Pitääkö lintuja suojella kaavoissa Naturan ulkopuolella?
Uudenmaan piirin syyskuisessa laki-illassa tuli monia hyviä kysymyksiä. Tässä blogisarjassa vastaamme muutamiin niistä silloista keskustelua syvemmin. Ensimmäisenä on kysymys lintujen suojelusta EU:n Natura-alueiden ulkopuolella.
Kysymys on erittäin tärkeä, koska lintujen uhanalaistuminen jatkuu. Pääsyy on elinympäristöjen väheneminen ja heikkeneminen.
Natura ei riitä
EU:n lintudirektiivin mukaan 110 sen liitteen I lintulajille ja muuttolinnuille pitää perustaa Natura-alueita. Näitä lintudirektiivin mukaan perustettuja Natura-alueita on Suomessa 470 ja ne kattavat 8,2 % maastamme. Lintuja elää toki maamme kotimaisistakin syistä perustetuilla luonnonsuojelualueilla. Niistä huolimatta suuri valtaosa maamme linnuista elää suojelualueiden ulkopuolella.
Lintudirektiivi ei toki unohda Natura-alueiden ulkopuolellakaan eläviä lintuja: “Jäsenvaltioiden on myös näiden suojelualueiden ulkopuolella pyrittävä estämään elinympäristöjen pilaantuminen ja huonontuminen” (artikla 4.4).
Lintujen lain suojan luonnonsuojelualueiden ulkopuolella maankäytön suunnittelussa voi jakaa suoriin ja epäsuoriin keinoihin:
1) Suoraan lailla suojellut kohteeet
Luonnonsuojelulaissa on erityisesti suojeltuja lajeja, joiden elinpaikoille ELY-keskus voi tehdä rajauspäätöksen (47 §). Näitä lajeja ei ole kuitenkaan monta eikä niitä esiinny Uudellamaalla kuin muutama (esimerkiksi merikotka, kuningaskalastaja ja valkoselkätikka). Tällaiset rajauspäätökset ovat hyvin harvinaisia. Tiedossani ei ole tätä kirjoitettassa Uudellamaalta yhtään linnulle tehtyä ”erkkaripäätöstä”, ja muillekin lajeille niitä tulee vain muutama vuodessa. Lajit löytyvät luonnonsuojeluasetuksen liitteestä 4 tähdellä merkittynä.
Luonnonsuojelulain 39 §:n mukaan myös “Sellainen rauhoitetun linnun pesäpuu, joka on asianmukaisesti merkitty, tai suuren petolinnun pesäpuu, jossa oleva pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä, on rauhoitettu.” Tällaisia lintuja on lueteltu luonnonsuojeluasetuksen 19 §:ssä: ”Luonnonsuojelulain 39 §:n 2 momentissa tarkoitettuja suuria petolintuja ovat kotka (Aquila chrysaetos), merikotka (Haliaeetus albicilla), kiljukotka (Aquila clanga), pikkukiljukotka (Aquila pomarina) ja sääksi (Pandion haliaetus).” Tällaisetkin tapaukset ovat hyvin harvinaisia.
2) Epäsuorat suojelukeinot
Tärkeintä olisi ottaa linnut huomioon maankäytön suunnittelussa eli kaavoituksessa elinympäristöjä riittävästi turvaavilla kaavamerkinnöillä ja määräyksillä.
Linnut ovat maamme parhaiten tunnettu lajiryhmä. Niitä voidaan käyttää indikaattoreina jotka kertovat alueen luontoarvoista.
Kaavoituksessa luontoarvot pitää selvittää (maankäyttö- ja rakennuslaki 9 §, maankäyttö- ja rakennuslaki 1 §) ja ottaa huomioon maankäyttö- ja rakennuslain eri kaavatasojen sisältövaatimusten pykälien mukaan. Myös kaavan vaikutukset pitää arvioida muun muassa luonnon monimuotoisuudelle.
Käytännön työn helpottamiseksi BirdLife on luokitellut tärkeimmät lintualueet on kolmeen luokkaan: kansainvälisiin (Important Bird Areas, IBA), kansallisiin (FINIBA) ja maakunnallisiin (MAALI). Lisäksi on selvitetty maamme tärkeimpiä lintujen muuttoreittejä. Nämä kartoitukset eivät kuitenkaan ole tyhjentäviä. Arvokkaita kohteita löytyy kaavojen luontoselvityksistä lisää koko ajan. Kuntien kaavoissa tulee suojella myös paikallisesti arvokkaita kohteita.
Joskus kunta tai maakunnan liitto rikkoo tätä lain antamaa suojaa esimerkiksi puutteellisilla tai puuttuvilla selvityksillä tai niiden huomiotta jättämisellä. Silloin kaavasta on mahdollisuus valittaa oikeuteen.
Onko tässä eroa metsä- ja vesi/kosteikkolintujen välillä. Ainakin tuntuu että jälkimmäiset vahvemmin aina esillä?
Luontoselvityksissä keskitytään usein virheellisesti vain lintudirektiivin liitteen I eli Natura-lajeihin. Ne ovat usein yhdyskunnissa eläviä vesi- ja rantalintuja, kuten lintujärvien tai lintuluotojen sorsia, tiiroja ja lokkeja. Myös asutus ja rakentaminen keskittyvät rannoille. Silloin vesilintujen suojelu nostaa päätään enemmän niiden elinympäristöjen joutuessa puristukseen.
Toisaalta lintudirektiivin suoja koskee kaikkia sen lajeja, ei vain liitteen I lajeja (joiden keskeinen suojelukeino on Natura-alueen perustaminen): “Tämä direktiivi koskee kaikkien luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella, johon perustamissopimusta sovelletaan” (artikla 1).
Metsälinnut elävät useammin hujan hajan laajemmilla alueilla kuin ”hotspoteihin” keskittyneet vesi- ja rantalinnut. Siksi niiden turvaksi tarvitaan useammin laajempia alueitakin.
Kaavojen turvaavien merkintöjen ja esimerkiksi maisematyölupavelvoitteiden lisäksi tärkeää metsälinnustolle olisi kehittää myös talousmetsien luonnonhoitoa. Kesähakkuiden lopettamisesta voisi helposti aloittaa.
Lue lisää
Lue lisää piirin etäyhteydellä pidetystä laki-illasta, joita tullaan järjestämään lisää.
Kiitos kysyjälle ja ympäristöjuristi Maria Westermanille valmistelusta!
TAPANI VEISTOLA
Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton ja Uudenmaan piirin erityisasiantuntija.