 ha laajuisten kohteiden osalta.
Uusina ehdotuksina maakuntakaavan virkistysalueiksi haluamme erityisesti tukea paikallisyhdistyksiemme esityksiä Tikkurilan Keskuspuiston (Vantaa) sekä Märsanin alueen (Hanko) osoittamiseksi maakuntakaavan virkistysalueiksi.
Viheryhteystarpeet
Kaavaselostus antaa osin virheellisen kuvan siitä, mitä on tapahtunut maakunnallisesti merkittäville viheryhteystarpeille: ”Viheryhteystarpeiden oikeusvaikutukset pysyvät ennallaan, mutta merkintöjen määrää on vähennetty ja linjauksia yleispiirteistetty vastaamaan Uusimaa-kaavan yleispiirteistä tarkastelutasoa” (Uudenmaan liitto 2018, kaavaluonnoksen selostus, s. 94).
Viheryhteystarvemerkinnän osalta on heikennetty myös kaavamääräyksen oikeusvaikusta poistamalla elementit, joissa on otettu kantaa viheryhteyden kohdalla sijaitsevien, olemassa olevien virkistykseen varattujen tai siihen soveltuvien alueiden säilyttämiseen kuntakaavoituksessa (”Viheryhteyden mitoituksessa on kiinnitettävä huomiota yhteyden merkitykseen ekologisen verkoston osana sekä seudullisten ja paikallisten virkistystarpeiden yhteensovittamiseen siten, että olemassa olevat virkistykseen varatut tai siihen soveltuvat rakentamattomat alueet varataan yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa mahdollisuuksien mukaan virkistyskäyttöön”.)
Kaavamerkinnän vaikuttavuutta on lisäksi pyritty heikentämään sisällyttämällä merkinnän kuvaukseen tulkintaohje, jonka pääviesti kuntakaavoitukselle lienee se, että yhteyden sijainti on lähinnä suuntaa antava (”Merkintä ei osoita yhteyden tarkkaa sijaintia eikä määritä yhteyden leveyttä maastossa”). Tämän kaltaista maakuntakaavan viheryhteyksien ”yleispiirteistä soveltamista” on nähty jo mm. Helsingin yleis- ja asemakaavoissa, eikä jälki vakuuta.
Edellä yksilöidyt kaavamääräyksen asiasisällön muutokset ja lisätty tulkintaohje hämärtävät heikentävät yhteisvaikutuksensa kautta myös viheryhteystarvemerkinnän oikeusvaikutuksia.
Hämmästelemme ratkaisua, jossa kaava-aineistossa ei ole lainkaan esitetty nykyisin lainvoimaisiin kaavoihin sisältyvien mutta kaavaluonnoksessa poistettujen viheryhteystarvemerkintöjen määrää ja sijaintia. Poistot tulee myös perustella. Erityisen tärkeää on esittää kunnolla ne syyt, joiden pohjalta aikaisemmin maakunnallisiksi arvioidut yhteydet ovat yhtäkkiä muuttuneet varsinkin pääkaupunkiseudun alueella sekä eräillä muilla kasvualueilla paikallisen tason kysymyksiksi. Pelkkä vetoaminen kaavan yleispiirteistämiseen ei riitä perustelemaan ratkaisua.
Tuemme kaikkia uusia esitettyjä viheryhteyksiä, joilla on selvästi pyritty edistämään nykyisten suojelualueiden kytkeytyneisyyttä tai merkittävien metsäalueiden välistä kytkeytyneisyyttä. Esitämme silti, että Uudenmaan liitto palauttaa kaikki poistetut viheryhteystarvemerkinnät – ellei niiden alueella tapahtunut tai lainvoimaisissa asemakaavoissa vahvistettu maankäyttö ole muuttanut tilannetta sellaiseksi, että viheryhteyden huomioimiselle kuntakaavoituksessa ei enää ole tosiasiallisia edellytyksiä. Lausunnon liitteissä on yksilöity esimerkkeinä parisenkymmentä erityisen tärkeää maakunnallisesti tai valtakunnallisesti merkittävää viheryhteyttä, jotka tulee lisätä kaavakartalle.
Esitämme lisäksi viheryhteystarvemerkinnän kaavamääräyksen palauttamista vastaamaan 4-vaihemaakuntakaavan kaavamääräystä.
Pääkaupunkiseudun Viherkehän huomiointi
Maakuntakaavaluonnos kohtelee Viherkehän aluetta ristiriitaisesti. Viherkehän reuna-alueiden viheryhteyksiä on kehitetty varsinkin suojelualueiden kytkeytyneisyyden kannalta parempaan suuntaan. Kiitoksen ansaitsee myös se, että varsinkin Vantaan ja Espoon alueilla sekä vähäisemmässä määrin myös muissa Viherkehän vaikutusalueen kunnissa on maakunnallista suojelualueverkostoa esitetty kehitettäväksi merkittävästi.
Edellä mainitun kehittämisen rinnalla kulkee kuitenkin vielä lainvoimaisissa maakuntakaavoissa esitettyjen Kehä III:n eteläpuolisille alueille sijoittuvien sekä Kehä III:n yli kulkevien viheryhteyksien poisto sekä alle 50 ha virkistysalueiden muuttaminen virkistyskäytön kohdealueiksi. Lopputulos jättää varsinkin ekologisten yhteyksien turvaamisen pelkästään kuntien sisäiseksi päätösasiaksi. Näin ei maakuntakaavassa voi olla.
Esitämme, että Viherkehän kehittämistyötä jatketaan lisäämällä suojelualuevarauksia, palauttamalla ja lisäämällä keskeisiä virkistyskäytössä olevia alueita virkistysaluevarauksiksi sekä palauttamalla merkitystään säilyttäneet nykyiset viheryhteydet kaavakartalle. Helsingin osalta on ilmeinen tarve tarkastella mahdollisina maakuntakaavan suojelualuevarauksina myös sellaiset kohteet, jotka eivät sisälly kaupunkikaavojen suojeluvarauksiin.
Kaavan yleispiirteistäminen ei myöskään ole este viheryhteyksien esittämiselle kaavaluonnoksessa esitettyä kattavammin. Viheryhteystarvemerkintöjen osoittaminen kaavakartalla onnistuu aivan hyvin, kunhan pääkaupunkiseutu – aikaisempien kaavojen tapaan – esitetään muita alueita tarkempimittakaavaisella kartalla.
Maakunnallisesti ja valtakunnallisesti arvokkaat geologiset muodostumat
Maakunnallisesti ja valtakunnallisesti arvokkaat geologiset muodostumat tulee esittää – niiden koosta riippumatta – kattavasti oikeusvaikutteisilla kartoilla. Lisäksi kohteet, niiden pinta-alat ja sijaintikunnat on syytä yksilöidä liiteaineistoissa, mielellään selkeyttävien karttojen kera. Tämä onnistuu pienten kohteiden osalta vastaavalla menettelyllä jota on käytetty maakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen kohdalla.
MLY-alueet
Esitämme että kaavaehdotuksessa kaikki laajat ja yhtenäiset metsäalueet (metsämantereet) merkitään kaavaan. Nyt sellaiset metsämantereet, joiden alueella on runsaasti suojelu- ja virkistysalueita, ovat jääneet merkittäviltä osiltaan maakuntakaavassa huomiotta. Sitä vastoin sellaiset metsämantereet, jotka koostuvat valtaosin talousmetsistä, on merkitty kokonaisuudessaan kaavakartalle. Esitämme, että ne Nuuksion, Meikonsalon ja Sipoonkorven metsämantereiden osat, jotka eivät ole suojelu- tai virkistysalueita, osoitetaan kaavakartalla MLY-merkinnällä. Lisäksi MLY-alueen kaavamerkinnän kuvausta tulee kehittää muotoon ”…alue, joka joko yksin tai yhdessä siihen liittyvien ja/tai virkistys- ja/tai suojelualueiden kanssa muodostaa metsäalueen joka on laaja ja yhtenäinen…”.
Porkkalan kansallispuiston edistäminen
Kaavaluonnos ei varsinaisesti edistä Porkkalan kansallispuiston lähivuosikymmeninä todennäköisesti tapahtuvaa perustamista. Kansallispuiston vaikutusalueelta on sen sijaan muutettu toistakymmentä virkistysaluetta (lähinnä saaria) pelkiksi virkistyskäytön kohdealueiksi. Kaavaluonnokseen ei myöskään sisälly Porkkalan kansallispuiston perustamista tukevia uusia maakunnallisia suojelualuevarauksia. Luontoarvojen huomioinnin osalta merkittävin positiivinen muutos on eräiden manneralueen suojelualueiden välille osoitetut uudet viheryhteydet.
Toivomme Uudenmaan liitolta nykyistä aktiivisempaa otetta Porkkalan kansallispuiston edistämisessä. Uusimaa-kaava 2050 on siihen mitä sopivin työväline. Tätä keinoa ovat käyttäneet muutkin maakunnat maakuntakaavoissa menestyksellisesti.
Tehokkaimpia keinoja parantaa Porkkalan kansallispuiston perustamisedellytyksiä on suojellun maa- ja vesipinta-alan kasvattaminen sillä alueella, johon mahdollinen kansallispuisto aikanaan perustetaan. Esitämmekin, että kaavaluonnoksessa virkistysalueiksi kaavoitetut Linlo (virkistysaluevaraus 245), Vetokannas (virkistysaluevaraus 249: Porkkalanniemi) ja Lähteelä (virkistysaluevaraus 248: Porkkala) osoitetaan SL-varauksiksi. Näin on syytä toimia myös Kopparnäsin (Inkoo) virkistysaluevaraukseen sisältyvien Långmossenin ja sen pohjoispuolisen piensuokeskittymän osalta (yhteensä noin 30 ha rajaus).
Esitämme lisäksi, että Uudenmaan liitto palauttaa virkistysaluevarauksiksi seuraavat Porkkalan kansallispuiston keskeisellä ”harkinta-alueella” sijaitsevat nykyisen maakuntakaavan virkistysalueet: Gåsgrund (Espoo, kohde 53), Knapperskär (Espoo, kohde 54), Rövaren (Espoo, kohde 56), Stora Herrö (Espoo, kohde 111), Pentala (Espoo, kohde 127) Bergskär ja Haraholm (Inkoo, kohde 59), Stora Halsö (Inkoo, kohde 61), Dåvits (Kirkkonummi, kohde 55), Lilla ja Stora Bredskär (Kirkkonummi, kohde 57), Hästö (Kirkkonummi, kohde 62), Littlo ja Hormus-Fågelsjö (Kirkkonummi, kohde 63), Porkkala (Kirkkonummi, kohde 64), Bylandet (Kirkkonummi, kohde 68), Rafsjö (Kirkkonummi, kohde 69) ja Hermanskär (Kirkkonummi, kohde 82).
Nyt virkistyskäytön kohdealueeksi esitetyt Stora Brandö (Kirkkonummi, kohde 58) ja Stora Svartö (Kirkkonummi, kohde 71) täyttävät arviomme mukaan maakunnallisesti arvokkaan luontoalueen kriteerit, joten esitämme niitä SL-varauksiksi. On todennäköistä, että virkistyskäytön kohdealueissa on myös muita vastaavia SL-varauksen ansaitsevia kohteita (mm. Littlo ja Hormus-Fågelsjö vaikuttaa vanhojen luontotietojen ja ilmakuvatarkastelun perusteella erittäin lupaavalta).
Saariston ja merenranta-alueiden huomiointi
Kaavaluonnoksessa on luovuttu pitkään käytössä olleista vyöhykemerkinnöistä, joilla on pyritty osaltaan ohjaamaan merenrantojen ja saariston maankäyttöä. Osa vyöhykkeiden kaavamääräyksistä on sisällytetty taajama-alueiden kehittämisperiaatemerkinnän mittaviin (2 sivua) yleisiin suunnittelumääräyksiin. Esitämme paluuta voimassa olevien kaavojen vyöhykekäytäntöön.
Kaavakartan selkeyttämiseksi esitämme lisäksi sen esitystavan ja siihen sisältyvien kaavamerkintöjen muuttamista merialueen osalta siten, että nykyinen rantaviiva hahmottuu selvästi. Nykyinen kaavakartan esitystapa, jossa valtakunnan keskusta sekä taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeet ”vyöryvät” osaan sisäsaaristosta, on osallisten, alueidenkäytön järkevän suunnittelun, sekä saaristo- ja ranta-alueiden merkittävien luonto-, virkistys- ja maisema-arvojen huomioinnin näkökulmasta huonosti harkittu.
Kaavaluonnoksen liikenneratkaisut
Tuemme maakuntaliiton esitystä jättää kaavaluonnoksesta pois Kehä II. Vanhentuneita hankkeita on turha pitää elossa kaavakierroksesta toiseen.
Ohjeellinen Kehä IV -linjaus on Vantaan Reunan alueella linjattu Josvaholmin lähdesuon (Vantaan yleiskaavan SL-varaus), liito-oravametsien ja muiden arvokkaiden luontokohteiden läpi, mikä tekee siitä toteuttamiskelvottoman. Linjaus on poistettava kaavakartalta tai osoitettava paikkaan jossa se ei vaaranna arvokkaita luontokohteita.
Kaavakartalla on osoitettu useita olemassa olevia ja suunniteltuja liikenneväyliä kulkemaan mm. suojelualueiden ja muiden arvokkaiden luontokohteiden läpi, vaikka näistä jo olemassa olevat väylät nykyisin todellisuudessa kulkevat tunnelissa em. kohteiden alta, ja suunniteltujen väylien toteutus näillä kohteilla edellyttää tunnelointia ollakseen hyväksyttävää. Merkittävimmät kohteet on yksilöity liitteissä 1 ja 2, ja ne tulee esittää tunneleina myös kaavakartalla. Lisäksi tunnelimerkintää olisi syytä käyttää myös Karnaisten tunnelia lyhempien Vt 1:n olemassa olevien tunnelien kohdalla.
Yleisemmin piiri katsoo, että ns. tunnin rata olisi lajeille uusi itä-länsisuuntainen leviämiseste. Se pirstoisi luontoalueita ja ekologisia yhteyksiä, mikä on ongelmallista myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta – se estää lajien levittäytymistä pohjoiseen. Tunnin juna- ratahankkeen yhteiskuntataloudellinen kannattavuus on jo todettu huonoksi. Pikajunayhteys Turkuun tuskin tulee palvelemaan paikallista liikennettä väliasemille. Uudenmaan liiton omankin linjauksen mukaan mukaan pitäisi tiivistää olemassa olevia keskuksia. Tässä tapauksessa pitäisi kehittää rantaradan suuntaa sekä itse rantarataa kaksiraiteiseksi. Myös tunnin juna -ratahankkeen hanke-yva tulee päivittää.
Piirin mielestä lentopaikat tulee merkitä maakuntakaavaan. Niiden tuoma huvilentely voi aiheuttaa laajaa häiriötä naapurikuntienkin alueella. Tällainen häiriö voi kohdistua asutukseen, virkistykseen ja luontoalueisiin. Koska tällainen melu on yleensä terveydellisiä melunormeja vähäisempää, mutta silti häiritsevää, se tulee ottaa huomioon kaavoituksessa. Tässä suhteessa esimerkiksi Mäntsälään suunnitteilla oleva Gles-yhtiön lentopaikka ei ole sopiva, koska se sijaitsee maakunnan viheryhteystarpeella.
Kaavakartan esitystavasta
Kaavakartalla esitettyjen eri kaavamerkintätasojen keskinäinen järjestys kaipaa kohennusta. Nyt kaavaluonnoksen kartassa esimerkiksi taajamatoimintojen kehittämisalueen merkintä on useiden muiden merkintöjen (esim. SL-merkinnät) päällä. Järjestyksen tulisi olla sellainen että voimakkaimmin säilyttävää maankäyttöä edustavat merkinnät eivät peity (täysin tai edes osittaisella läpinäkyvyydellä) kartalla muuttavaa maankäyttöä edustavien merkintöjen alle. Liitteissä 1 ja 2 on listattu joitakin esimerkkejä; tarkistus kaavaehdotusta varten on kuitenkin syytä tehdä kohde kohteelta koko kaavalle.
Taajamatoimintojen kehittämisalueiden merkintä tulee kategorisesti poistaa vesialueilta ja Natura-alueilta.
Kehä III-vyöhykkeen ja sen sisäpuolisten alueiden kaavaratkaisu on syytä esittää nykyisen maakuntakaavan tapaan muuta kaavakarttaa huomattavasti tarkempimittakaavaisella, oikeusvaikutteisella kartalla
Lisätietoja
– metsätalousinsinööri Jyri Mikkola, puhelin 0400 372 433, jyri.mikkola@sll.fi
– luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, puhelin 045 652 1974, keijo.savola@gmail.com
– erityisasiantuntija Tapani Veistola, puhelin 0400 615 530, sähköposti tapani.veistola@sll.fi
SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON UUDENMAAN PIIRI
Laura Räsänen Tapani Veistola
puheenjohtaja erityisasiantuntija
Liitteet.
Liite 1. Eräitä yksilöityjä muutosehdotuksia (perusteluosa)
Liitteet 2a-2d. Eräiden yksilöityjen muutosesitysten karttasijainti
Liite 3. Täydennetty esitys: Uudenmaan maakunnallisesti arvokkaita luontoalueita (koonnut ja arvottanut Keijo Savola 15.4.2015, lista päivitetty ja täydennetty 29.11.2018 KS)